Kanta-Häme

Lastensuojelu on inhimillistä arkea

 

Sosiaaliohjaaja Riikka Hölsö on tämän vuoden Hyvän mielen tekijä, joka mielellään karkottaa muutamia lastensuojeluun liittyviä ”mörköjä”.
 
Hämeenlinnan Mielenterveysseura julkisti keskiviikkona Hyvän mielen tekijän. Valinnan perusteena on hyvän mielen tuottaminen lähimmäisille, lämpö, turvallisuus ja valoisuus. Tunnustuksen sai tänä vuonna Hämeenlinnan lasten ja nuorten kasvua tukevissa palveluissa työskentelevä Riikka Hölsö.
 
– Olen iloinen siitä, että meidän työtämme halutaan nostaa esiin positiivisella tavalla, Hölsö kiittelee.
 
– Koen, että tämä tunnustus on annettu kaikille, jotka lastensuojelun kentällä Hämeenlinnassa työskentelevät.
 
Hölsö valmistui sosionomiksi vuonna 2001 ja astui kaupungin palvelukseen vuoden 2011 alussa.
 
–  Päätökset opiskeluista tehdään kauhean nuorena, mutta uravalintani osui kyllä ihan oikeaan ja koulutus sekä työkokemukset ovat vain vahvistaneet identiteettiä.
 
– Tämän työn ehdotonta suolaa ovat päivittäiset kohtaamiset asiakkaiden kanssa.
Hölsö on sosiaaliohjaajana kaupungin lastensuojelun avohuollon palveluissa ja vastaanottotiimi Apilassa. Hänellä on työparinaan sosiaalityöntekijä, joka vastaa lastensuojeluprosessista.
 
– Tehtävämme on yksinkertaisesti lastensuojelutarpeen selvittäminen, eli onko sitä vai eikö ole, Hölsö selventää.
 
– Palvelemme koko kunnan alueella ja meille tulee lastensuojeluilmoituksia tai -hakemuksia, joiden perusteella kutsumme asianomaiset ihmiset paikalle.
 
– Asiakkaamme on alaikäinen lapsi ja hänen perheensä. Kaupunki on jaettu alueisiin ja jos asiakkuus jatkuu lastensuojelutarpeen selvityksen jälkeen, siltä nimetään lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
 
Monille tulee lastensuojelusta mieleen vain kovalta kalskahtava sana huostaanotto.
 
– Tällaiset järeät toimenpiteet ovat niitä, jotka näkyvät eniten julkisuudessa. Voisin kuvitella, että ihmisillä on kauhukuva sosiaalitädistä, joka tulee ja vie lapsen.
 
– Vastaanottotiimi on ensimmäinen taho, jonka kanssa lastensuojelun tarvetta selvitellään ja asioista keskustellaan. Minulla on se kokemus, että ihmiset pystyvät todella avoimesti puhumaan meille asioistaan. Helpotuksen tunne on usein suuri.
 
Hämeenlinnassa tehtiin viime vuonna noin 1000 lastensuojeluilmoitusta, jotka kumpusivat muun muassa vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmista, perheväkivallasta tai lapsen epäsosiaalisesta käytöksestä. Kuitenkin alle 20 prosenttia johtaa lastensuojelun asiakkuuteen.
 
– Mikäli ilmoitus tulee viranomaisten taholta, he kyllä pitävät huolen, ettei asia tule perheelle täydellisenä yllätyksenä ja toisaalta asianomaiset yleensä tiedostavat itsekin hyvin näitä arjen haasteita.
 
– Hyvin usein jo ensimmäisessä palaverissa selviää, että tilanteessa ei ole lastensuojelullista huolta ja avuntarvitsijat voidaan ohjata kunnan peruspalveluihin tai asiakkaan oma verkosto on riittävä.
 
– On tärkeää ymmärtää, etteivät yhteydenotot näissä asioissa käynnistä mitään peruuttamatonta koneistoa. Tämä ei ole mikään automaattiputki, johon ihminen hukkuu.
 
Hölsö toimii alalla, jota pidetään yhtenä vaikeimmista ja henkisesti raskaimmista. Ammattilaisen omakin jaksaminen vaatii aivojumppaa.
 
– Kyllä siitä pitää lähteä, että oma paketti pysyy kasassa. Ei näihin töihin voi kantaa kotihuolia, Hölsö pohtii.
 
– Minulla ei ole onneksi siinä suhteessa prosessoitavaa, perhe voi hyvin ja terveyttä riittää. Aina vaan ei huomaa olla siitä kiitollinen.
 
– Työyhteisö on minulle suuri voimavara ja työpari vielä vahva elementti auttamassa. Kun on kaksi silmää havainnoimassa ja kaksi korvaa kuuntelemassa, se on ehdottomasti asiakkaankin etu.
 
Usein pohdiskellaan, täytyykö esimerkiksi lääkärin tunnetasolla etäännyttää itsensä kokonaan ihmisistä ja heidän ongelmistaan. Hölsö pitää empatiaa ja myötäelämisen kykyä yhtenä tärkeimmistä työkaluistaan.
 
– Tunnetyöskentelyä ei voi sulkea pois, kun ihmiset tulevat jakamaan huoliaan. Toisaalta tunteet pitää koko ajan tiedostaa ja pyrkiä myös hallitsemaan niitä.
 
Asiakkaiden kertomukset ovat avainasemassa, koska lastensuojeluilmoitukset ovat yleensä vain muutamien lauseiden mittaisia.
 
– Siitä lähdetään, että asiakas on oman tilanteensa asiantuntija ja asenteen häntä kohtaan pitää olla avoin ja ennakkoluuloton.
 
– Meidän asenteemme on se, joka heijastuu sitten voimakkaasti asiakkaan kokemuksessa, onko hän tullut kuulluksi ja osalliseksi omaa elämäänsä koskevassa asiassa.