Kanta-Häme

Lastensuojelu haluaa nuoria asiantuntijoikseen

Nuorilla olisi paljon annettavaa lastensuojelun kehittämistyössä. Tämä on huomattu Hämeenlinnassa ja Janakkalassa, jossa on alkanut kokoontua lastensuojelun jälkihuollon kehittämisryhmä.

Hämeenlinnalaiset ja janakkalalaiset lastensuojelun asiakkaina olleet nuoret ovat ryhmässä tasavertaisia lastensuojelun työntekijöiden kanssa. Heidän avullaan työntekijät ymmärtävät nyt paremmin jälkihuollossa olevia nuoria.

Nuorilta on saatu vastauksia lastensuojelun työntekijöitä askarruttaneisiin kysymyksiin, kuten miksi nuoret eivät avaa ovea tai vastaa kännykkäänsä, vaikka tapaaminen olisi ollut sovittu. Nuorten mielestä jälkihuollossa tarvittaisiin lisää helposti omaksuttavaa tietoa eikä vaikeaselkoisia palavereja.

– Saimme tietää, että nuorilla saattavat palaverien ja suunnitelmien yksityiskohdat mennä ohi korvien. Jälkihuollosta ja sen mahdollisuuksista toivottiin lisää tietoa, sanoo lastensuojelun työntekijä Kirsi Pasonen.

Nuorilla enemmän kokemusta

Jälkihuollon kehittämisryhmä aloitti toimintansa vasta tammikuussa, mutta suunnitelmissa on tehdä ryhmästä pysyvä osa lastensuojelutyötä.

Ryhmän tarkoituksena on keskustella ja selvittää, minkälaista jälkihuoltoa nuoret kokevat tarvitsevansa, minkälaisista palveluista he hyötyvät ja millaisena he näkevät tulevaisuutensa.

– Kerran teimme ryhmätapaamisessa harjoituksen, jonka nimi oli lastensuojelujana. Työntekijät asettuivat janalle työkokemuksensa mukaisesti, kun taas osa nuorista oli ollut lastensuojelun palveluiden kanssa tekemisissä koko ikänsä, kertoo kehittämisryhmän toimintaan osallistunut lastensuojelun työntekijä Marjatta Viljamaa.

– Harjoituksen avulla kirkastui, että nuoret ovat lastensuojelun todellisia konkareita, emme me.

Keskustelua luottamuksella

Ryhmässä ei väistellä vaikeitakaan muistoja tai kokemuksia. Sen vuoksi ryhmän kesken lausutut asiat eivät leviä kokoustilan ulkopuolelle. Luottamus ja turvallisuuden kokemus vaativat kuitenkin vastavuoroisuutta, minkä saivat huomata myös lastensuojelun ammattilaiset.

– Nuorille ei riittänyt, että esittelimme itsemme vain jälkihuollon ammattilaisiksi. He halusivat tietää, millaisissa työpaikoissa olemme olleet aiemmin, kuinka pitkään olemme olleet alalla ja mitä harrastamme vapaa-aikana. Itsestään pitää olla valmis antamaan jotakin, jotta voi saada nuoret luottamaan itseensä, kertoo vastaava sosiaalityöntekijä Tuija Nieminen-Kurki.

Lisää kokemuksia kaivataan

Jälkihuollon kehittämisryhmään kaivataan lisää nuoria osallistujia. Ryhmätapaamisiin on tavallisesti osallistunut 2–7 nuorta. Tapaamisia pidettiin keväällä vain kerran kuukaudessa, mutta ensi talvena tapaamisia aiotaan tihentää.