Kanta-Häme

Lasse Sandberg kasvoi ajan kanssa sisään teatteriin

 

Jos Hämeenlinnan teatterissa esitettävä näytelmä kaipaa komeaa suomalaismiestä, jolla on vielä romakan kantava ääni yhdistettynä hyvään laulutaitoon, Lasse Sandberg on automaattisesti jonon ensimmäisenä. Mies näkyy ja kuuluu.

Mielenkiintoista onkin, että mies itse haluaa tehdä pienimuotoisia, ilman suuria elkeitä ja voimakasta äänenkäyttöä sisältäviä rooleja.

– Nautin aivan suunnattomasti Verstaalla esitetystä Spermasodat -näytelmästä. Istuin nojatuolissa yleisön keskellä, lähin katsoja oli kosketusetäisyydellä. Se oli aivan mahtavaa, siinä piti kaivaa vivahteita esiin, ei voinut korottaa ääntään ja touhuta laajoilla kaarilla. Sellaiset tilanteet tuntuvat näyttelijästä tosi hyvältä.

Hämeenlinnan teatterissa kaksikymmentä vuotta esiintynyt Sandberg sanoo teatteriyleisön kaipaavan tietysti myös takuuvarmaa, osin valmiiksi pureskeltuja huumoripläjäyksiä, mutta se ei saa olla teatterin ainoa anti.

– Teen toki mielelläni sellaisiakin rooleja, mutta itse pidän nykyisin näistä pienimuotoisimmista esityksestä. Kaiken ei tarvitse olla suurta ja komiaa.

Mikko Nousiaisen harjoittelijana

Lasse Sandberg on näytellyt pikkutenavasta alkaen.

– Ensin esiinnyin tietysti kansakoulun juhlanäytelmissä, myöhemmin peruskoulussa. ‧Minulla oli alaluokilla opettaja, joka itse kirjoitti ja ohjasi näytelmät. Tykkäsin jo silloin näkyä ja olla esillä. Opettaja antoi rooleja sen mukaan, Sandberg nauraa.

Näyttelijän työhön oli työntöä myös kaveripiirissä, kun nuorukainen oli aina äänessä ja esittämässä jotakin.

Haaveet karsivat ennen armeijaikää, kun Lassen äidin ystävä tokaisi: Älä hyvä mies näyttelijäksi, niillä on niin huonot palkat!

Asevelvollisuuden jälkeen veri veti kuitenkin näyttämölle, ja ura jatkui harrastajanäyttämöllä. Sandberg ehti opiskella vuoden päivät OKL:ssa kohti opettajan pätevyyttä, kun silloinen kaupunginteatterin johtaja Mikko Nousiainen soitti: Nyt olisi näyttelijäharjoittelijan paikka auki.

– En miettinyt silloin hetkeäkään ratkaisuani – enkä ole katunut!

Lasse Sandberg tiesi periaatteessa jo aika hyvin, mihin päänsä pistää, koska oli päässyt esiintymään jo muutamissa rooleissa ammattiteatterin puolella.

– Into oli jo silloin valtava.

Nollasta valmiiksi

Lasse Sandberg sanoo kokevansa jotakin erikoislaatuista, kun näkee joko oman tai muun näyttelijäkaartin rakentavan nollapisteestä lopulta yleisöä hyvinkin syvästi puhuttelevaa esitystä.

– Kehityskaari on harvoin helppo, mutta se sisältää huikaisevia tilanteita. Kun istuin katsomassa Yksityisiä tähtitaivaita -näytelmän harjoituksia, yht´äkkiä oivalsin, että tämä näyttelijän työ on maailman parasta mitä voi tehdä!

Siinä vaiheessa Lasse Sandberg ei enää pohtinut sitä äidinystävän lausahdusta työn palkkauksesta. Sisäistä tunnetta ei rahalla mitata.

Näyttelijän työn rankin työ tehdään harjoituskaudella roolien kypsyttelyssä. Lasse Sandberg painottaa tiimin toimimisen tärkeyttä. Esimerkin voi ottaa vaikka hämeenlinnalaisten rakastamasta jääkiekosta:

– Kaukalossa ei voi pelata kerralla viittä sentteriä, jotka kaikki pitävät mielellään kiekkoa. On otettava naapuri huomioon. Sama pätee näyttämölle. Yksi voisi sooloilla, mutta silloin kokonaisuus on pilalla. Yleisökään ei pidä pitkän päälle sellaisesta.

– Hämeenlinnan teatterissa tehdään hyvää tiimityötä, sooloiluja ei esiinny, Sandberg kiittelee työyhteisön hyvää ilmapiiriä.

Lasselle on jäänyt mieleen Esko Salmisen kommentti, jolla hän kuvaa teatteria esityksiä vähemmän seuraaville: Teatteri on kuin nuotio, jonka ääreen voi tulla lämmittelemään.

– Kannattaa kokeilla.

Juttu julkaistiin Hämeenlinnan Viikkouutisissa 23.9.2011.

Päivän lehti

28.1.2020