Kanta-Häme

Lennokkikerhon siivellä taidot karttuvat

Entisen yläasteen tiloissa Iittalan Nuhalassa puuhastelee tiistai- ja torstai-iltaisin kymmenkunta harrastajaa lennokkien parissa.

Katosta roikkuu liuta koneita, ja valmisteilla on parhaillaan noin kymmenen lentävää paloautoa. Lentävää paloautoa?

– Ne ovat kevyestä materiaalista rakennettuja, vajaan metrin mittaisia paloautoja, joilla ajetaan ensin kilpaa lattialla ja sitten lentäen, valaisee kerhon ohjaaja Saku Nyman.

Kerholaiset valmistavat niitä 11. helmikuuta Iittala-hallissa järjestettäviin SM-taitolennokkikisoihin, joiden yhtenä shownumerona lentävät paloautot nähdään.

SM-kisoihin Iittalan lennokkikerhosta osallistuu vain 13-vuotias Miro Sievänen, nyt jo toista kertaa.

Saku Nyman kehuu Sievästä taitavaksi pojaksi.

– Harjoitusta vain pitäisi olla vielä enemmän. Meillä on salivuoroja niin vähän. Se on aina rahakysymys.

Kerholla on silloin tällöin koulussa salivuoro, jolloin harrastajat voivat käydä lennättämässä sisäkoneitaan. Kerholaisten ikäjakauma on alle 10-vuotiaista lähelle 60-vuotiaita. Mukana on kaksi tyttöä.

Lennokkiharrastus kiinnosti Saku Nymania jo poikana, mutta vasta 1970-luvun lopulla hän hankki ensimmäisiä tarvikkeita.

– Ensimmäisen lennokkimoottorin ostin Hämeenlinnasta paperikauppa Elbestä. Taitoa ei juuri ollut, ja ensimmäisen vuosikymmenen lennot päättyivät huonosti. Joka kerta lennokin joutui korjaamaan romusta, kun se oli aina jossain ojassa tai oksalla, Nyman naurahtaa.

– Alkutaival oli tosi kivinen. Siksi kai teen tätä kerhotyötä, ettei kaikkien tarvitsisi kokea niin kivistä tietä. Kai sitä oli itse aikanaan niin ylimielinen ja omasta mielestään taitava, ettei tajunnut mennä mihinkään kerhoihin, hän lisää.

Ilmailu kiinnosti siinä määrin, että Nyman suoritti 1970-luvun lopussa purjelennon teoriat edesmenneen lentokapteeni Juhani ”Janne” Horman kurssilla, mutta lupakirja jäi ajamatta.

Iittalan lennokkikerhoa Saku Nyman on luotsannut noin 25 vuotta, aina sen perustamisesta lähtien.

Sitä ennen hän veti Hattulassa Parolan lennokkikerhoa, joka sekin on vielä toiminnassa.

– Horman Janne, joka piti talvisin Lehijärvellä lentokenttää, aurasi aina meille lennokkipojillekin lennokkikentän, Nyman muistelee.

Niistä päivistä tähän päivään itse lennokkikerhotoiminta ei ole Nymanin mukaan juuri muuttunut, mutta laitteet ja materiaalit kylläkin suuresti.

– Enää ei rakenneta lennokkeja puutikuista, vaan sisäkoneet kootaan kevyistä muovimateriaaleista. Akku- ja sähkömoottoritekniikka mullistui vajaa kymmenen vuotta sitten. Ne ovat sokeripalan kokoisia ja kevyitä, mutta silti niistä saa paljon virtaa lennätykseen.

– Radiotkin ovat kehittyneet valtavin harppauksin. Aikoinaan ne olivat ihan järkyttävän kalliita, mutta nyt varsinkin aloittelulaitteita saa kohtuuhintaan.

Harrastuksen hinta riippuu Nymanin mukaan siitä, miten pitkälle aikoo sen viedä. Alkuun pääsee parillasadalla eurolla.

– Onhan tämä loputon suo, jos tähän haluaa uppoutua. On isoja helikoptereita, moniroottoreita tai suihkumoottorilennokkeja – kaikkea mahdollista. Mitään ylärajaa ei ole.

Myös tulevissa SM-taitolennokkikisoissa lennätetään arvokasta kalustoa.

– Vaikka pojilla on aika pienennäköiset taitolentokoneet, eivät ne ihan halpoja ole. Puhutaan tuhansista euroista.

Päälle tulevat vielä matkustamisesta aiheutuvat kulut, mikäli osallistuu kilpailuihin Euroopassa tai muualla maailmassa.

Tulevat SM-taitolennokkikisat järjestää F3A Team Finland. Oheistoiminnasta vastaa Iittalan lennokkikerho nyt kahdeksatta kertaa.

Kisoissa nähdään myös näytösluontoinen Aeromusical-show, jossa sisäkoneita lennätetään muusikin tahtiin valojen loisteessa, sekä mikrokopterikisa.

Esittelyssä ovat FBV-multikopterit. Lisäksi pelastuslaitos on kertomassa omasta toiminnastaan. HÄSA

Tutustu lajiinSM-taitolennokkikisat Iittala-hallissa (Hollaajantie 2, Iittala, Hämeenlinna) la 11.2. klo 13–18.

Päivän lehti

20.1.2020