Kanta-Häme

Lapsiperheet tarvitsevat palveluilta joustavuutta

 

Teija Sydänmaanlakan mielestä Suomen sosiaali- ja terveydenhuolto elää yhä 70-luvulla.
 
 
Perheellinen uranainen saa kyllä tukea läheisiltä ihmisiltä, mutta onnistuakseen ylenemään työelämässä johtotehtäviin, tarvitsisi hän joustavuutta myös kodin ulkopuolella. Asenteiden pitäisi muuttua nopeasti, sillä perheellisten panos työelämässä on yhä tärkeämpää nyt, kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle.
 
   Vaikka tasa-arvoisena pidetty suomalainen nainen onkin yhtä koulutettu kuin mies, työskentelee hän usein julkisella sektorilla naisvaltaisilla aloilla, joiden palkkataso on alhainen. Määräaikaiset työsuhteet ja perhevapaat kasaantuvat naisille, ylityöt naisia johtaville miehille.
 
   Teija Sydänmaanlakka ihmettelee, mikseivät päivähoito ja neuvola voi tukea äitien työssä käymistä sen sijaan, että ne ovat jämähtäneet vanhoihin kaavoihin? Perheet muuttuvat, peruspalvelut eivät.
 
   – Miksei lapsia voi pitää joustavammin päivähodossa? Miksi neuvolan tädit istuvat työpöytiensä takana sen sijaan, että opettaisivat lapsiperheitä vaikka pitämään lapsiaan kurissa? Mikäli sosiaali- ja terveydenhuolto pysyvät vielä pitkään 60- ja 70-lukujen toimintatavoissaan, ei heillä ole enää lapsia, joita hoitaa. Perheet alkavat kohta ostaa palveluilta joustavuutta pienemmistä yksityisistä yksiköistä, Teija Sydänmaanlakka povaa.
 
Piste negatiivisille perhepuheille
Hämeenlinnalainen Sydänmaanlakka on työskennellyt jo vuosia sosiaali- ja terveydenhuollossa eri tehtävissä. Erityisen tutuiksi hänelle on tullut niin nuorten kuin aikuistenkin syrjäytyminen ja työttömyys sekä suomalaisen perheen ongelmat.  Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmaan tekemänsä opinnäytetyönsä avulla Teija Sydänmaanlakka haluaa laittaa pisteen negatiiviselle perhepuheelle, joka ei välttämättä edes perustu arkitodellisuuteen.
 
   32 uraäidin haastatteluun pohjautuvassa työssä Sydänmaanlakka etsii onnistumisen eväitä niiltä äideiltä, jotka ovat onnistuneet yhdistämään uran ja äitiyden. Haasteltujen lapset ovat olleet päivähoidossa 2000-luvulla ja he ovat yhä naimisissa lastensa isän kanssa.
 
   Kaikkein tärkeimmäksi onnistumisen edellytykseksi haastatteluissa nousi äidin ja isän keskinäinen tasa-arvo. Yksin ei yksikään äiti olisi selvinnyt.
 
   – Naisten huonompaa sijoittumista työelämään selitetään useimmiten perheellä. Hänen jäämistään kotihoidontuelle sanotaan naisansaksi ja surmanloukoksi. Yhtä hyvin isä voisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Kyllä miehelläkin olisi sen verran varaa laihduttaa lompakkoaan tai loiventaa uraputkeaan, Sydänmaanlakka patistaa. 
 
 Teija Sydänmaanlakka muistuttaa, että ne perheet, joiden asiat ovat hyvin, eivät näy tilastoissa, eivätkä iltapäivälehtien lööpeissä. Heitä ei näy myöskään viranomaisten pakeilla apua hakemassa, sillä he pystyvät hoitamaan asiansa itse.
 
   – Suurimmalla osalla perheistä menee hyvin. He käyttävät vain peruspalveluja eli päivähoitoa, neuvolaa ja vaikka kirjastoa. Vaikkei heitä näykään esimerkiksi lastensuojelussa, eivät he tietenkään mitään syrjäytyneitä ole, Teija Sydänmaanlakka huomauttaa.
 
 
Äidiksi väärään aikaan
Sydänmaanlakka pitää ristiriitaisena sitä, että samaan aikaan, kun lapset ovat halutumpia kuin koskaan, on perhepuhe negatiivisimmillaan. Otsikkojen uhkakuvat ja oman tulevaisuuden epävarmuus estävät naista nauttimasta äitiydestään. Nainen kokee olevansa ansassa ja hän potee syyllisyyttä.
 
   – Äidiksi tullaan aina väärään aikaan. Parikymppisenä äidiksi tuleminen katkaisee opiskelun ja tekee sinusta sossuäidin.  Kolmikymppisenä äitiys estää uran luomisen ja nelikymppisenä olet auttamattoman vanha. Melkein puolet minun haastattelemistani uraäidistä kantoi koko ajan syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa, Teija Sydänmaanlakka huomauttaa.
 
   Yhteiskunnan vanhanaikaiset asenteet pönkittävät perinteistä naisen roolia. Nainen on äiti, vaimo, rakastaja, huoltaja, vanhempi ja perheen yhteyshenkilö ja tiedotusvastaava viranomaisten suuntaan. Aikaa ja rahaa omaan elämään ei jää, vaan nainen on koko ajan kiinni perheessään.
 
   Elämä perheissä on kuitenkin muuttunut. Lapsille annetaan nyt enemmän aikaa kuin koskaan. Sydänmaanlakan mukaan perheissä on parhaillaan käynnissä murroskausi. Tämän pitäisi vihdoinkin jo viranomaisen huomata.
 
   – Negatiiviset perhepuheet ovat lähtöisin viranomaisilta. Välillä tuntuu, että virkamiehille kaikki perheet ovat ongelmaperheitä. Nyt pitäisi keskittyä etsimään ratkaisuja, eikä vain vatvoa ongelmia. (HäSa)
 
Teija Sydänmaanlakka esittelee opinnäytetyönsä 19. lokakuuta kello 13 Hämeen ammattikorkekoulun auditoriossa.