Kanta-Häme Hämeenlinna

Laulun porttiteoria vei hämeenlinnalaisen Arttu Jokikodan karaokesta kuoroon

Komeaääninen Arttu Jokikota kokeili ensimmäisen kerran elämässään kuorolaulua ja jäi koukkuun välittömästi.
Hämeenlinnan Mieskuoron kuorokoulussa laulava Arttu Jokikota (oik.) muistelee, että lapsena hän oli niin kovaääninen, että hänelle sanottiin aina, että: "Arttu, nyt hiljempaa!". Kuva: Tomi Vesaharju
Hämeenlinnan Mieskuoron kuorokoulussa laulava Arttu Jokikota (oik.) muistelee, että lapsena hän oli niin kovaääninen, että hänelle sanottiin aina, että: "Arttu, nyt hiljempaa!". Kuva: Tomi Vesaharju

Karaokessa hämeenlinnalainen Arttu Jokikota oli pitkään vedellyt niin veretseisauttavia versioita, että kaverit olivat kannustaneet häntä pyrkimään kuoroon.

– Olen koko elämäni ajan tykännyt laulaa, mutta en ollut opiskellut sitä millään tavalla, Jokikota sanoo matalalla soivalla äänellään.

Karaokeympäristö kuitenkin vaihtui Hämeen Suojaan kuluvana syksynä, kun Jokikota liittyi Hämeenlinnan Mieskuoron järjestämään kuorokouluun.

– En ole katunut hetkeäkään sitä, että lähdin mukaan. On aivan uskomaton fiilis, kun kuulee kuorotunnin lopuksi koko kuoron soivan yhdessä, Arttu Jokikota kiteyttää hymyillen.

Ennen äänenavausta kuoronjohtaja Anneli Julén näyttää, miten yläkropan saa auki laulua varten. Kuva: Tomi Vesaharju
Ennen äänenavausta kuoronjohtaja Anneli Julén näyttää, miten yläkropan saa auki laulua varten. Kuva: Tomi Vesaharju

Hämeen Suojaan on kokoontunut tavallisena keskiviikkona varsin kirjavan näköinen porukka. On harmaantuneempia ohimoita, pitkää tukkaa, kaljua ja monen mittaista partaa. Jollain on pikkutakki, toisella raksahousut.

Tästä sekalaisesta sakista lähtee kuitenkin yhtenäinen ääni, kun he asettautuvat aloilleen.

Kuoronjohtaja Anneli Julén kuuntelee äänenavauksessa tarkkaan, miltä miesjoukko kuulostaa.

– Missäs kieli on nyt, Julén höristää korviaan.

Äänenavaushetken keskeltä joku vääräleuka vastaa Julénille: ”Suussa.” ja aiheuttaa miessakissa naurua.

Pian palataan huumoriraiteilta takaisin lauluun.

Mieskuoron puheenjohtaja Heikki Lindroth on tyytyväinen kuorolaulusta kiinnostuneiden mieslaulajien määrään. Kuva: Tomi Vesaharju
Mieskuoron puheenjohtaja Heikki Lindroth on tyytyväinen kuorolaulusta kiinnostuneiden mieslaulajien määrään. Kuva: Tomi Vesaharju

Hämeenlinnassa toimii tällä hetkellä kymmenkunta kuoroa.

Harkinnan jälkeen Arttu Jokikotaa alkoi kiinnostaa kuorolaulu sen takia, että hän halusi kehittää ja tutkia omaa laulamista.

– Kun näin mieskuoron ilmoituksen kuorokoulusta, tiesin että se oli mun juttu.

Arttu Jokikatu arvioi kuorolaulun olevan hieman vaativampaa kuin kuorolaulun. Kun laulaa yksin karaokea, ei tarvitse seurata ketään muuta.

– Etenkin stemmalaulut ovat välillä haastavia, mutta mitä enemmän laulamme yhdessä, sekin helpottuu.

Stemmalaulua voisi karkeasti kuvata siten, kun samaan aikaan laulun päämelodian kanssa lauletaan muita ääniä alempaa tai ylempää. Stemmoilla kuoro kuulostaa monipuolisemmalta ja orkesterimaiselta.

Kuorokouluun ilmoittautui 14 laulajaa.

– Se on Hämeenlinnan kokoisessa kaupungissa varsin hyvin. On haastavaa saada 30-60 -vuotiaita miehiä laulamaan. Heillä on perhe- ja työkiireitä ja muita harrastuksia ja menoja, Hämeenlinnan Mieskuoron puheenjohtaja Heikki Lindroth arvioi.

Arttu Jokikota tunnistaa tämän, mutta onkin löytänyt kuorosta tasapainottavan elementin.

– On mahtavaa irtautua arjesta edes kerran viikossa puolentoista tunnin ajan ja laulaa muiden mukana.

Kotimaani ompi Suomi on vuonna 1890-luvulla tehty laulu, josta tunnetuimman version on julkaissut Tapio Rautavaara. Kuva: Tomi Vesaharju
Kotimaani ompi Suomi on vuonna 1890-luvulla tehty laulu, josta tunnetuimman version on julkaissut Tapio Rautavaara. Kuva: Tomi Vesaharju

”Kuoro on yksi instrumentti”, sanoo Anneli Julén.

Tämän lauseen voi kuorokoulun harjoituksissa kuulla omin korvin, kun mieslaulajat pääsevät äänenavauksesta eteenpäin.

Kotimaani ompi Suomi soi upean moniäänisesti.

Anneli Julénin johdolla miehet saavat lauluun paljon erilaisia sävyjä ja syvyyttä.

”Sisäistä hymyä”, kuten Anneli Julén kiteyttää kuorolauluun olennaisesti liittyvän puolen.

Sisäinen hymy kuuluu laulussa, ja kohottavat sanat ja sävelet nousevat aivan uudella tavalla lentoon. HäSa