Kanta-Häme

Lauri Kukkonen voitti ujoutensa teatterissa

Hämeenlinnan teatterin näyttelijä Lauri Kukkonen kuuluu ammattikuntansa edustajissa sarjaan ujoutensa voittajat. Laitosteatterin näyttelijänä aivan ensimmäisillä askelmerkeillä etenevä Kukkonen sanoo olleensa lapsena ja nuorena hyvin ujo, on osin sitä vieläkin.

– Kun lapsena ja nuorena heitti jonkun roolin päälle ja sai toiset nauramaan, tiesi jonkin asian loksahtaneen kohdalleen. Samaahan se on näyttelijän työssä.

– Roolityö pitää rakentaa niin, että se liikauttaa katsojassa jotakin. Haluaisin, että saisin työni avulla tarjottua yleisölle vaihtoehtoisia tapoja katsella maailmaa, Lauri Kukkonen pohtii.

Hän sanoo jännittäneensä pikkupoikana juuri sellaisia tilanteita, joissa toiset katsoivat hänen tekemisiään:

– Silloin heitti roolin päälle ja yritti olla hauska. Onnistumiset koukuttivat – minä onnistuin! Roolin taakse pääsin piiloon ujoudeltani ja uskalsin olla mitä vain.

Onnistumiset ruokkivat
– Näyttelijän työ on taianomaista; harjoitellessa heitellään ilmoille pähkähulluja ideoita, eikä koskaan voi olla varma, mikä lopulta päätyy esitykseen.

Kukkonen luonnehtii näyttelijän työtä pään sisäiseksi ammatiksi. Teatteriesityksen valmistuminen vaatii ajattelua ja pohdintaa.

– Koskaan ei tule varmasti valmiiksi, aina on parannettavaa. Pieni epävarmuus pitää työn tarkkana, mutta epävarmuus ei saa olla liian iso tekijä, itsetunnon nakertaja.

Kukkonen aloitti Hämeenlinnassa vasta muutamia kuukausia sitten kiinnitettynä näyttelijänä. Mies on toki ehtinyt näytellä useamman vuoden opiskelujen ohella. Musiikki on näyttelemistä vahvasti tukeva osa-alue. Kukkonen näytteli äskettäin muun muassa Turun palosta kertovan hevimusikaalin 1827 the Infernal Musical pääroolin. Kokemuksiin kuuluvat myös jo tv- ja elokuvatyöt.

– Onnistumiset kasvattavat luottamusta omaan osaamiseen. Turun musikaalista kertyneet onnistumisen tunteet antavat uskoa tulevaisuuteen, Kukkonen miettii.

Fyysinen komedia
Lauri Kukkonen on erittäin tyytyväinen siihen, että pääsi Hämeenlinnan teatterin näyttelijäksi.

– Freelancerina minua jäytäisi jatkuva epävarmuus. Täällä Hämeenlinnassa on erittäin positiivinen henki ja tekemisen meininki. Nyt voin keskittyä varsinaiseen työhöni kaikella tarmolla.

Kukkonen sanoo vierastavansa sellaista tilannetta, jossa pitää koko ajan kilpailla uusista töistä kyynärpäät verillä. Teatterin tekeminen on ennen kaikkea ryhmätyötä, eikä toisiinsa luottava ryhmä voi rakentua kilpailemalla keskenään.

– Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, on tietysti avoinna. Tässä ja nyt tykkään tehdä teatteria juuri tällaisissa puitteissa.

Turun musikaali ei ollut sattumalta eteen tullut työtehtävä, sillä musiikki on vahvasti mukana Kukkosen elämässä.

– Musiikki on toinen väylä kertoa tarinoita. Kolmessa minuutissa voi jättää melkoisen muistijäljen, koskettaa ihmisen sisintä. Se on todella tiivistä kerrontaa.

Kukkonen sanoo opiskelevansa edelleen vimmaisesti pianon ja kitaran soittoa. Laulaminen on kuulunut elämään (sujunut) pikkuvesselistä lähtien.

Musiikin lisäksi Kukkonen sanoo olevansa viehtynyt komiikkaan, erityisesti fyysisen komediaan.

– Vanhan ajan slapstick-hahmot ovat lähellä sydäntäni ja toivon voivani kehittyä tällä saralla lisää. Suurin haaste opettelemisessa on tehdä näyttävät ja lennokkaat temput turvallisesti. Tällainen komedia on puhdasta, siinä ei naureta kenenkään huonoudelle tai vioille. Pilkkaamiseen perustuvan huumorin rinnalle olisi hienoa elvyttää myös viaton, positiivinen huumori, Lauri Kukkonen kertoo.

Kun mieheltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmista, on vastaus valmiina:

– Ensi kesänä on tarkoitus mennä naimisiin!

Siinä sitä on taivalta pitkälle tulevaisuuteen.

Juttu julkaistiin Hämeenlinnan Viikkouutisissa 4.11.2011.

Päivän lehti

22.1.2020