Kanta-Häme

Liftarin reitit ovat arvaamattomat

Kesän saapuessa liftarit ilmestyvät tienpientareille.

Hausjärveltä kotoisin olevan Niilo Lohikosken reitti liftauksen maailmaan lähti liikkeelle vuonna 2010 Kanta-Hämeen maaseudulta.

Lohikoski oli yksin matkalla kesämökille. Kaverit olivat lähteneet jo edellisenä päivänä ja Lohikoski oli päättänyt kävellä 15 kilometrin matkan lähimmältä bussipysäkiltä. Käveltyään aikansa hän ajatteli koettaa onneaan ja yrittää päästä viimeiset viisi kilometriä peukalokyydillä.

Lohikoski luotti ihmisten avuliaisuuteen, sillä hän tiesi maaseudulla asuvan ystävällistä väkeä. Kaksi autoa ajoi ohi pysähtymättä.

Toinen autoista kuitenkin palasi hetken päästä takaisin kysymään minne tiensivussa seissyt matkaaja oli menossa. Lohikoski sai kyydin etuovelle asti.

Kokemuksesta ilahtunut Lohikoski sai joitakin vuosia myöhemmin kutsun Hitchball 4000 -liftauskilpailuun. Lohikoski päätti pikaisen harkinnan jälkeen, että tapahtuma oli pakko kokea.

Kaverinsa kanssa hän päätti ottaa kohteeksi Puolan ja selviytyä sinne ja takaisin yhdessä viikonlopussa. Suunniteltu reitti kulki Baltian maiden kautta etelään.

– Saimme kaverini kanssa Riian eteläpuolelta ensimmäisen rekkakyydin. Rekan kuljettaja ei puhunut paljoa englantia ja me emme puhuneet lainkaan Puolaa. Kuljettaja kysyi minne päin Puolaa olemme matkalla. Määränpäällä ei ollut meille väliä, kunhan se oli Puolassa. Kuski päätti kutsua meidät kesämökilleen vaimonsa ja lapsensa kanssa.

Kesämökillä Lohikoski ja hänen ystävänsä saivat levätä, peseytyä ja ruokailla. Perhe kutsui reissaajat viereiselle järvelle risteilylle. Puolalaisperhe ja suomalaiskaksikko juttelivat, miten kieliongelmista huolimatta vain pystyivät.

Illan tullen oli aika lähteä takaisin Suomeen, sillä maanantaina odotti jälleen tavallinen työviikko. Perhe olisi majoittanut matkaajat mielellään yöksi.

Vieraanvaraisuus ei ole vain eteläisemmän Euroopan hyve. Lohikoski on yöpynyt Pohjois-Norjassa paikallisen perheen luona ja saanut yöpymiskutsun suomalaisperheen luokse Sallaan.

Liftauskilometrejä on kertynyt noin 7000. Se on yhtä pitkä matka kuin lento Suomesta Kiinaan.

Ihmiset kokevat usein liftaamisen vaaralliseksi. Yksittäiset ikävät tapaukset ja kauhuelokuvat ovat osittain pilanneet peukalokyydin mainetta vuosia.

Lohikoski ei ole matkojensa varrella törmännyt hankaliin tilanteisiin, vaan monet kokemukset ovat olleet myönteisiä.

Toisinaan kyyditsijöiden ja matkustajien ajatusmaailmat ovat hyvinkin erilaisia, joten ihmissuhdetaidot ovat tärkeitä matkustaessa. Kaikkien kanssa on tultava toimeen, ja jos henkilökemiat kohtaavat seuraa siitä usein hyviä keskusteluja.

Matkalla aika kuluu kuskien ja reissukavereiden kanssa puhuessa. Ystävän kanssa kyytien odottelu tiensivussa ei käy tylsäksi.

Liftareita nappaavat kyytiin kaikki, nuorista eläkeläisiin. Tyypillistä kyyditsijää ei ole. Suomessa liftaaminen on harvinaista, joten monet ottavat peukalokyytiläisen ensimmäistä kertaa autoonsa.

– Eräs noin 20-vuotias kaveri sanoi, että on aina halunnut ottaa liftarin kyytiin ja oli ilahtunut kun siihen tuli viimein mahdollisuus, Lohikoski sanoo.

Hänen mukaansa liftaamisen kauneus on sen arvaamattomuudessa. Epävarmuutta parempi sana harrastuksen kuvaamiseen on yllätyksellisyys, sattuman varaan heittäytyminen.

Liftaus on perinteisesti nähty nuorten harrastuksena. Lohikoski, 36, ei pidä ikää esteenä.

– Liftaaminen on erilaisten ihmisten tapaamista, toisten ihmisten auttamista ja erilainen tapa matkustaa. Se on ennen kaikkea asennekysymys.

Lohikoski neuvoo liftaamista harkitsevia kokeilemaan rohkeasti. Vain siten voi oppia pitääkö siitä vai ei. HÄSA