Kanta-Häme

Letkukaulaiset linnut ovat leikkisiä ja sosiaalisia

Pälkäneellä sijaitseva Strutsitila Syrjynen on paikka, jossa pääsee helposti ja turvallisesti tutustumaan sekä strutseihin että muihin eläimiin.

Ennen parkkipaikallekaan pääsyä on jo voinut bongata lukuisia eläinlajeja.

Syrjyset onnistuvat tarjoamaan tilallaan ainutlaatuisen luontokokemuksen kauniissa ympäristössä ja asiantuntevalla opastuksella.

Tilalla käy noin 12 000 asiakasta vuosittain. Perheiden lisäksi eläimiin käy tutustumassa lukuisia koululais- ja päiväkotiryhmiä.

– Toukokuun aikana meillä kävi noin 60 ryhmää. Kiirettä on pidellyt, kertoo tilan isäntä Ari Syrjynen.

Lapsuutensa Syrjynen vietti vain 300 metrin päästä nykyisestä tilastaan. Perheellä oli muutamia eläimiä, mutta niiden hoitaminen tuntui pakkopullalta.

Vuosien rekkakuskina työskentelemisen jälkeen mieli kuitenkin muuttui.

– Katkoviivan tuijottaminen alkoi kyllästyttää, kun oli pieniä lapsiakin kotona. Niinpä perustimme strutsitilan vuonna 1999.

Tilaa sekä sen kahvilaa ja puotia emännöi Anu Syrjynen.

Kysyttäessä Syrjyset eivät tunnu muistavan, mistä idea juuri strutsien kasvattamiseen tuli.

– Strutsit ovat herkkiä eläimiä ja niiden kasvattaminen on mielenkiintoista. Hyvin vaistonvaraisia nämä letkukaulat ovat, mutta eivät kovin fiksuja, isäntä toteaa.

Jokaisen kulman takaa löytyy uusia eläimiä. Villisikoja, lampaita, ylämaankarjaa, kuusipeuroja, kaneja, ankkoja, kanoja, kissoja, koira ja hevonen. Päätökset uusista harkinnoista Syrjyset tekevät yhdessä. He ovat myös kuunnelleet asiakkaiden toiveita.

Strutsien munimistahti on suhteellisen hidas, eikä niillä ole samanlaista munimisrytmiä kuin kanoilla. Yksi naaraslintu munii arviolta 10–15 munaa kesässä.

Tästä syystä poikaset haetaan tilalle vuosittain Belgiasta. Poikaset noudetaan vain parin päivän ikäisinä, jolloin ne painavat vain 700 grammaa.

Viime kesänä haetuista sadasta poikasesta vain kolme on enää elossa. Poikaskuolleisuus oli muillakin tiloilla suuri. Evirakin yritti selvittää poikasten kuolinsyytä, mutta se ei koskaan selvinnyt.

Tappio näkyi suoraan tilan myynnissä. Tällä hetkellä lintuja on yhdeksän, mutta heinäkuussa reilut 50 poikasta kotiutuu Pälkäneelle.

Linnut ovat oppineet tunnistamaan isäntänsä äänen ja näykkivät tervehdykseksi hänen käsiään ja olkapäitään. Ääni on voimakas, mutta purenta tuntuu lähinnä pyykkipojan puristukselta.

Myös toimittajan ja kuvaajan sormet pääsevät testiin.

Vierailijoilla on usein paljon kimuranttejakin kysymyksiä, joihin Syrjynen pyrkii vastaamaan rehellisesti ja kattavasti.

Nuorillekin vieraille halutaan tehdä selväksi se, että strutsi on tuotantoeläin, eikä lemmikki.

– Vaikka lapset saavat täällä eläimiä rapsutella, on tärkeää selventää strutsien tuotantoketju. Yleisin kysymys tuntuu kuitenkin olevan, että miksi täällä haisee.

Normaalisti strutsit joutuvat teuraaksi hieman yli vuoden ikäisinä.

Syrjysten tilalla on oma teurastamo ja lintujen liha ja munat myydään omassa myymälässä suoraan kuluttajille. Yksi strutsinmuna vastaa kooltaan 25 kananmunaa ja niiden ravintoarvot ovat samanlaiset.

Lisäksi myyntiin menevät niiden nahka, sulat rasva ja uloste. Strutsin rasvaa käytetään erityisesti ihonhoitotuotteissa.

Asiakkaat ovat strutsien tärkeimpiä virikkeitä.

– Välillä on vaikea erottaa, kummat ihmettelevät kumpia, Syrjynen naurahtaa.

Aggressiivisia linnut eivät yleensä ole, mutta suuttuessaan ne voivat potkaista eteenpäin yhtä voimakkaasti kuin hevonen. Läheltä piti -tilanteita on vuosien varrella ollut, mutta osumaa on ottanut vain aita.

Vierailijoita seuratessa Syrjynen kertoo huomanneensa, kuinka suuri kuilu maaseudun ja kaupungin välille on syntynyt. Vierailu tilalla voi olla lapsen ensikosketus luontoon ja eläimiin.

Lapsiryhmien lisäksi tilalla voi järjestää juhlatilaisuuksia ja kokouksia.

Syrjyset ovat olleet myös mukana neuvomassa strutsitilan perustamista Senegalilaiseen kylään. Aikaisemmin kalastuksesta elinkeinonsa saaneen kylän strutsituotteita on myynnissä myös Pälkäneellä. HÄSA