Kanta-Häme

Liian täyteen elämään voi yrittää raivata tilaa

Myllynkulmantie 16:n punatiilisessä talossa Janakkalassa näkyy kaikkialla Matti Lappalaisen kädenjälki.

Mies on muurannut talon kuistit ja tehnyt niihin lattiat entisestä mukulakivikadusta. Betonista hän valoi joutessaan komeat pylväät koristeeksi.

Silmä ei erota vanhaa huonejakoa talon sisältä, sillä joku on kaatanut seiniä ja tehnyt holvikaaria. Komeat antiikkihuonekalut ja seinien taide istuvat taloon kuin nenä päähän.

Tunnelma Myllynkulmantiellä on kaukana Janakkalasta. Helpompaa olisi uskoa olevansa visiitillä Toscanassa.

Ihan aina ei mestarikaan onnistu.

Puutarhan minimaalinen uima-allas tehtiin perheen lapsille, mutta 1,8 metriä syvä allas ei oikein houkutellut polvenkorkuisia uimaan.

– Oppivatpa uimaan jo aikaisin, Ulla ja Matti Lappalainen nauravat.

Nyt uima-allas on tyhjä, eikä vuotava allas hevin vettä sisuksiinsa saakaan.

Alun perin satavuotiaan talon 14 huoneessa asui kahdeksan perhettä. Talo oli rakennettu Rosenlewin työntekijöille niin kuin naapurirakennus ja vähän kauempana oleva rivitalokin.

Sitten talo unohdettiin ja se jäi heitteille. Kilometrin päässä syntynyt ja kasvanut Ulla Lappalainen muistaa edelleen ajan, kun talossa majaili laitapuolen kulkijoita.

– Näin pitkälle minä elämässäni pääsin. Kokonaisen kilometrin, Ulla Lappalainen hymähtää näennäisen totisena.

Matti Lappalainen osti unelmiensa työsiirtolan vuonna 1981. Palotarkastajana Janakkalassa työskennellyt mies ajatteli ensin remontoida siitä komean talon työn ohessa vapaapäivinä. Urakkaan hän arveli kuluvan aikaa pari vuotta.

– Viisitoista vuotta siinä meni. Talosta hävitettiin huonokuntoisia uunejakin kolmetoista. Vettä saatiin yhdestä pisteestä. Välillä oli lähellä, ettei usko loppunut, Matti Lappalainen myöntää.

Kun pariskunta aloitti 80-luvun alkupuolella yhteiselämän, oli siitä romantiikka kaukana. Kahvilla käytiin Hämeenlinnan keskustassa, kun Harvialassa siihen ei ollut mahdollisuutta.

Ulla Lappalaisella on pitkä pinna. Edes silloin hän ei myönnä sen kiristyneen, kun Matti Lappalainen alkoi rakentaa tontilla armeijan nelitoistametristä rautalaivaa. Laiva on nyt laiturissa Pohjoisrannassa Helsingissä 300 metrin päässä kauppatorista.

– Siellä me köllöttelemme, kun käymme Helsingissä. Laiva on tosi ruma, mutta persoonallinen. Jokaisessa hytissä on televisiokin, Matti Lappalainen virnuilee.

Tosiasiassa Myllynkulmantien talossa asuu onnellisia ja tekeviä ihmisiä, jotka ovat ihan oikealla tavalla hulluja. Elämä on paljon hauskempaa, kun se on vähän heikun keikun.

– Olen joskus leikitellyt ajatuksella, että muuttaisimme Hämeenlinnan keskustaan. En minä siellä osaisi elää. Projektit pitävät mielen virkeänä, Matti Lappalainen sanoo.

Unelmat eivät Lappalaiselta lopu, mutta vaimo on alkanut jo vähän jarrutella.

– Vähän pienempiä ne unelmat voisivat tulevaisuudessa olla.