fbpx
Kanta-Häme

Lemmikkieläin ei ole lelu

Lemmikkikuume nousee taas kesän kynnyksellä. Hausjärven eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Päivi Mäki on jo parinkymmenen vuoden ajan nähnyt, kuinka lemmikkieläin voidaan ottaa aivan liian vähäisellä valmistautumisella.

– Jopa hevosia on innostuttu hankkimaan saman tien, kun on muutettu maalle. Sitten ihmetellään siitä koituvaa työtä ja rahanmenoa.

Viime vuonna Hausjärvellä surtiin hevosta, joka löytyi kuolleena talon pihalla olleesta, talliksi muutetusta kontista. Samalta tilalta jouduttiin lopettamaan vuohi ja liuta muita lemmikkejä.

– Ihmiset vetoavat, etteivät tiedä ja osaa hoitaa eläimiä. Tosiasia on, ettei nykyaikana voi jäädä ilman tietoa. Kyse on välinpitämättömyydestä tai laiskuudesta, Päivi Mäki sanoo.

Eläimiä tarjotaan eläinsuojeluyhdistykselle, kun niihin kyllästytään. Yhdistys ei kuitenkaan ota niitä vastaan vaan keskittyy huolehtimaan löytöeläimistä.

Ei eläintä laiskalle

Vapaaehtoista eläinsuojeluvalvontaa tekevä Päivi Mäki kutsuttiin viime syksynä useampaan otteeseen tarkastamaan mutaisissa aitauksissa seisovia hevosia ja jopa lehmiä.

Vaikka syyssateet liottivat laitumia, Päivi Mäki ei pidä sadetta ylivoimaisena kiusana. Eläimet voivat hyvin märkyydenkin keskellä, kunhan niillä on katoksen alla kuiva makuutila. Ruokintapaikkaa taas voi vaihtaa edellisen lietyttyä.

– Tarhauksen rakentaminen vaatii kunnon pohjatyöt. Se ei voi olla luonnonlaidun.

Kissatalo kukoistaa

Eläinsuojeluyhdistyksissä eniten työtä teettävät yhä edelleen kissat. Hausjärven eläinsuojeluyhdistys on 20 vuoden toimintansa aikana hoitanut ja lähettänyt uusiin koteihin satoja ja taas satoja kissoja.

Kissat karkaavat, ne lisääntyvät ja villiintyvät. Paikallisesti villikissoja voi olla kymmeniä.

– Kissoja on pakko ottaa kiinni loukuilla. Ikävä kyllä vain puolet niistä on niin hyväkuntoisia, että ne voidaan hoitaa ja etsiä niille kodit. Joka vuosi joudumme lähettämään lukuisia kissojen taivaaseen.

Hoidosta ei tingitä

Jopa aliravitut, virustautiset ja loisista kärsivät kissat saavat Oitissa Kissatalossa mahdollisuuden hyvään elämään. Kun monessa löytöeläintalossa kissoille suodaan 15 päivän armonaika, Oitissa kissoilla on paremmat mahdollisuudet.

– Me rokotamme, madotamme, leikkautamme ja asennutamme kissoille tunnistussirun. Yritämme löytää karanneiden kodit ja palauttaa kissat.

Aina ei kodin löytyminen onnistu. Joskus terveeksi hoidetun kissan omistaja yksinkertaisesti kieltäytyy maksamasta leikkausta ja rokotusta eikä kissa pääsekään kotiin.

Oitin Kissatalossa kissojen eläinlääkärikulut olivat viime vuonna 7 000 euroa.

Talkooperiaatteella työskentelevä aktiivinen joukko kerää varat kokoon pitämällä kirpputoria lauantaisin ja järjestämällä kollien leikkaustempauksia pari kertaa vuodessa.

Yhdistyksellä työntekijä

– Olemme palkanneet yhden työntekijän, sillä työssä käyvät vapaaehtoiset eivät voi huolehtia lähes kymmenen kissan hoitamisesta päivittäin.

Anja Naulapää puuhailee Kissatalossa viiden tunnin ajan arkisin. Työtä riittää, sillä taloa lämmitetään puilla ja vesi kuumennetaan piharakennuksen padassa.

Eläinsuojeluyhdistys on kuitenkin tyytyväinen keskellä kylää olevaan ja talkoilla maalattuun taloon, jossa kissoja on pidetty jo 18 vuotta.

– Nytkin meillä odottavat kotia Waltteri, Ilona ja Tomppa. Karanteenihoidossa on lisäksi neljä nuorta pentukissaa, joiden kunto kohenee ihan silmissä! (HäSa)

Menot