Kanta-Häme

Lennokkiurheilumaailman tuntematon suuruus Lassi Nurila rakentaa koneita paitsi itselleen myös kilpakumppaneilleen

Lennokkiurheilija Lassi Nurila on ollut viimeiset kuusi vuotta lajissaan maailman huipulla. Hän kokee, että menestyksen avaimet ovat olleet kokemuksen karttuminen sekä tilanhallinta, joka on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista lennokkiurheilussa. Kuva: Markku Jokela
Lennokkiurheilija Lassi Nurila on ollut viimeiset kuusi vuotta lajissaan maailman huipulla. Hän kokee, että menestyksen avaimet ovat olleet kokemuksen karttuminen sekä tilanhallinta, joka on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista lennokkiurheilussa. Kuvat: Markku Jokela

Neljä maailmancupin kokonaiskilpailun voittoa, kaksi EM-hopeaa, jokainen lajin suomenmestaruus vuodesta 2006 lähtien.

Lennokkiurheilijan palkintokaapista puuttuvat vielä euroopanmestaruus ja MM-mitali. Ne ovat Lassi Nurilan kilpauran seuraavat tavoitteet.

Meriittilista on kunnioitusta herättävän poikkeuksellinen, mutta silti lajinsa kestomenestyjä on Suomessa vielä tuntematon suuruus.

Kyse on Kokkolanseudun RC-lentäjien kälviäläisestä lennokkiurheilijasta, joka on ensimmäinen maailman kärkeen lajissa noussut suomalainen.

– Kun aloitin tämän lajin vuonna 2002, siihen aikaan ja sitä ennen suomalaisten menestys tässä lajissa on ollut tosi heikkoa. Täällä ei ole pitkiä perinteitä eikä lennokkiurheilusukuja, jotka ovat jo monia sukupolvia kilpailleet, Nurila mietiskelee.

Nurilalla itselläänkin meni reilut kymmenen vuotta aikaa ennen kuin hän tavoitti maailman kärjen.

Vuonna 2014 Nurila otti ensimmäinen maailmancupin osakilpailu- ja samalla myös kokonaiskilpailuvoittonsa.

Oma taitolajinsa

Nurila kilpailee lennokkiurheilun F3A-luokassa, jossa radio-ohjattavilla taitolennokeilla lennetään erilaisia geometrioita.

Lennokeissa ei ole automaattiohjausta eikä vakautusvaihteita.

– Esimerkiksi moottori voisi olla käännettävä, tai perässä voisi olla helikopterin tyyppinen pyrstöroottori, mutta ne ovat kaikki kiellettyjä.

Lennokkeja ohjataan aerodynaamisilla ohjainpinnoilla. Toisin sanoen pilotilla on kädessään lähetin, joka muistuttaa kaikille tuttujen radio-ohjattavien autojen ohjauslaitetta.

Lennokin maksimipaino viisi kiloa

Lennokit ovat verrattain suuria. Niiden pituus on rajoitettu kahteen metriin, samoin kuin siipien väli.

– Lento-ominaisuudet on tarkoitus saada sellaisiksi, että kone lentää mahdollisimman suoraa linjaa ja tarkkoja kuvioita. Siksi runko on pitkä, jolloin niistä saadaan tosi vakaita. Jos katsoo oikeita lentokoneita, niissä siipien väli on paljon pidempi rungon pituuteen verrattuna.

Lisäksi painoa lennokeilla saa olla maksimissaan viisi kiloa akun kanssa tai tyhjällä tankilla.

– Voimanlähteellä ei ole mitään väliä, mutta suurimmassa osassa on nykyään sähkömoottorit. Varmaan 90 prosenttia käyttää niitä.

F3A-luokan lennokkikoneilla saa olla maksimissaan kaksi metriä pituutta ja painoa viisi kiloa. Koneensa itse valmistava Lassi Nurila laskeskelee optimaalisen painon olevan noin 4,7 kiloa. Kuva: Markku Jokela
F3A-luokan lennokkikoneilla saa olla maksimissaan kaksi metriä pituutta ja painoa viisi kiloa. Koneensa itse valmistava Lassi Nurila laskeskelee optimaalisen painon olevan noin 4,7 kiloa.

Harrastuksesta tuli myös ammatti

Ohjaimien puikoissa tulleen menestyksen kautta Nurila on kyennyt tekemään harrastuksesta liikkeelle lähteneestä lennokkiurheilusta itselleen ammattia.

Koko uransa ajan hän on rakentanut omat koneensa, mutta nyt hän valmistaa niitä muillekin. Miehellä on tarkoitus tienata tulevaisuudessa leipänsä kokonaan lennokkibisneksellä.

Puuseppänä siiviilissä edelleen ajoittain työskentelevän Nurilan verstaalla odottaa tälläkin hetkellä lennokki lähetystä Etelä-Koreaan.

– Kaikkihan haluavat ostaa vain niitä, joilla voitetaan. Tärkeintä hommassa on, että joku huipulla käyttää sellaista ja pärjää vielä. Sitten on aika varmaa, että se toimii hyvin.

– Kumminkin puhutaan tuhansista harrastajista, eikä näitä tarvitse pelkästään käläviäläisille harrastajille kaupitella. Koko maailma on nykyään tosi helposti saatavilla.

Aherrusta sorvin ääressä

Maailman huipulla kisaavat eivät Nurilan mukaan välttämättä rakenna koneitaan, mutta yleensä kuitenkin suunnittelevat ne. Suunnittelusta Nurila itsekin aloittaa lennokkiprojektin.

– Ensin täytyy olla idea. Ei haeta pelkästään lentävää laitetta, vaan maailman parhaasti lentävää laitetta. Pitää olla ajatus, mitä voisi tehdä paremmin siihen verrattuna, mitä on jo olemassa.

Sen jälkeen siirrytään sorvin ääreen. Nurila koneistaa plugit eli liitännäiset jyrsinkoneella.

– Sitten niistä tehdään muotit. Jotkut saattavat koneistaa sen muotin suoraan alumiinista, mutta se ei ole Suomessa pienillä valmistusmäärillä kannattavaa.

Koneet tehdään alipainetekniikalla ja sandwich-rakenteella.

– Koneiden täytyy olla mahdollisimman kevyitä ja jäykkiä, koska pitää päästä viiden kilon painorajaan, Nurila avaa ja kertoo rakentamiensa koneiden olevan täyskomposiittisia eli lasi- ja hiilikuitua sekä kevlaria.

Nurila valmistaa koneita kaikille kiinnostuneille, myös kilpakumppaneille.

Korona sotki lennokkiurheilunkin kuvioita

Koronapandemian takia maailmancup ja EM-kisat peruttiin tältä vuodelta. Lassi Nurila on siis saanut aikaa kehitellä entistä parempi koneita tulevaa silmällä pitäen.

Seuraavaksi pilotilla on tavoitteena ottaa maailmancupin valtikka takaisin itselleen. Kahtena edellisenä vuotena hän on sijoittunut kokonaispisteissä toiseksi.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Nurila on kiertänyt kolmesta seitsemään maailmancupin kisaa kaudessa. Osakilpailuita järjestetään yhteensä kymmenkunta.

Nurila valitsee kilpailuista mieleisensä – yleensä perinteisen kilpailun, jossa parhaat ovat paikalla.

– Kilpailut ovat keskittyneet Etelä-Saksaan, Itävaltaan, Sveitsiin, Liechtensteiniin ja Pohjois-Italiaan Alpeille, joissa lennokkiharrastus muutenkin suurta. LM

Päivän lehti

28.9.2020

Fingerpori

comic