Kanta-Häme

Laurin ensimmäinen ärrä löytyi ylösalaisin

Huoneessa käy kova pärinä. Eskarilainen Lauri Saapunki asettaa keskittyneesti kieltään kitalakea vasten ja toistaa sanoja puheterapeutti Tarja Karisen perässä.

– Drrn drrn ripa, drrn drrn reppu. Kidrja, sodrmus, vasadra, päristelee Lauri menemään, ja r-kirjain kuulostaa toisto toistolta tomerammalta.

Samaan aikaan kun puheterapeutti syventyy Lauriin, neljä muuta lasta käyvät läpi harjoituksia yhdessä vanhempiensa kanssa.

Usean lapsen R-ryhmät ovat olleet toimiva ratkaisu Rovaniemellä, missä puheterapiaan on pitkät jonot. Kaupungilla on vain kaksi puheterapeuttia, ensi vuodelle on tulossa kolmas.

– Mahdollista on, että tulevaisuudessa voisimme tarjota myös S-ryhmiä, puheterapeutti Mari Ngugi toteaa.

PITKÄ, JOPA VUODEN tai puolentoista vuoden jonotusaika on tyypillinen lievien äännevirheiden, kuten r- ja s-vikaisten lasten kanssa. Moni lapsi olisi valmis harjoituksiin jo neljä- tai viisivuotiaana, mutta käytännössä harjoitukset aloitetaan usein eskari-iässä.

Saapungit saivat Laurille lähetteen puheterapeutille 5-vuotisneuvolasta. Silloin Laurin ärrä tuli pehmeästi äänen tullessa kielen sivuilta. Muut äänteet olivat kohdillaan.

– Meitä infottiin pitkistä jonoista, joten osasimme varautua odottamiseen, Laurin äiti Riitta Saapunki kertoo.

Eskarivuonna Lauri pääsikin puheterapeutin vastaanotolle ja sitä kautta r-ryhmään, Ärräpörriäisiin. Viiden tapaamiskerran lisäksi Lauri on tehnyt harjoituksia kotona vanhempiensa kanssa. Ärrä on löytynyt harjoituksissa hyvin, nyt se pitää vain saada rohkaistua mukaan tavalliseen puheeseen.

– Olen tehnyt harjoituksia joka päivä. Täällä ryhmässä kivoimpia ovat yhteiset leikit, Lauri juttelee, silminnähden ylpeänä omasta edistymisestään.

JONOTTAA PITI, mutta tilanne olisi voinut olla huonompikin. Puheterapeuttipulan vuoksi ei äännevirheinen lapsi pääse joka kunnassa puheteraputin pakeille lainkaan. Sijaisuuksiin ei löydetä tekijöitä, paikkoja on auki. Ostopalvelunakin puheterapeutteja on vaikea löytää.

– Tilanne on erittäin haastava. Yksi puheterapeutin vakanssi on ollut välillä aukikin, mutta hakijoita ei ole ollut, kuntoutuslääkäri Hedvig Grannas-Honkanen Vaasasta kertoo.

Useissa kunnissa onkin tilannetta jouduttu priorisoimaan niin, että puheterapeutit keskittyvät lähinnä vaikeisiin kielellisiin ongelmiin. Yksittäisiin äännevirheisiin voi saada alkuohjausta mutta ei varsinaista terapiaa.

Puheterapeuttiliiton toiminnanjohtaja Heta Piirto toteaa, että tilanne on valitettavan tuttu kautta Suomen.

– Pulaa on joka puolella. Ainoastaan isoimmissa kasvukeskuksissa, eli lähinnä pääkaupunkiseudulla ja Oulussa palveluja riittää kohtuulliselle tasolle asti.

Uusia aloituspaikkoja tarvittaisiin oppilaitoksiin rutkasti lisää. Puheterapeutteja koulutetaan Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Oulussa.

– Muutamia aloituspaikkoja on saatu lisää kattamaan eläköitymisiä, mutta isompia lisäyksiä ei ole luvassa. Sisäänottomäärä on alle sata vuodessa. Hakijoita kyllä riittäisi, Piirto toteaa. LM–HÄSA

Milla Sallinen

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic