Kanta-Häme Hämeenlinna

Lasinpuhaltajien työpajassa päästetään luovuus valloilleen – Osataan sitä Iittalassakin taidelasia tehdä

Ensimmäistä kertaa järjestetty työpaja päästi mestarit hyödyntämään tekniikoita, joita ei päivittäisessä tuotantotyössä voi hyödyntää. Vapaan puhaltamisen ohessa taitoja jaettiin nuoremmille lasinpuhaltajille.
Lasinpuhaltajat hyödynsivät tehtaan pyhäpäivänseisokin ja järjestivät ensimmäisen oman työpajansa. Tarkoituksena oli jakaa tietoa nuoremmille puhaltajille ja hullutella luovuuden kanssa. Työpajassa syntyi muun muassa tämä liki 30-kiloinen lasitaideteos, minkä parissa Tero Välimaa (vas.), Heikki Punkari ja Arto Vilkki työskentelevät. Kuva: Tomi Vesaharju
Lasinpuhaltajat hyödynsivät tehtaan pyhäpäivänseisokin ja järjestivät ensimmäisen oman työpajansa. Tarkoituksena oli jakaa tietoa nuoremmille puhaltajille ja hullutella luovuuden kanssa. Työpajassa syntyi muun muassa tämä liki 30-kiloinen lasitaideteos, minkä parissa Tero Välimaa (vas.), Heikki Punkari ja Arto Vilkki työskentelevät. Kuva: Tomi Vesaharju

Kun Iittalan lasitehtaan tuotanto hiljentyi itsenäisyyspäivän myötä, niin lasinpuhaltajat ottivat tilanteesta ilon ja hyödyn irti järjestämällä ensimmäistä kertaa oman työpajansa. Perjantaina ja lauantaina toistakymmentä työntekijää saapui ilakoimaan lasin äärelle.

– Yleensä työpajoissamme on taiteilija, jolle me teemme tuotteita. Tällä kertaa pääsemme toteuttamaan omia ideoita ja tekemään omia töitä. Päästämme luovuuden valloilleen, kokeilemme eri tekniikoita ja pidämme hauskaa. Osataan Iittalassakin taidelasia tehdä, taustoittaa idean isä lasinpuhaltajamestari Arto Vilkki.

Luovan hulluttelun ja mielikuvituksen rajojen rikkomisen lisäksi tapahtumalla oli myös ylevämpi tavoite, jakaa tietotaitoa ja tekniikoita nuoremmille lasinpuhaltajille.

Synkeimmissä ennusteissa lasinpuhaltamisen on povattu olevan Euroopassa jo uhanalainen ala ja kädentaito. Iittalassa kaksipäiväisen työpajan lisäksi tätä noin kaksituhatta vuotta vanhaa ammattitaitoa pidetään yllä oppisopimuskoulutuksella.

– Se vie taitoa eteenpäin ja on oikeastaan ainoa tapa oppia ala. Saman polun olen itsekin aikoinani kulkenut. Ei tätä kukaan ulkopuolinen osaa opettaa, Vilkki pohtii.

Tällä hetkellä tehtaalla on seitsemän henkilöä oppisopimuskoulutuksessa. Yksi heistä on 29-vuotias hämeenlinnalainen Taina Kohtamäki. Hänen ei tarvinnut kahdesti miettiä osallistuuko työpajaan vai viettääkö pitkän viikonlopun vapaalla.

– Tämä on niin kivaa, ettei haittaa vaikka viikonloput täällä vierähtää. Olen ollut todella innostunut nämä pari päivää. En ole malttanut edes taukoja juuri pitää. Hirvittävä tekemisen meininki on ottanut valtaansa.

Kotamäen korviin on myös kantautunut huoli alan tulevaisuudesta, mutta hän ei usko taidon katoavan.

– Monessa maassa arvostetaan vielä suupuhalluttua lasia. Maailman painiessa muoviongelman kanssa uskon, että lasi nostattanee suosiotaan.

Kesällä oman oppisopimustaipaleen aloittanut Kohtamäki ei saa vielä työpäiviään viettää lasinpuhaltamisen merkeissä, joten palava into on ymmärrettävää.

– Oppisopimuksen kautta työpajoja on lauantaisin kerran kuussa, joten ei minulle ole vierasta viikonloppua tehtaalla viettää. Harjoituspäiviä ei kuitenkaan kauhean monta ole, joten haluan hyödyntää kaikki mahdollisuudet.

Tekemisen riemun lisäksi työpajasta on tarttunut mukaan konkreettisia taitoja

– Olen tehnyt kukkia. Tein niitä jo kesällä, mutta silloin varret jäivät vielä aika lyhyiksi. Nyt olen oppinut uuden tekniikan, jolla saan varret pidemmiksi. Mukava saada jotain uuniinkin asti, jotta on jouluna lahjoja annettavaksi.

Mikäli lasitehtaan rennosta ja positiivisesta ilmapiiristä voi johtopäätöksiä vetää, niin ensimmäinen tällainen työpaja ei jää viimeiseksi. Tarvetta ja tilausta tämän kaltaiselle toiminnalle on.

– Ajat ovat muuttuneet selvästi parempaan suuntaan. Nykyään tietoa jaetaan auliisti. Tilanne oli aivan toinen 1970-luvulla, jolloin asiat piti oppia kantapään kautta, lasinpuhaltajamestari ja lasitehtaan nestori Heikki Punkari kertoo. HäSa

Päivän lehti

19.1.2020