Lättähattukahvila on täynnä nostalgiaa, tarinaa ja suurta sydäntä

Lopen Pilpalassa täytyy hieraista silmiä. Aivan metsänrajassa seisoo nimittäin vanha kunnon lättähattu.

Nostalgiajunan vieressä pönöttää vihreä puhelinkoppi muistuttamassa ajasta, jolloin ajatus ensimmäisestä kännykästä oli vasta syntymässä Nokian insinöörin aivoissa.

– Kai tämä on sitten minun missioni. Haluan tallettaa aikaa, jota ei enää ole ja kertoa siitä, millaista lättähatulla oli matkustaa, kesäkahvila Lättiksen isäntä Jaakko Hämäläinen miettii.

Aika on toden totta muuttunut. Nostalginen kahvila on Pilpalan kylän keskustassa, jossa oli joskus kaksi kauppaa, neuvola ja postikin. Ei ole enää.

Vain koulu on jäljellä, ja Lättis korvaa muut palvelut.

Junat olivat kiehtoneet jo pitkään Jaakko Hämäläisen mieltä. Hän etsi kauan ennen kaikkea ravintolavaunua, mutta niitä ei enää löytynyt.

Lopulta Hämäläinen kuuli ystävältään vanhasta lättähatusta, joka oli rapistunut jo 30 vuotta Kiuruveden Honkarannassa. Kahden metsästysseuran kauppaama vaunu herätti kiinnostusta, mutta sen kallis kuljettaminen paikalta pelästytti muut, mutta ei Jaakko Hämäläistä.

– Juna tuli Läyliäisiin helmikuussa ja se siirrettiin tänne Pilpalaan syyskuussa samana vuonna. Vaunun kunnostamisessa oli aivan hirveä työ, Jaakko Hämäläinen sanoo.

Lättähatussa ei ollut ostohetkellä irtaimistoa, eikä sitä ole sinne vieläkään hankittu. Pelkästään sisustan purkaminen oli valtava työ

– Olin alusta asti varma, että tästä tulee kesäkahvila. Ei täällä talvella kukaan kävisi, Hämäläinen pohtii.

Alun perin helsinkiläinen mies suunnitteli Pilpalaan ensin kesäkioskia ja -kahvilaa, mutta ei saanut rakennuksia varten kunnalta lupia.

Nyt mies on tyytyväinen, ettei saanut rakentaa tontille.

– Olen ihan tyytyväinen, etten saanut lupia. Eihän tänne kukaan olisi pysähtynyt kahville, sillä ketä kiinnostaa tavallinen rakennus. Pysähtymistä varten pitää olla jotakin erikoista ja lättähattu sitä on, Hämäläinen sanoo.

Lopulta Hämäläinen kuuli ystävältään vanhasta lättähatusta, joka oli rapistunut jo 30 vuotta Kiuruveden Honkarannassa. Kahden metsästysseuran kauppaama vaunu herätti kiinnostusta, mutta sen kallis kuljettaminen paikalta pelästytti muut, mutta ei Jaakko Hämäläistä.

– Juna tuli Läyliäisiin helmikuussa ja se siirrettiin tänne Pilpalaan syyskuussa samana vuonna. Vaunun kunnostamisessa oli aivan hirveä työ, Jaakko Hämäläinen sanoo.

Lättähatussa ei ollut ostohetkellä irtaimistoa, eikä sitä ole junassa vieläkään..

– Olin alusta asti varma, että tästä tulee kesäkahvila. Ei täällä talvella kukaan kävisi, Hämäläinen pohtii.

Hämäläisen elämä on muuttunut täysin sen jälkeen, kun perhe vuonna 2004 muutti Haagasta Lopelle. Uusi koti rakennettiin vaimon suvun maille Pilpalaan. Lättikseen on kotoa vain kivenheiton matka.

– Minulla on kaksi roolia. Toukokuun alussa muutun kesäkahvilan isännäksi ja syksyllä olen taas helsinkiläinen rakennusurakoitsija, Hämäläinen naurahtaa.

Pari ensimmäistä kesää on mennyt mukavasti ja mies on voinut maksaa itselleen jopa pientä palkkaa. Etenkin motoristit ovat löytäneet tiensä Pilpalaan.

– Olen kova juttelemaan ja nautin siitä, kun saan tutustua uusiin ihmisiin, Jaakko Hämäläinen sanoo..

Jaakko Hämäläinen myöntää, että hän Lättis pyörii aina mielessä.

– Teen töitä kuusitoista tuntia seitsemänä päivänä viikossa, mutta se tuntuu vain mukavalta, Hämäläinen tokaisee.

Lättis täyttää 60 vuotta 27.1.2020. Millä tavalla nostalgiapeliä Lopella juhlitaan?

– Sen kun tietäisi. Keskellä talvea se on vaikeaa, mutta kyllä Lättis juhlansa olisi ansainnut, Jaakko Hämäläinen miettii. _HäSa