Kanta-Häme

Lapsen huostaanottoa jatkettiin laittomasti – Äidille ei näytetty viranomaispäätöstä

Hämeenlinnalaisäiti sanoo pudonneensa avun ulottumattomiin, koska lastensuojelussa ei tehdä yhteistyötä. Tarvittavia papereita ei toimiteta ja asioiden hoitamista vitkutellaan. Oikeuskäsittelyssä henkilökunnalla on kuitenkin aikaa istua vaikka koko päivä.
Anna on saanut lapsiltaan kortteja ja tsemppiviestejä. – Pimeimpinä hetkinä ne auttavat minua jaksamaan. Kuva: Pekka Rautiainen
Anna on saanut lapsiltaan kortteja ja tsemppiviestejä. – Pimeimpinä hetkinä ne auttavat minua jaksamaan. Kuva: Pekka Rautiainen

Taistele. Anna muistaa poliisin sanat, kun sosiaalityöntekijät veivät sikiöasennossa makaavan tytön mukaansa äitinsä luota.

– Taistele koneistoa vastaan.

Pitkään jatkuneesta taistelusta muistona on korkea pino lastensuojelun papereita keittiön pöydällä. Eikä siinä ole vielä kaikki. Osa on ainoastaan sähköisenä.

Nyt tilanne on lähes hyvin. Äiti ja tytär asuvat saman katon alla, mutta Millan osoite on yhä lastenkodissa.

Äiti on kysynyt osoitteenmuutoksen perään lukuisia kertoja ja käynyt myös sosiaalitoimistosta hakemassa paperia. Tuloksetta.

– Opiskelen ja olen pienituloinen, joten olisi kiva, että paperiasiat saataisiin pian kuntoon, jotta olisin oikeutettu tiettyihin tukiin, Anna sanoo.

Oikeastaan hän pitää viranomaisen käyttäytymistä kiusaamisena. Puheluihin ei vastata, papereita ei toimiteta.

Luottamus koetuksella

Annan luottamus lastensuojeluun on ollut koetuksella. Sen vuoksi hän on myös taistellut oikeuksistaan, vaikkei aina olisi voimia ollutkaan.

– Ehkä joskus lapseni voivat sanoa, että äiti taisteli meidän puolesta, vaikken kaipaakaan mitään sankariviittaa.

Anna ei ole aikoinaan vastustanut lastensa huostaanottoa, vaan hän näkee sille selvät perusteet. Anna oli päihderiippuvainen alkoholisti eikä pystynyt huolehtimaan lapsistaan.

– Meillä oli vuosia ihana ja avulias lastensuojelun työntekijä, jonka kanssa tunsimme toisemme. Kun hän lähti pois, ketään ei enää kiinnostanut.

Yhteydenpito heikkeni

Kolme ja puoli vuotta sitten Anna raitistui. Ryyppyputken jälkeen hän soitti ambulanssin ja haki apua. Hän pääsi Minnesota-malliseen hoitoon Rymättylään.

– Minulla oli A-klinikalla pitkäaikainen hoitosuhde ja työntekijä tunsi minut. Hän näki, että oikeasti haluan raitistua ja antoi maksusitoumuksen. Siitä alkoi elämä.

Anna oli ollut vuoden raittiina, kun hän puuttui toisen lapsensa asioihin sijoituspaikassa. Hänestä lapsen olot eivät olleet turvalliset ja lapsi siirrettiin toiseen sijaisperheeseen. Jo siinä vaiheessa Annalle väläyteltiin, että lapsi voitaisiin myös kotiuttaa. Anna ei kuitenkaan kokenut olevansa vielä valmis lapsen kotiutukseen, sillä hän oli vasta oppinut ottamaan itsestään vastuuta.

Uusi sijaisperhe oli kuitenkin Annan mielestä virhe. Tytär pääsikin koekotiutukseen ja oli puolisen vuotta kotona. Perhe sai perhetyöntekijöiltä tukea uudenlaisen elämän harjoitteluun. Annan mielestä tässä vaiheessa perheellä ei ollut enää luottotyöntekijää lastensuojelussa ja yhteydenpito oli puolin ja toisin heikkoa.

Lisäksi lapsi oli joutunut vaihtamaan koulua useita kertoja, jonka vuoksi hän kärsi ulkopuolisuuden tunteesta. Myös Annan suhde tyttäreen rakoili ja hän tunsi, ettei saa lapseensa otetta.

– Halusin perheneuvolaan, jotta suhdetta tyttäreen olisi voitu parantaa. Ajan sain vasta puolen vuoden päähän. Kun sitten tuli työesteitä tapaamisille, ne käännettiin minun syykseni.

”Rehellisyydestä rangaistiin”

Kuten moni entinen alkoholisti, alkoi Annakin kärsiä muista riippuvuusoireista. Hän alkoi pelata ja raha-asiat menivät kuralle. Tuli vuokrarästejä ja häätöuhka. Hän haki kuitenkin Minnesota-hoidosta apua myös peliriippuvuuteensa ja kertoi asiasta lastensuojelulle.

Annan mielestä oli virhe kertoa peliriippuvuudesta lastensuojelulle.

– He alkoivat salaa valmistella uutta huostaanottoa. Kysyin heiltä monta kertaa, onko tämä syy huostaanotolle, mutta minulle sanottiin, että koekotiutusta voidaan hyvin jatkaa. Tuntui siltä, että rehellisyydestä rangaistiin, kun asioitamme ryhdyttiin syynäämään entistä tarkemmin.

Tuli syksy ja Milla pahoinpideltiin koulussa. Sen jälkeen hän ei suostunut menemään kouluun, koska pelkäsi. Siinä vaiheessa lastensuojelu puuttui asiaan.

Lapsi vietiin ja äiti jäi odottamaan kriisiapua

Anna oli Millan kanssa tekemässä viikonlopun ruokaostoksia Prismassa, kun puhelin soi. Päivystävä sosiaalityöntekijä soitti ja sanoi hakevansa Millan, koska huostaanottoa lastenkodissa oli päätetty jatkaa. Annan saapuessa Prismasta kotiin oli pihassa odottamassa sosiaalityöntekijät ja poliisipartio.

– Tilanne oli ihan hirveä.

Anna halusi nähdä virallisen paperin huostaanoton jatkamisesta, mutta sitä sosiaalityöntekijöillä ei ollut mukana. Lapsi vietiin ja Anna jäi kotiin odottamaan kriisiapua itselleen.

– On ollut hetkiä, jolloin olen ollut ihan rikki. Silloin olen muistanut sen poliisin sanat, joka jäi kanssani odottamaan kriisiavun saamista: taistele koneistoa vastaan.

Anna alkoi ottaa selvää, onko kyseessä lainvastainen huostaanotto. Hän sai oikeusapua ja teki hallinto-oikeuteen valituksen. Keväällä 2019 huostaanoton jatkaminen todettiin lainvastaiseksi ja lapsi määrättiin asteittain kotiutettavaksi.

Hämeenlinnan lastensuojelu valitti tuomiosta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Milla määrättiin olemaan lastensuojelulaitoksessa käsittelyyn asti. Siihen epäiltiin menevän vuosi.

Lokakuun lopussa 2019 korkeimman hallinto-oikeuden päätös oli sama kuin hallinto-oikeuden: Milla palautetaan kotiin.

”Raha juoksee sinne, missä lapsen osoite on”

Hämeen Sanomat uutisoi 26.11. lastensuojelun kasvavista kuluista Hämeenlinnassa. Muun muassa lastensuojelun ostopalvelut ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Tänä vuonna kaupunki ostaa noin 13,6 miljoonalla lastensuojelua.

Omien kokemustensa perusteella Anna ei ihmettele Hämeenlinnan tilannetta. Hänen mukaansa esimerkiksi hallinto-oikeuden käsittelyssä on ollut viisi lastensuojelun työntekijää koko päivän, vaikka paikalla täytyy olla vain kuulemisen ajan.

– Se aika on kaikilta muilta asiakkailta pois.

Annan mukaan lastensuojelun kirjaukset ovat olleet jo vuosia puutteellisia ja ala-arvoisia.

– Siellä ei ole ollut faktaa vaan työntekijöiden arveluita ja mutu-tietoa. Lisäksi lastani on kuultu ainoastaan sosiaaliohjaan seurassa.

Anna kritisoi myös sitä, että lastensuojelulla tehdään osakeyhtiöinä bisnestä.

– Meidän kohdallamme lastensuojelulla ei ole ollut mitään kiirettä vaihtaa lapseni osoitetta lastenkodista minun luokseni. Raha juoksee sinne, missä lapsen osoite on. Menin lopulta itse Maistraattiin hoitamaan asian.

Edelleen Anna odottelee tukien selviämistä. Kela odottaa sosiaalitoimiston ilmoitusta, ja sosiaalitoimisto sanoo hoitaneensa asian. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, koska Kela katsoo, ettei ole saanut tarvittavia tietoja.

– Olen totaalisessa ahdingossa. Olemme pudonneet johonkin kuoppaan, jossa olemme kaiken avun ulottumattomissa. HäSa

Annan ja Millan nimet ovat muutettu yksityisyyden säilyttämiseksi.

Päivän lehti

29.1.2020