Kanta-Häme

Liikuntarajoite tai vamma ei ole liikunnan este

Kun erityisliikunnanohjaaja Hilkka Leskinen-Nikander ryhtyi kolmisenkymmentä vuotta sitten järjestämään Hämeenlinnassa eläkeläisten liikuntaryhmiä, häneltä kysyttiin, luuleeko hän saavansa ryhmiin väkeä. Nyt tilanne on se, että tulijoita olisi ajoittain enemmän kuin mahtuu.

Leskinen-Nikanderin mukaan hyväkuntoiset eläkeläiset pystyvät osallistumaan ihan normaaleille ryhmäliikuntatunneille, joista tarjontaa on hyvin. Niukempaa tarjonta on niille, joilla on esimerkiksi liikuntaelin- tai tasapaino-ongelmia.

– Välillä on ollut ongelmana se, että vaikka tarjontaa liikuntarajoitteisille olisi, aina ei ole tulijoita. Siinä riittää vielä työtä, että tavoitetaan ne, joita liikunta hyödyttäisi kaikkein eniten, Hilkka Leskinen-Nikander pohtii.

Työnsä Hämeenlinnan kaupungin erityisliikunnanohjaajana hän aloitti tammikuussa 1985. Tuolloin kaikki lähti täysin puhtaalta pöydältä, sillä sitä ennen kaupungilla ei ollut sen paremmin liikunnanohjaajia kuin erityisliikunnanohjaakaan.

Alkuun hän lähtikin kartoittamaan kenttää, etsimään yhteistyökumppaneita ja verkostoitumaan alan järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa.

– Muun muassa fysioterapeutit, paikallinen vanhusneuvosto ja valtakunnalliset järjestöt ovat olleet tärkeitä yhteistyökumppaneita.

Vuosien mittaan hän on vetänyt muun muassa erityisuimakouluja ja -liikuntakerhoja sekä vammaisten ja liikuntarajoitteisten liikuntaryhmiä, järjestänyt yhteisiä tapahtumia, kouluttanut vertaisohjaajia ja luennoinut.

Leskinen-Nikander iloitsee siitä, tietoisuus erityisryhmien liikunnan tarpeellisuudesta ja hyödyistä on kasvanut valtavasti. Nykyisin erityisryhmille järjestetäänkin toimintaa myös seuratasolla.

– Pätevistä ohjaajista on kuitenkin yhä pulaa. Kaupungilta ei riitä ohjaajaa joka paikkaan, eikä se ole tarkoituskaan.

Myös liikuntapaikoissa on yhä liikuntarajoitteisille ongelmia aiheuttavia asioita.

– Heikkonäköisille esimerkiksi tilojen väritys ja materiaalit saattavat aiheuttaa haittaa. Kaiteita puuttuu, ja asioita on sijoitettu liian korkealle. Myös jotkut katsomot ovat vaikeapääsyisiä.

Eläkkeelle Leskinen-Nikander jää virallisesti vuodenvaihteessa. Viimeisenä työpäivänään viime viikolla hän veti vielä normaalisti Keinukamarin tiloissa voima-tasapainoryhmää.

– Luovuuden käyttäminen on ollut tämän työn suola. Jatkuvasti saa keksiä uusia tapoja tehdä ja soveltaa.

Hämeenlinnan Liikuntahallien uutena erityisliikunnanohjaajana Nikander-Leskisen jalanjäljissä jatkaa Panu Tavisalo. Hän on jo parin kuukauden ajan perehtynyt tulevaan työkenttäänsä yhdessä Leskinen-Nikanderin kanssa.

– Tällaista työhön perehdyttämisen pitäisi aina olla. Olen ollut varjona Hilkan kantapäillä, Tavisalo kertoo.

Yhdessä he summaavat, että tulevaisuuden haasteina ovat kaikkien alan toimijoiden yhteistyö ja ajantasalla pysyminen.

– Aika jännä ja tietysti haikeakin tunne. Nyt aion lomailla ja katson tulevaa sitten. En halua eläkkeellä sitoutua sellaiseen, että on pakko tehdä jotakin, Hilkka Leskinen-Nikander tuumii. HäSa