Kanta-Häme

Lapsena kaatuneiden muistolle

Kirjan Sotilaspojat – leijonan pojat kirjoittajan Reima Lundbergin mukaan veteraanien ja lottien merkitys itsenäiselle Suomelle on yleisesti tunnustettu asia.

Jo vapaussodan aikana niin punaisilla kuin valkoisillakin oli kuitenkin mukana myös lapsia joko tukevissa tai sotilaallisissa tehtävissä.

– Rintamamiehet ja lotat olivat sodassa toki tiukimmassa paikassa. Alaikäisten sotilaspoikien ja pikkulottien tekemä työ vapautti rintamalle sekä naisia että miehiä, joten he ovat osaltaan olleet merkittävässä asemassa, kun itsenäistä Suomea rakennettiin.

Sotilaspoikia ja lottatyttöjä

Kanta-Hämeen sotilaspoikien Perinnekilta ry:n historia julkaistiin yksissä kansissa sunnuntaina osana killan 20-vuotisjuhlaa. Lundberg kuvaa kirjassaan paitsi killan historiaa, myös sotilaspoikatoiminnan syntyä ja kehitystä itsenäisyyden alkuajoilta alkaen.

Mukaan sotilaspoikatoimintaan pääsi 8-vuotiaana ja vanhempien luvalla. Merkiksi vastuutehtävästä lapset saivat sotilaspoikapuserot ja suikat.

– Lapsille se oli tietysti jännittävää. Suojeluskuntatoiminnassa ja Lotta Svärd -liikkeessä touhusivat niin isät, pojat, äidit kuin tyttäretkin. Ennen oli tapana, että kun tehtiin jotain, se tehtiin koko perheen voimin, Lundberg sanoo.

Vuonna 1943 Suomessa laskettiin olevan 72 000 sotilaspoikaa erilaisissa tehtävissä.

Sotilaspojat ja lottatytöt osallistuivat pula-aikana monenlaisiin tehtäviin. Yhteiskunnan hyväksi lapset keräsivät romua, kumia, metalleja ja käpyjä ja kilpailivat keskenään siitä, ketkä saivat parhaan saaliin.

Lapset toimivat myös usein lähetteinä vieden reserviläisille kutsuja asepalvelukseen sekä tähystivät Hämeenlinnan kirkon tornista ja Aulangolta ilmatilaa mahdollisten hyökkäysten varalta.

Osa lapsista osallistui myös taisteluihin.

– Talvisodassa rintamalla oli kokonaisia komppanioita, jotka koostuivat pelkästään lapsista. Yhteensä yli 140 sotilaspoikaa kaatui sotien aikana, Lundberg kertoo.

Valokuvat tekivät tapahtumat tosiksi

Sotilaspoikatoiminta oli osa suojeluskuntatoimintaa, joka lakkautettiin vuonna 1944 liittoutuneiden rauhansopimuksen myötä.

Jo 17-vuotiaana armeijaan mennyt Lundberg kiinnostui itse sotilaspoikatoiminnasta jo edesmenneen isänsä kautta, joka niin ikään taisteli rintamalla vasta 14-vuotiaana.

Mielenkiintoisinta antia kirjaa kootessa olivat Lundbergin mielestä sotilaspoikien henkilökohtaisista arkistoista saadut valokuvat.

– Alussa jännitin, mahdanko saada kuvia tarpeeksi, mutta 270 kuvaa kirjassa on, eivätkä kaikki edes mahtuneet mukaan! (HäSa)