Lähes kaikki istumapaikat ovat varattuja, kun vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson astelee yleisön eteen Jokioisilla.
Kello on vasta 8.30 lauantaiaamuna, joten tilassa istuu lähinnä paikallisia eläkeläisiä.
– Tilaisuus on liian aikaisin. Kaikki nuoret nukkuvat vielä, joku huutaa yleisöstä.
Li Andersson sanoo kuitenkin olevansa yllättynyt siitä, miten runsaasti yleisöä on paikalla. Hän tuumaa, että seuraava tilaisuus pitää järjestää kello 8.30 illalla, niin nuoretkin tulevat.
Kiinnostuneiden määrästä joka tapauksessa huomaa, että vasemmistoliitolla on vahva jalansija Jokioisilla.
Andersson pitää puheensa niin kovalla äänellä, että tilan perimmäisessäkin nurkassa istuva huonokuuloinen tavoittaa hänen viestinsä.
Puheenjohtajan tärkein pointti on selvä: Suomella ei ole enää varaa yhteenkään hallituskauteen, jossa jatkuu nykyinen oikeistolainen linja. Tarvitaan oikeudenmukaisempi, inhimillisempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta.
Siis rikkailta pois ja köyhille lisää.
Anderssonin puheessa kritiikkiä saavat ainakin leikkaukset pienituloisten toimeentuloon, sote-uudistus, vanhuspalveluiden nykyinen hoitajamitoitus, terveyspalveluiden korkeat asiakasmaksut, koulutusleikkaukset, kiky, verovälttely, yritystuet, Petteri Orpo ja Juha Sipilä.
– Nykyinen hallitus on tehnyt raadollisia arvovalintoja, joista moni edes tiedä. Rahaa on jaettu 1,5 miljardin euron edestä veronkevennyksiin, jotka ovat suosineet erityisesti hyvätuloisia, Andersson sanoo.
Vanhustenhuollon tila on yksi tärkeimmistä Anderssonin puheen teemoista. Hän siteeraa ministeri Annika Saarikkoa ja sanoo, että ahneus on voittanut moraalin.
Vasemmistoliiton mielestä hoitajamitoitus tulisi säätää lailla, ja sen pitäisi olla 0,7.
– Desimaaleissa ei ole kysymys mistään lillukanvarsista, niin kuin Petteri Orpo väittää. Desimaalien takana on ihan oikeita ihmisiä.
Andersson varoittaa, että ahneus saattaa voittaa moraalin muissakin terveyspalveluissa, jos sote-uudistus toteutuu ja julkisia palveluita yksityistetään, mutta valvontaa ei tehosteta.
Ilmastonmuutos saa Anderssonin puheessa aikaa vain vähän.
Puheenjohtajan viesti on lähinnä se, että nykyinen ilmastokeskustelu on huolestuttavalla tolalla.
– Ihmiset luulevat, että heidän pitää ostaa sähköautoja. Eihän kaikilla sellaiseen ole varaa. Yksilö voi toimia muutenkin ilmaston hyväksi. Ilmastonmuutoksen torjumisessa pitää huomioida tasa-arvo myös alueellisesti.
Anderssonin mukaan maanviljelijöistä ja metsänomistajista voisi tulla jopa “ilmastosankareita”.
– Metsänomistajille pitäisi tarjota kannustimia siihen, että he hakkaisivat metsänsä hieman myöhemmin. Maanviljelijät voisivat rakentaa jopa vientituotetta hiiltä sitovista maanviljelysmenetelmistä.
Yleisössä eivät ilmastokysymykset aiheuta jatkokeskustelua.
Kun kuulijoille tarjotaan varttitunti aikaa kysymyksiin, keskustelu pyörii eläkkeissä, vanhustenhoidossa, varojen epätasa-arvoisessa jakautumisessa, lomarahaleikkauksissa ja ikäihmisten kotihoidon kehittämisessä.
– Nämä ovat teemoja, joista puhutaan eniten ihan kaikkialla, Andersson huomauttaa.
Aivanko kaikkialla?
Miten vasemmistoliiton puheenjohtaja suhtautuu siihen, että puolueen kannattajakunta näyttää olevan kahtiajakautunut. Yhtäällä ovat ympäristötietoiset kaupunkilaisnuoret ja toisaalla vanhan vasemmistoliiton uskollinen kannattajakunta.
Li Andersson ei kiellä jakolinjaa, mutta sanoo, että erilaisilla äänestäjillä on yhteinen arvopohja. Se nojaa niihin vaaliteemoihin, joilla vasemmistoliitto lähtee kevään vaaleihin. Yksi tärkeimmistä on eriarvoisuuden vähentäminen.
Vielä ennen kun Anderssonin Kanta-Hämeen kierros jatkuu Forssan torille ja siitä eteenpäin Hämeenlinnaan ja Riihimäelle, hän kertoo tavoitteista. Vasemmistoliito tavoittelee eduskuntavaaleissa kaksinumeroista kannatuslukua.
Paikkoja soisi tulevan vähintään 20. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä on tällä hetkellä 12 jäsentä.
Eikä vasemmistoliittoa tarvitsisi hallituksenkaan houkutella.
Mieluisimmat hallituskumppanit olisivat sdp ja vihreät. Perussuomalaisten kanssa puolue ei samaan hallituspöytään istuisi. HäSa
