Kanta-Häme

Lapsettomat eivät kaipaa uteluja vaan tukea

”Koskas meinaatte lapsia hankkia?” -lause voi olla monelle tahattomasta lapsettomuudesta kärsivälle punainen vaate. 
 
Lasta on saatettu yrittää puolison kanssa vuosia, mutta tuloksetta. Silloin se voi olla myös asia, josta ei haluta ulkopuolisille kertoa.
 
– Korostan hienotunteisuutta. Ihmisten ei kuuluisi udella toisilta lapsiasioista. Koskaan ei voi tietää, mitä taustalla on, kauanko lasta on toivottu ja kuinka kipeä asia se on, muistuttaa Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n toiminnanjohtaja Anne Lindfors.
 
Joka viides pariskunta Suomessa kohtaa sen tosiasian, että toivottu raskaus ei ala vuoden kuluessa.
 
– Se on monelle ehkä koko siihenastisen elämän suurin kriisi, joka vaikuttaa elämän tärkeysjärjestykseen ja tulevaisuudensuunnitelmiin. Se tarkoittaa myös sitä, ettei saa koskaan lapsenlapsia, Lindfors toteaa.
 
Lapsensaanti on suurimmalla osalla ihmisistä perustavaa laatua oleva tarve. Kun haave särkyy, särkyy myös jotain ihmisestä itsestään.
 
– Moni nainen epäilee naiseuttaan ja omaa kroppaansa; minkälainen nainen olen, kun kohtuni ei pysty saamaan raskautta alkuun. Myös miehet pohtivat omaa mieheyttään.
 
Anne Lindforsin mukaan lapsettomuus on edelleen melkoinen tabu, ja siitä vaietaan usein, vaikka avoimempaan suuntaan ollaankin menossa.
 
Siihen liittyy yhä häpeää. Siihen voi liittyä myös surua ja epätoivoa sekä tunteiden vaihtelua, kun joka kuukausi toiveet pitää herättää uudelleen henkiin, ja sitten taas tulee pettymys.
 
– Joku kokee myös kateutta tai vihaa raskaana olevia tai lapsia saaneita kohtaan. Sitten taas kokee häpeää siitä, että miten voin näin ajatella – että eihän toisen onni ole minulta pois, Lindfors avaa tuntemuksia.
 
Moni pariskunta ei halua puhua lapsettomuudestaan senkään takia, että on ylipäätään vaikea määritellä, milloin lapsen yrittäminen muuttuu lapsettomuudeksi, kun toivo kuitenkin elää joka kuukausi.
 
– Iso syy vaikenemiselle ovat ymmärtämättömät kommentit, neuvot ja vitsailut, joita edelleenkin kuulee, mutta joista ei ole mitään hyötyä.
 
Järistyksiltä ei voi välttyä myöskään parisuhde. 
 
Simpukka ry:n toiminnanjohtajan Anne Lindforsin mukaan mies ja nainen kokevat lapsettomuuden eritahtisesti. Naiset miettivät hoitoihin menoa, ja jos ne eivät auta, he vetävät esiin adoption.
 
– Mies elää enemmän hetkessä, että kyllä tää varmaan tästä. Miehet kokevat yleensä tehtäväkseen tukea puolisoa, eikä omalle surulle jää aikaa. Tämä saattaa aiheuttaa ristiriitoja parisuhteessa.
 
Puolisot voivat syyllistää toisiaan, mutta yleisempää on itsensä syyllistäminen silloin, jos tietää syyn lapsettomuuteen olevan itsessään.
 
– Kysytään, pitäisikö meidän erota, koska en pysty sinulle lasta antamaan ja olisitko onnellisempi toisen kanssa, Lindfors sanoo.
 
Myös seksielämä muuttuu pakonomaisen raskauden yrittämisen myötä.
 
– Se menee suorittamiseksi, kun seksi ajoitetaan ovulaation mukaan. Yleensä pariskunnat sanovat, että lapsettomuus joko hitsaa tiukemmin yhteen tai erottaa, Lindfors toteaa.
 
Simpukka ry tarjoaa vertaistukea eri muodoissa. Ympäri Suomea on keskusteluryhmiä, on nettipalsta sekä suositut Facebookin suljetut keskusteluryhmät.
 
– Siellä ihmiset jakavat sellaisia kokemuksiaan, joita eivät voi oikein ääneen sanoa niille, jotka eivät ole lapsettomuutta kokeneet, toiminnanjohtaja Anne Lindfors kertoo.
 
Kliseisesti sanottuna aika parantaa haavoja lapsettomuudessakin, mutta se ei kuitenkaan niitä poista.
 
Monet löytävät lapsettomuuden lopulta hyväksyttyään siitä positiivisiakin asioita. 
 
– Parisuhteessa on jouduttu miettimään, mitkä ovat oikeasti tärkeitä asioita elämässä, ja on päätetty sitoutua toiseen. On myös mahdollisuus löytää elämään jotain muuta sisältöä, mihin ei lapsiperheenä ehkä olisi ollut mahdollisuutta, Lindfors muistuttaa. HÄSA

Päivän lehti

8.4.2020