Kanta-Häme

Lapsi meissä on suhtautumistapa

Eero Ojasen sisällä asuu vakava lapsi.

– Heittäydyn teksteissäni, mutta en fyysisesti.

Tähän liittyy jännite. Lapsi-sanaan liitetään usein leikkiminen, ilo ja tietty pinnallisuus. Toisaalta lapsi on taas äärettömän vakava ja syvällinen, jolle kaikki on tavalla tai toisella totta.

Jeesus kehottaa Raamatussa ”tulemaan lasten kaltaiseksi”. Filosofi ja kirjailija Eero Ojanen on viime aikoina pohtinut paljon, mitä se merkitsee.

Leima vai selitys?

Kirjapaja on juuri julkaissut Lapsen filosofia -kirjan. Hattulalaisen Eero Ojasen kirjoittama filosofinen teos on jatkumoa noin 15 muulle filosofiselle kirjalle, joita Ojanen on Kirjapajalle kirjoittanut, viimeisimpänä Koiran filosofia (2012).

Kuten muissakin kirjoissaan, Ojanen on lähtenyt pohtimaan asiaa käsitteen kautta – lapsi. Hän on assosioinut, mitä kaikkia merkityksiä sanaan liittyy.

Ojasen työskentelylle leimaavaa on pohtia lasta myös vertauskuvallisessa merkityksessä. Hän ruotii lapsuuteen liittyviä myyttejä, tarinoita, sanontoja ja kielikuvia.

Paljon puhutaan luonnonlapsesta tai maailman lapsesta. Ihmisiä myös luokitellaan lapsuutensa mukaan: sotalapset, lamalapset. ”Se nyt on sellainen, kun sen ja sen ajan lapsi”.

– Se on yksi tapa selittää ihmisen toimintaa. Joskus tuollainen luokitus on ikävä leimalappu, mutta parhaimmillaan luokitus auttaa ymmärtämään toista.

Kuka on vastuullinen?

Aikuisen ja lapsen eräs ero on vastuullisuudessa. Aikuinen on aina vastuullinen, lapsi ei ainakaan samalla tavalla. Lapsi ei ole itsenäinen eikä täysivaltainen vaan aina suhteessa johonkin.

Ojasen mukaan on varsin terveellistä havaita olevansa tavalla tai toisella lapsi. Kun myöntää lapsen itsessään, samalla myöntää, ettei voi hallita kaikkea.

– Vaikka olemme aikuisia, emme pysty hallitsemaan koko maailmaa. Maailma on isompi juttu kuin minä itse. Jollakin tavalla Jumalan lapsia -sanonta on hieno. Olemme osa suurempaa kokonaisuutta, millä tavalla sitä sitten kutsutaankin.

Enemmän vai vähemmän?

Ojasen tuorein teos ei ole kasvatuskirja.

Sen sijaan teoksessa pohditaan lasta ja lapsen olemusta: Mitä tiedämme lapsesta ja mitä voisimme oppia?

– Lapsen avoimuudessa ja luottavaisuudessa on jotain hirveän hienoa.

Ojanen sanookin lapsen olevan suhtautumistapa, asenne. Lapsi ei ole ikävaihe vaan osa ihmisyyttä.

Filosofi ei ole huolissaan lapsuudesta. Hänestä lapsi meissä voi hyvin.

– Perusihmisyys ei kauheasti muutu.

Sana lapsi mielletään usein jotenkin pienemmäksi ja hauraammaksi kuin sana ”aikuinen”. Samaan aikaan lapsi on jollakin tavalla enemmän. Se luo mahdollisuuksia, jotakin salaperäistä.

– Lapsi edustaa tulevaisuutta. Siksi se on tärkeä. (HäSa)