fbpx
Kanta-Häme

Leipäjono pitenee hitaasti, mutta varmasti

 
Kysymys on tietenkin typerä.
 
– Höh, no mikäs merkitys tällä nyt on, jos ei rahaa ole, Jaana Viiala naurahtaa.
 
Viiala puristaa kainalossaan punavalkoista kestokassia ja sormissaan numerolappua kuusi. On keskiviikkoiltapäivä, ja kello on kaksikymmentä vaille kolme.
 
Hämeenlinnan Sininauhan ruoanjako on pian alkamassa. Paikalla on nelisenkymmentä jonottajaa.
 
Valtaosa leipäjonossa seisovista on työttömiä. Sairautta ja työkyvyttömyyttä on paljon. Perjantaisin, kun ruokaa jaetaan perheille, on joukossa myös niitä, joiden rahat eivät yksinkertaisesti riitä, vaikka töitä olisikin.
 
Viialan tarina on tavallaan tyypillinen, vaikka omalla, ikävällä tavallaan se hakeekin vertaistaan.
 
Jaana Viialakin on ollut töissä. Työura vain katkesi siihen, kun autistinen oppilas potkaisi koulunkäyntiohjaajana työskennellyttä Viialaa selkään ja nainen halvaantui. Liikuntakyky palasi, mutta
kiusaksi jäivät jatkuvat hermosäryt. Tekijän alaikäisyyden takia Viiala ei saanut korvauksia työkyvyn menetyksestä.
 
Jonkun mielestä työkykyä olisi kuitenkin vielä jäljellä, sillä Viiala on päästetty vain osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeelle.
 
Koti piti myydä ja vaihtaa halvempaan, jotta velat sai kuitatuksi. Noin 700 euron kuukausitulosta jää käytettäväksi noin 400 euroa vastikkeen jälkeen. Lääkkeet kuitenkin nielevät kuukausituloista paljon. Pelkkä kipulaastari maksaa noin 60 euroa kuukaudessa. Sininauhan ruoka-apu on tullut tutuksi.
 
– Melkein tämän leipä-avun varassa mennään. Lapset ja äiti auttavat välillä. Minkäs sitä kohtalolleen voi, Viiala sanoo ja kohauttaa olkiaan.
 
Hämeenlinnan Sininauha jakaa viikoittain noin 180 ruokakassia. Jakoja on joka toinen viikko ja jakopäiviä kolme. Maanantait on tarkoitettu lähinnä yksinäisille naisille, keskiviikot miehille ja perjantait perheille. Ruoat haetaan niitä lahjoittavista kaupoista, lähinnä S-ryhmän kaupoista.
 
Enimmäkseen jakoon saadaan leipää, mutta myös jonkin verran maito- ja lihatuotteita. Monilla hakijoilla on kotonaan pakastin, johon leipää varastoidaan.
 
Jos jotain jää yli, niin leipää. Mitään ei kuitenkaan heitetä roskalaatikkoon, vaan ylijäämät viedään kanaloihin ja talleille eläinten ruoaksi.
 
Toiminnanjohtaja Jorma Mäkelän mukaan avuntarve on ollut viime vuodet jatkuvasti hienoisessa kasvussa.
 
– Muistan, että jossain vaiheessa puhuttiin noin 800 taloudesta, mutta nyt talouksia on jo 950, sanoo kolmisen vuotta toiminnanjohtajana toiminut Mäkelä.
 
– Vaikutelma on se, että osalla ulkoiset puitteet voivat olla hyvinkin kunnossa, mutta rahaa ei olekaan enää syömiseen tai elämiseen. Äkillinen työttömyys romauttaa talouden täysin.
 
Sininauha haluaa pitää kynnyksen ruoka-avulle mahdollisimman matalana. Ehdottomasti valtaosalla apu tulee kipeästi tarpeeseen, eikä väärinkäytöksiä juuri ole.
 
– Kukaan ei seiso julkisesti leipäjonossa huvikseen.
 
Huvikseen ei leipäjonossa seiso myöskään Pentti Tanskanen, joskin kirpakassa syysilmassa hymy on herkässä.
 
Entinen bussikuski on sairastellut paljon ja kitkuttelee nykyään pienen toimeentulotuen turvin.
 
– Sairaseläkkeellä ollaan. Teko-osista on tehty koko ihminen, Tanskanen naureskelee.
 
Sydäntä on operoitu pariin otteeseen nousevan ja laskevan aortan repeämisen jälkeen, toinen polvi on leikattu ja toinen odottaa yhä toimenpidettä, lisäksi päässä on hyvänlaatuinen kasvain.
Vastikkeen jälkeen Tanskaselle jää kuukausittain käytettäväksi 360 euroa. Sillä ostetaan 50 euron bussilippu, vaatteet, ruoka ja muu tarpeellinen.
 
Kun EU-ruoka-avun jakelu pari vuotta sitten loppui, ovat ruoka-avusta Hämeenlinnan seudulla vastanneet Sininauhan lisäksi lähinnä muutamat pienet seurakunnat.
 
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnalla ei varsinaista ruoka-apua ole, mutta diakoniatyön ohessa leipääkin on asiakkaalle ostettu, jos nälkä on ollut ongelmista akuutein.
Johtavan diakoniatyöntekijä Marko Pasman mukaan ruoka-apua kysellään säännöllisesti.
 
– Avuntarve on pysynyt samassa, mutta muuttanut muotoaan. Ihmisillä on nyt haasteita asumisen – sähkömaksujen ja korkeiden vuokrien – kanssa. Raha ei tahdo riittää.
 
– Leipää antamalla lähtee kyllä nälkä, mutta meidän tehtävämme on selvitellä enemmänkin köyhyyden syitä. Kartoitamme esimerkiksi onko ihmisellä mahdollisuutta toimeentulotulotukeen.
 
EU:n ruoka-avun alkuperäinen tarkoitus oli lähinnä päästä maatalouden ylijäämävarastoista eroon.
 
Uusi, vuoteen 2020 ulottuva ohjelma, on sen sijaan puhdasta sosiaalipolitiikkaa. Tarkoitus on auttaa vähävaraisia. Yksin tämän ja ensi vuoden aikana Suomessa jaetaan 2,9 miljoonaa kiloa EU-ruokaa. Toimeenpanosta vastaa Maaseutuvirasto.
 
Sininauhan leipäjonossa tieto EU-ruoka-avun jatkumisesta otetaan hyvillä mielin vastaan. Kuivamuonaa sisältävä kassi on hyvä lisä ruokakaappiin.
 
– Pitää ottaa hyötyyn, kun kerran saa, Tanskanen sanoo. 

Menot