Kanta-Häme

Lihavuusleikkauksen komplikaatiot veivät sairaalaan

Lihavuusleikkaus – oikotie onneen. Ei todellakaan. Lihavuusleikkaukseen valmistautuminen ja eläminen leikkauksen jälkeen on pitkä prosessi.

Kylli Kylliäinen leikattiin 4. joulukuuta 2013 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Heti joulun jälkeen tapaninpäivän jälkeisenä yönä Kylliäinen alkoi voida pahoin. Hän oksenteli, kuume nousi ja olo oli kaamea. Paikallisessa sairaalassa Kylliäinen pääsi heti hoitoon, sillä leikkauskomplikaatio, leikkaushaavan repeymä, olisi ollut vakava asia. Tutkimuksissa selvisi, että jokin oli ärsyttänyt pientä vatsalaukkua.

Kylliäinen kökötti neljä päivää sairaalassa tiputuksessa neste- ja ravintotiputuksessa, eikä hän saanut syödä mitään.

– Lihavuusleikkauksen läpikäyneet eivät mielellään puhu komplikaatioista. Ehkä siksi, että leikkaus on jo tehty. Leikkauksen vaaroista varoitelleet ihmiset pääsevät sanomaan, että mitäs minä sanoin, ei olisi kannattanut mennä leikkaukseen, minähän varoitin sinua. Vielä suurempi riski on elää lihavana.

Verenpainelääkitys loppui

Lihavuusleikkauksen jälkeen elämä on radikaalisti muuttunut.

Monet leikatut sanovat elämän pörräävän ruuan ympärillä. Kylliäisen mielestä, että elämässä on paljon muutakin kuin pelkkää ruokaa. Toki sitä pitää vähän miettiä, sillä lihavuusleikattua vaanii helposti huono olo, jos syö väärin.

Kaikki ruoka pitää olla ”rakennemuunneltua” eli esimerkiksi peruna pitää olla muusina, liha jauhettuna.

– Minusta on tullut vaikea asiakas. Aina pitää tilata erilainen annos.

Ennen Kylliäinen rentoutui televisiota töllötellen ja ahmien.

– Uuden ruokasuhteen vuoksi telkkarin tuijotus on jäänyt vähemmälle. Ajankäyttöni on erilaista kuin ennen. Ruokaan ja mässäykseen käytetty aika menee elämiseen. Nukkuminenkin on erilaista.

Lihavuusleikkaukseen mennessään Kylliäinen oli pudottanut painostaan yli 20 kiloa. Leikkauksen jälkeen paino on pudonnut kymmenisen kiloa.

Terveydessä keventyneen olon huomaa. Verenpaine on normalisoitunut ja verenpainelääkityksen on voinut jättää kokonaan pois. Lisäksi lihavana Kylliäisen tulehdusarvot olivat aina kohollaan. Nyt veriarvot ovat hyvät.

– Olo tuntuu huomattavasti kevyemmältä. Ihan kuin selässä olisi siivet, joilla liitelen.

Pieniä annoksia usein

Kylli Kylliäinen myöntää, että leikkaus haastaa näyttämään, että vaikutuksia todella on. Samaan aikaan kuitenkin vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon, vaikka uutta ruokasuhdetta on harjoitellut ennen leikkausta.

– Monta kertaa päivässä pitää syödä pieniä, noin kahden desin annoksia. Samaan aikaan ei saa juoda ja syödä. Sen opetteleminen on vaikeaa, sillä aina ennen lihavalle on opetettu, että juo mahasi kylläiseksi niin syöt vähemmän.

Sinkkuihmisenä Kylliäinen nauttii ruokayhteydestä. Vaikka välillä onkin hankalaa löytää sopivaa ruokaa, hän pitää yhdessä syömistä yhteyden parhaana muotona.

– Tosin koko rahan edestä ei voi enää syödä. Se on sellaista närppimistä ja ruokailusta tulee helposti numero.

Vaatevarasto uusiksi, possut säilyvät

Vaatekaapin sisältö on menossa uusiksi, mutta vielä Kylliäinen ei haluaisi uusia koko vaatevarastoaan, koska paino vielä tippuu. Toistaiseksi vaatteita täytyy päivittäin kuroa pienemmiksi.

– Tissiliivien kanssa on ihan mahdotonta, samoin sukkahousujen.

Mikä on Kylliäisen tavoite?

– Haluan tiettyyn olotilaan, missä on kyllin hyvä olla. En katso sitä vaaásta vaan tunnen sen sydämessä. Tavoitteena on sellainen olo, missä leijun, mutta jalat ovat maassa.

Mitä sitten tulee possuihin? Ihmiset ovat jo ennättäneet ehdotella, että Kylliäisen pitäisi vaihtaa voimaeläimensä sika vaikkapa kissaksi.

– Eivät possut liity maalliseen massaani millään tavalla. Sika on väärinymmärretty eläin ja puhun sen puolesta. (HäSa)