Kanta-Häme

Lasi on ikuista

Vihreä, ruskea ja kirkas pakkauslasisiru ovat omissa vuorissaan ja tasolasisirut omassaan.

Suomen ainoan keräyslasin esikäsittelijän ja jalostajan, Uusioaines Oy:n, piha on hienon lasipölyn peitossa. Lasijauho puristuu lasinpuhdistuslaitoksen viereen rakennetussa suuressa hallissa höyhenenkevyeksi vaahtolasimurskeeksi. Olo on kuin kävelisi kuussa, eikä jokioislaisen kierrätysyrityksen pihamaalla.

Kiimassuon jätekeskuksen kupeesta lähtee raaka-ainetta yleensä Euroopan valtaviin laitoksiin.

– Lasi on kansainvälistä raaka-ainekauppaa. Se voi periaatteessa kiertää ikuisesti, Uusioaineksen toimitusjohtaja Lassi Julin huomauttaa.

Uusioaineksessa käsitellään vuosittain lähes 90 000 tonnia keräyslasia. Kaikki yhtiön vastaanottama ja yleensä myös kuljettama lasi kierrätetään. Keräyslasi käytetään uusien lasipakkausten, lasivillan ja vaahtolasin valmistukseen.

Uusioaineksessa ennen kaikkea vaahtolasin valmistus on ollut menestys. Vaahtolasia eli lasista valmistettua kevytkiviainesta on käytetty Euroopassa jo pitkään ennen kaikkea eristeenä.

– Etsimme kierrätyslasille koko ajan uusia käyttökohteita. Vaahtolasi on tästä hyvä esimerkki. Kaksi vuotta sitten rakensimme sille oman tehtaankin, Julin sanoo.

Kun Uusioainekselle tuodaan keräyslasia, on ensin vuorossa lasin puhdistaminen. Lasista poistetaan metalli ennen kuin se lajitellaan värin mukaan omiin kasoihinsa. Tämän jälkeen lasi murskataan siruiksi, joista suurimmat ovat halkaisijaltaan 50 milliä. Kaikkein hienoimmasta lasista tehdään kuumennuksen avulla vaahtolasia.

Keräyslasin tulevaisuus epävarma

Suomi on heti Sveitsin jälkeen ahkerin pantillisen lasi kierrättäjä, sillä pulloista palautuu kiertoon melkein sata prosenttia. Huonoimmin Suomessa kiertää pantiton lasi. Kuntien yli 4000:ään keräyspisteeseen palautuu Suomen keräyslasiyhdistyksen toiminnanjohtaja Maija Peltolan mukaan korkeintaan 40 prosenttia lasista.

– Tuokin luku on luultavasti kovin yläkanttiin, sillä virallisia tilastojahan ei ole, Peltola huomauttaa.

EU velvoittaa Suomea kierrättämään lasista 70 prosenttia. Tähän asti velvoitteet on ylitetty komeasti, koska luvuissa ei ole eroteltu pantillista ja pantitonta lasia. Uusissa velvoitteissa lasit erotetaan toisistaan, eikä tavoiteprosenteista ole vielä mitään tietoa. Peltola epäilee sen olevan kuitenkin kova pala purtavaksi.

– Meillä on alalla nyt paljon avoimia kysymyksiä. Me tiedämme, että keräyslasin tuottajavastuu on muuttumassa osittaisesta täydeksi, mutta aikataulusta ei ole mitään tietoa. Hetkessä ei lasinkeräystä Suomessa uudestaan järjestetä, Maija Peltola muistuttaa.

Maija Peltola toivoo, että vuoden 2016 alussa voimaan tulevan jätelain sisältö tulisi mahdollisimman pian julkiseksi. Tällä hetkellä varmaa on vain se, että keräyslasin tuottajavastuu on muuttumassa osittaisesta täydeksi. Tämän jälkeen tuottajat vastaavat keräyspisteiden ylläpidosta sekä pakkausjätteen kuljettamisesta ja kuljetuskustannuksista.

– Olemme tehneet selvityksiä ja laskelmia siitä, millainen keräyspisteiden verkosto pitäisi luoda. Näyttää siltä, että toimivin olisi tuhannen pisteen verkosto silloin, kun keräyspisteet olisi keskitetty samaan paikkaan. Mikään ei sitä paitsi estä kuntia keräämästä lasia jatkossakin. Myös monet taloyhtiöt ovat alkaneet kerätä lasia keskitetysti, Peltola sanoo.

Maija Peltola harmittelee sitä, etteivät suomalaiset osaa vieläkään viedä lasinkeräykseen oikeaa lasia.

– On valitettavan yleistä, että lasi päätyy vielä kaatopaikalle, sillä moni suomalainen pitää keräämistä yhä kierrättämisenä. Sitähän se ei suinkaan ole. (HäSa)