Kanta-Häme

Lapinlahden linnut lehahtivat linnaan

Olenko tullut metsään? Ja mihin metsään, minne? Yhtäällä vilkahtaa kirkkaankeltainen linnunselkä. Toisaalla levittelee siipiään turkoosi lyhytnokka ja kolmannessa suunnassa lymyää tikka.

Hämeenlinnan uuden poliisitalon Miekkalinnan pääovien yllä ja sisällä aulassa istuu omilla yksityisillä oksillaan 32 erilaista lintuveistosta, jotka kuuluvat kuvanveistäjä Matti Kalkamon tilataideteokseen 3 colores.

Torstaina julkistettu, valtion taideteostoimikunnan kutsukilpailun voittanut teos esittelee itse asiassa aitoja Lapinlahden lintuja.

– Linnut on valettu Savossa, Lapinlahdella, tamperelainen taiteilija nauraa.

Vaikka moniväriset lintuhahmot ovat suurpiirteisiä, niillä on oikeat esikuvansa luonnossa eri puolilla maailmaa.

– Osa tehosta perustuu epätodennäköisyyteen: mitä tahansa kansallisuutta edustava ihminen voi törmätä täällä tuttuun lintuun, Kalkamo sanoo.

Huumorista voi tulla kahle

Matti Kalkamon taiteeseen liitetään usein sana ”huumori”. Taiteilijan mukaan huumori on kukkinut taideteosten syntyprosessin aikana vaihdetuissa viesteissä, ja poliisipäällikkö Osmo Ovaska kehuu lintujen ”yllätyksellisyyttä”.

– Vaikka olemme tällainen pönötysorganisaatio, meillä riittää huumoria, Ovaska kehuu.

Mutta onko lintujen tarkoitus olla humoristisia?

– Humoristisuus on myös harhaa. Katson asioita usein mustan huumorin kautta, mutta se ei ulotu joka työhön. En pidä päälle liimatusta hauskasta, ja huumorista voi tulla myös kahle.

Lintujen idea lehahti useastakin eri lähteestä. Vahvin oli itse poliisitalo, jonka yläkerroksista näkyvät pihan voimakkaat värit.

– Pihan alueet näyttävät kaukaloilta, joissa iso käsi sekoittaa värejä. Se jäi mieleen: kerrankin voisi käyttää väriä oikein kunnolla.

Kalkamo kertoo myös nähneensä Meksikon-matkallaan linnun, joka näytti kaikessa värikkyydessään niin epätodelliselta, että hän mietti, onko sitä edes olemassa.

Sukua vanhoille leijonille

Kalkamo nauraa lintujensa olevan tavallaan sukua menneiden vuosisatojen taiteilijoiden näkemyksille vaikkapa leijonasta. Sitä kuvattiin, vaikkei sitä ollut koskaan nähty.

– Teokset olivat aika jännittävän näköisiä. Näistä linnuista suurinta osaa en ole nähnyt itse.

Värit olivat Kalkamolle tässä teoksessa niin olennaiset, että hän ei muovannut lintuja tavalliseen tapaansa savesta, vaan käytti värikkäitä vahoja.

– Näin koko ajan, millainen linnusta tulee.

Kalkamo on kuvannut lintuja kerran aikaisemmin. Silloin hän käytti pahaenteisiä korppeja ja variksia. Miekkalinnan värikkäät linnut kuvastavat ”leikkimieltä ja iloa”, aiemmat tummat linnut ”sitä toista puolta”.

– En sano, etteikö lintuja tulisi vielä joskus. Näitä lintuja katsotaan niin kaukaa, etten yrittänytkään kuvata niitä tarkasti. Ehkä jossain myöhemmässä työssä teen sulatkin erikseen.

Miekkalinnan seinälle on ”lähipäivinä” luvassa kuvallinen lista, jonka avulla linnut voi tunnistaa. Oksilla istuvat muun muassa turkoosimesitangara, harjalintu, sinitanssija ja harlekiinipeippo. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020