Kanta-Häme

Lastenkirjat ja teinitytöt ovat erityisen lähellä Sirja Kuneliuksen sydäntä

Lastenkirjat ja teinitytöt ovat erityisen lähellä Sirja Kuneliuksen sydäntä. Molemmat ovat ilmestyneet Kariston kirjalistoille sen jälkeen, kun Kunelius saapui taloon vuonna 1998.

– Olen ylpeä teinitytöille suunnatuista romaaneista, joita vuosia sitten aloin puskea kustannusohjelmaan, hän hymyilee.

Hän arvostaa kotimaisia kertojia, sillä ne ovat kaiken perusta. Kunelius pitää myös siitä, miten ulkomaisten kirjojen näkökulmat laajentavat maailmankuvaa.

– Pidän esimerkiksi ruotsalaisten nuortenromaanien pelottomuudesta. Ne ovat suorastaan vähän rumia. Amerikkalaisilla puolestaan on tunteikasta tarinankerrontaa, josta pidän estoitta.

Tyttöjen Siskodisko-sarjasta on sittemmin luovuttu, sillä se teki itsensä tarpeettomaksi.

– Nyt näitä kirjoja ehkä osataan odottaa ilman Siskodisko-leimaakin.

Kunelius nimitettiin lokakuussa Kariston lasten- ja nuortenkirjallisuuden kustannuspäälliköksi. Tähän asti hän on työskennellyt Karistolla kustannustoimittajana.

Periaatteessa hän on nyt lasten- ja nuortenkirjallisuuden ylin portinvartija kustantamossaan. Käytännössä Karistolla tehdään päätökset pitkälti yhdessä koko kirjallisen osaston ja myynnin ja markkinoinnin kesken.

Kunelius jatkaa edelleen huimaa lukutahtiaan suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja pysyy kustannustoimittajana ”omille” aikuistenkirjailijoilleen.

Hän haluaa olla aktiivinen päällikkö, joka voisi entistä enemmän myös ”tilata” tietynlaisia kirjoja eli ehdottaa tekijöille esimerkiksi lasten tietokirjojen aiheita.

– Luultavasti tätä tehdään muualla paljonkin. Me olemme aika kiltisti odottaneet kirjailijoiden ehdotuksia. Mutta kyllä niitä on tullutkin.

Tilauslistalle voisi nousta ainakin urheiluaiheisia sarjoja. Ne ovat pysyvästi ajankohtaisia.

Kirjailijat tarttuvat ylipäätään nopeasti ajankohtaisiin aiheisiin. Sirja Kunelius on iloinen, että esimerkiksi rasismia ja maahanmuuttoa käsitteleviä lasten- ja nuortenkirjoja on jo tullut markkinoille.

– Olen itsekin lukenut jo monta. Pinnalla on myös John Greenistä lähtöisin oleva trendi, jossa päähenkilöllä on jokin diagnoosi, jonka ympärille tarina on rakennettu.

Valmiiden kirjojen lisäksi Kuneliuksen pöydällä on jatkuvasti eri vaiheissa olevia käsikirjoituksia – useimmiten hänen omien kirjailijoidensa tulevia teoksia. Vaikka teksti on työtä, hän pystyy yhä lukemaan myös silkaksi nautinnokseen.

– Olen kyllä tullut tosi kriittiseksi. Jätän kirjan helposti kesken, jos se alkaa ärsyttää.

Kirjallisuus on aina kuulunut Kuneliuksen rakkauksiin, mutta ei hän siitä alun perin ammattia ajatellut. Hän opiskeli Helsingin yliopistossa suomen kieltä ja kirjallisuutta ja arveli ehkä päätyvänsä opettajaksi.

Graduvaiheessa hän päätti vaihtaa alaa.

– Tulin Hämeenlinnaan opiskelemaan lasinpuhallusta. Vuoden jälkeen tajusin, etten halua olla käsityöläinen tai taiteilija. Asuin jo Hämeenlinnassa, ja täällä oli yksi paikka, josta saatoin hakea töitä.

Karistolla sattui olemaan vajausta riveissään juuri silloin, ja siitä alkoi Kuneliuksen ura kustantamossa. HäSa