Kanta-Häme

Lapsi meni verkkoon ja törmäsi pornoon

Lapseni opettajalla oli kolmannen luokan vanhempainillassa asiaa. Hän kertoi, että luokalla on porno-ongelma. Oli siis käynyt ilmi, että varsin monet luokan oppilaat surffailevat vapaa-ajallaan internetin pornosivuilla. Meitä vanhempia kehotettiin tarkkailemaan kaikkien perheen tietokoneiden ja älypuhelinten sivuhistorioita ja juttelemaan lastemme kanssa.
 
Nyt myöhemmin on käynyt ilmi, että alapään asioista keskustellaan luokan WhatsApp-ryhmässä. Siellä on kuulemma käyty läpi jopa oppilaiden vanhempien makuukamarijuttuja.
 
Monet vanhemmat ovatkin nyt ottaneet jälkikasvunsa luurit sovelluksineen seurantaansa. Eihän se kivalta tunnu ratsata lapsen kännykkää, mutta moni kokee sen ainoaksi keinoksi selvittää, missä milloinkin mennään.
 
Koulun virallinen seksuaalikasvatus alkaa muuten vasta viidennellä luokalla, jolloin lisääntyminen selvitetään lyhyesti ihmisen biologiasta kertovan jakson yhteydessä. Olisikohan ajankohtaa syytä aikaistaa?
 
 
Väestöliiton asiantuntijalääkäri, seksuaalineuvoja Miila Halonen ei kertomusta hätkähdä. Huolestuneet yhteydenotot ovat lisääntyneet sitä mukaan kuin älypuhelimet ovat kouluikäisillä lisääntyneet.
 
– Pornon katselusta on tullut arkipäivää jopa alakouluikäisillä. Aikuiset eivät välttämättä ole tätä huomanneet, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä tapahtuisi.
 
Alakouluikäiset eivät kuitenkaan miellä katsovansa pornoa, sillä porno ei yksinkertaisesti kuulu heidän maailmaansa.
 
– Lapselle se on jotain täysin selittämätöntä ja käsittämätöntä. Näkymät saattavat olla ehkä rinnastettavissa väkivaltaan, ja monelle katselu voi olla jopa ahdistava ja pelottava kokemus, Halonen sanoo.
 
Miten vanhempien tulisi sitten asetella sanansa, jos alle kymmenvuotias narahtaa pornon katselusta?
 
– Lapselle pitäisi selittää, että on olemassa sisältöjä, jotka eivät ole lasten silmille tarkoitettuja, vaan ne kuuluvat aikuisten maailmaan. Usein jo tieto siitä, että asia kuuluu aikuisten maailmaan, helpottaa 1.–3.-luokkalaista lasta.
 
Puberteetti-ikäisen kanssa asiasta ei selviä aivan näin helposti. Ongelmana on, että teini-ikäiset saattavat kuvitella pornon olevan ote aikuisten todellisuudesta. Tärkeää olisikin tehdä selväksi, että porno edustaa aikuisten mielikuvitusmaailmaa. Se on puhdasta fantasiaa, mistä nuorten ei pidä ottaa mallia tai vaikutteita.
 
 
Iltapalalla lapsi meni vakavaksi ja sanoi nähneensä päivällä jotain, josta oli tullut paha olo. Kaveri oli koulumatkalla esitellyt kännykästään kuvaa, jossa nainen ja mies harrastavat suuseksiä.  Lapsi ihmetteli, mitä kuvassa tapahtuu. Häntä kuva oksetti. Siinä sitten selvitettiin, että kyse on aikuisten jutuista ja viihteestä, josta jotkut aikuiset pitävät. Keskustelimme myös, etteivät moiset asiat kuulu lasten maailmaan. Lasta keskustelu helpotti.
 
Ilmoitin asiasta myös kaverin vanhemmille, jotka sitten soittelivat kaikki mahdolliset kaverit läpi, jotka olivat saattaneet nähdä kuvan. Kukaan muu lapsi ei ollut kotona kertonut asiasta mitään.
 
Aikuisia asia alkoi jo naurattaa, kun asiasta soiteltiin puolin ja toisin. Taustalla oli kuitenkin ikävä tunne siitä, että tokaluokkalaisia olisi halunnut vielä säästää moisilta kuvilta. Oli aivan liian aikaista nähdä jotakin, jota ei ymmärrä millään tavalla. Onneksi kuitenkin asioista puhuttiin avoimesti kaikkien vanhempien kanssa. 
 
 
Halonen on huolissaan, koska porno ja muu kielteisesti virittynyt materiaali vaikuttaa lapsiin ja nuoriin kielteisesti.
 
– Pornon katselu lisää suorituspaineita, ja tämä kuuluu myös Väestöliiton nuorten poikien palvelussa. Esikuvat tulevat tästä maailmasta, samoin ulkonäköpaineet.
 
Ongelmia voi syntyä, sen kertovat Väestöliiton selvityksetkin. Halosen mukaan ainakin kolmasosa nuorista tytöistä on kokenut seksuaalista häirintää.
 
Kuvien ja muun materiaalin levittäminen voi pahimmillaan johtaa aina vain isompiin ongelmiin – etenkin, jos nuori ei kehtaa tai uskalla avata suutaan.
 
– Nettikiusaaminen on tätä päivää. Verkko on anonyymi paikka, ja nimimerkin suojissa voi käyttäytyä todella häijysti. Olen murheissani myös itsetuntoon liittyvistä asioista. Jos lapsi tai nuori jatkuvasti altistaa tietyille kehonmalleille, se voi vaikuttaa kielteisesti itsetuntoon.
 
Pelisäännöistä on sovittava yhdessä, samoin turvallisuusasioista on puhuttava samaan tapaan kuin mitä puhutaan esimerkiksi palo- tai liikenneturvallisuudesta.
 
 
Tutkin kolmasluokkalaisen lapseni WhatsApp-viestit, kun sain vinkkiä, että lasten siellä käymät keskustelut ovat toisinaan pahasti asiattomia.
 
Tukka pystyssä kuuntelin lapseni ja tämän luokkatoverin ääniviestejä, joita he olivat lähettäneet toisilleen sovelluksen välityksellä. Kieli oli roisia ja jutut niin rivoja, etten olisi ikinä voinut kuvitellakaan yhdeksänvuotiaiden moisia suustaan päästävän.
 
Ilmoitin asiasta opettajalle ja muutamalle muulle vanhemmalle. Kävi ilmi, etten ollut ainoa sinisilmäinen, joka ei ollut tarpeeksi tarkkaan seurannut lasten viestiliikennettä.
 
WhatsApp-keskusteluissa oli livetty asiattomuuksiin muullakin tavoin. Viestiketjuissa haukuttiin avoimesti muita, lisäksi niiden kautta oli lähetelty kyseenalaisia kuvia.
 
Lapset eivät ymmärrä, millaisiin vaikeuksiin saattavat pahimmillaan joutua, jos esimerkiksi heistä itsestään otetut aikuismaiset poseeraukset ja selfiet leviävät vääriin käsiin.
 
Jos saisin valita uudelleen, en missään nimessä antaisi lapselle älypuhelinta.
 
Hyöty on minimaalinen, haitat moninkertaiset ja valvominen on valtava urakka. Kaiken lisäksi älyttömyydet leviävät lasten keskuudessa äänennopeudella.
 
 
Oman päänvaivansa aiheuttaa kaikki se kuvamateriaali, jonka lapset ja nuoret itsestään puhelinten ja verkon kautta jakavat.
 
– Nämä asiat tulevat hyvinkin ajankohtaisiksi, kun puhutaan seurusteluikäisistä nuorista. Oma kysymyksensä on, miten kuvia käytetään, kun seurustelusuhde päättyy.
 
Halonen kehottaa vanhempia ja kasvattajia suhtautumaan verkkoon ja siihen liittyviin ilmiöihin vakavasti. Hän kannustaa myös ottamaan selvää lasten käyttämistä sovelluksista ja kehottaa menemään jälkikasvun perässä verkkoon.
 
– Some-maailma on lapselle yhtä todellinen kuin tämä reaalimaailma, jossa aikuinen kulkee lapsen rinnalla, hän sanoo.
 
– Jos älypuhelin on annettu alakoululaiselle, on tehty jo päätös siitä, että lapsi altistetaan tietyille riskeille.
 
Vaikka verkon käyttöön liittyykin liuta ongelmia, on siinä myös omat mahdollisuutensa. Parhaimmillaan verkko voi rohkaista niitä kaikkein yksinäisimpiä ja syrjäänvetäytyvimpiä nuoria olemaan yhteydessä ikätovereihinsa.
 
– Sillä on puolensa ja puolensa. Vanhempi kuitenkin saa olla tarkkana. (HäSa)
 
 
Kursivoidut kohdat ovat kolmen alakouluikäisen äidin kertomuksia elävästä elämästä.
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa.