Kanta-Häme

Lasin käsittelytaito kasvaa työvuosien myötä

– Iittalan tehtaalla olen saanut puhaltaa lähes kaikkea mitä täällä tehdään, kertoi kansainväliseen lasinpuhalluskisaan yli 20 kertaa osallistunut Keijo Kopra.

Työvuosia alan konkarilla on takanaan reilut kolmekymmentä. Lasitehtaalle hän tuli töihin viidentoista ikäisenä ja teki ensimmäisen yövuoronsa heti, kun laki salli, eli 16-vuotispäivänään.

Lasinpuhallusta hän sanoo haasteelliseksi: Kilpailuun on pitkästä työurasta huolimatta harjoiteltava joka kerta parin viikon ajan, jopa kisapäivän aamuna.

– Tekemällä tuotteita, jokaista erikseen, joita varsinaisessa kilpailussa puhalletaan. Lasinpuhallus on työtä, jossa oppii aina uutta.

Pyörivää lasista tuotetta hän kertoo puhallettavan kevyemmin kuin ilmapalloa. Pallonmuotoon sen sijaan on pantava kaikki peliin, puhallettava niin paljon kuin omissa palkeissa on varaa. Keijo Kopra on hallinnut lasipallon puhaltamisennätystä vuodesta 1987 tuloksella 593 millimetriä.

Kopran mukaan lasinpuhaltajan on löydettävä tekemisessä sen ydin, lasin peruskäsittelytaito. Siihen valmistuu vuosien työllä, jotkut jo muutamassa vuodessa.

Kolme puhallusta

Kierroksia lauantaina Iittalassa järjestetyssä kisassa oli kolme: Karsintakierroksella, jossa mukana olivat kaikki 28 osallistujaa, tehtävänä oli puhaltaa vati. Toisen kierroksen parhaat, semifinaaliin jatkaneet sylinterin puhaltajat selvittivät paremmuusjärjestyksen puhaltamalla pyöreän kuulan. Maksimiaika yhtä työtä kohden kullakin kilpailijalla oli kuusi minuuttia. Annetun ajan sisällä sai puhaltaja itse ratkaista hetken, jona halusi lyödä kirkaslasisen työnsä puhalluspillistä irti. Mahdollisuus uusintaan kisassa oli yksi kullakin.

Iittalassa kansainvälinen lasinpuhalluskilpailu järjestetään joka toinen vuosi.

Puhaltajat kilpailussa olivat jälleen pääasiassa Iittalan tehtaalta, vapaa-aikanaan paikallisia ”pavarotteja” ja vapaapalokuntalaisia. Joukossa oli muutama ulkomaalainen: Hollannista, Unkarista ja Romaniasta.

Unkarilainen Ujafalusi Jótzsef sanoi työn olevan tuttua, vaikka kotimaassaan keskittyikin pääasiassa lasipulloihin ja -kannuihin. Iittalan tehtaalla hän on työskennellyt viitisen vuotta. Lauantaisessa kilpailussa hän onnistui venyttämään vadin halkaisijalle mittaa 592 milliä.

Tehtaan omista tuotteista unkarilainen nosti suosikikseen Aalto-maljakon.

Venyy, venyy

– Kyllä se siitä venyy, yllytti jo aamusta lähtien kilpailussa salintäyteinen yleisö lavalle nousseita puhaltajia.

Kanssakilpailijoitaan kannusti myös jo ensimmäisten joukossa puhaltanut Heikki Punkari, lasinpuhaltajana ammattilainen 41 vuoden takaa ja nykyisin myös lasimestareiden kouluttaja. Tämänkertainen ensimmäisen kierroksen vati häntä vähän harmitti.

– Jäi vähän soikeaksi, joten mittaa kertyi 652 milliä. Työ mitataan kapeimmalta kohdalta ja kerrotaan se kahdella.

Ratkaisevia tekijöitä puhalluksessa ovat muun muassa lasin oikea jakautuminen varsipillin päässä, lasimassan oikea lämpötila uunista otettaessa, eli noin 800 astetta sekä lopuksi lieriön tasainen pyöritys.

Iittalan Lasitehtaalla Punkari jatkaa monen miehen lailla oman isänsä jalanjäljissä. Hän myös kouluttaa tulevia lasimestareita. Ensimmäiseen työvuoroonsa mies tuli tehtaalle vuonna 1988.

Tämänkertaista kisaa aloitettaessa hän oli hallitseva mestari lieriön puhaltamisessa, vuoden 2000 ennätyksellä 666 millimetriä.

– Lasi on hieno materiaali, Heikki Punkari sanoo. Lasi muodostuu massasta, jossa on hiekkaa, kalkkia, potaskaa ja viisitoista prosenttia salaisia aineita. (HäSa)