Kanta-Häme

Lobbari ei kähmi kabineteissa

Lobbaaminen kuulostaa suomalaiseen korvaan vähän epämääräiseltä touhulta. Europarlamentissa se on kuitenkin koko toiminnan ydin.

Brysselissä ja Strasbourgissa kaikki lobbaavat kaikkia: mepit toisiaan, komissaarit meppejä ja mepit komissaareja.

Tämän päälle tulevat vielä varsinaiset rekisteröityneet lobbarit eli muun muassa teollisuuden ja etujärjestöjen asiantuntijat, jotka haluavat pitää näkemyksensä ajankohtaisista asioita päättäjien tiedossa.

Yksi heistä on Sami Tulonen, joka on lobannut työkseen jo 14 vuoden ajan.

Hänen mukaansa lobbaus on ennen muuta avointa ja reilua toimintaa, josta hyötyvät kaikki.

– Täällä ei teollisuus kähmi kabineteissa, vaan edunvalvontaa tapahtuu joka tasolla ja se perustuu avoimeen vuorovaikutukseen. Koska kaikki ovat samassa veneessä, homma on suoraselkäistä ja ylilyöntejä tapahtuu vähän, Tulonen kertoo havainnoistaan.

Hänen mukaansa suomalaiset pörssiyhtiöt ovat vihdoin heränneet siihen, että heillä on EU-tason edunvalvonnassa paljon voitettavaa ja hävittävää.

– Perinteisesti suomalaiset eivät aina ole ymmärtäneet, etteivät järjestöt voi hoitaa asioita heidän puolestaan, Tulonen sanoo.

Ruutia ja tuoreita ajatuksia

Tulonen on taustaltaan valtiotieteiden maisteri. Hän on opiskellut kansainvälisiä suhteita Turussa ja Strasbourgissa.

Europarlamenttiin hänet toi aluksi työ kokoomuksen EPP-ryhmässä, jossa hän seurasi neljän vuoden ajan erityisesti energiakysymyksiä.

– Sen jälkeen työskentelin yhdeksän vuotta edunvalvojana Euroopan ydinvoimateollisuuden etujärjestö Foratomissa, kunnes perustin neljä vuotta sitten oman yrityksen, Tulonen kertoo.

Aula Europen toinen perustaja ja Tulosen liikekumppani on Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n palveluksessa aiemmin vaikuttanut Henri Satuli.

Yritys lupaa verkkosivuillaan tuoda EU-edunvalvontaan “rutkasti ruutia, tuoreita ajatuksia ja tuloksellisuutta”. Asiakkaina on johtavia eurooppalaisia teollisuusyrityksiä ja järjestöjä.

– Heitä kiinnostavat etenkin energiaan, liikenteeseen ja ympäristöön liittyvät kysymykset, Tulonen sanoo.

Treffit kolmen vartin välein

Lobbarin työ sisältää paljon matkustamista. Europarlamentin kolmen toimipaikan lisäksi työ vie joka puolelle Eurooppaan.

– Olin sitten lentokoneessa, toimistolla tai parlamentin käytävillä, suurimman osan ajasta käytän strategiseen pohdintaan: mitä ja miten asioihin voi parhaiten vaikuttaa.

– Ihmisten kontaktointi on valtavan tärkeää. Me tavataan hirveästi ihmisiä, Tulonen sanoo ja paljastaa, että esimerkiksi Strasbourgin täysistuntoviikolla hänen kalenterinsa on täynnä tapaamisia kolmen vartin välein aamusta iltaan.

Hän kertoo luovansa eritasoisia verkostoja, joihin kuuluu muun muassa meppejä, avustajia ja poliittisissa ryhmissä ja valiokunnissa työskenteleviä virkamiehiä.

– Meidän keisseissämme on noin 100–120 mepin verkosto, jossa on suomalaisiakin meppejä mukana. Kaikkein vaikutusvaltaisimpia ovat valiokuntien puheenjohtajat ja koordinaattorit.

Tapaamisia varten on tehtävä paljon taustatyötä – aina siitä lähtien, keitä milloinkin kannattaa tavata. Jokaisessa poliittisessa ryhmässä on omat mielipidevaikuttajansa.

– Pahin virhe on, että menet väärään aikaan puhumaan väärille ihmisille ylimalkaisin lausein, Tulonen sanoo.

Rehentely ei kannata

Hyvä lobbari ymmärtää erilaisia kulttuureja ja osaa muuntautua tilanteen mukaan.

– Silmä ja korva kehittyvät ajan myötä. Pitää osata puhua mepille ja virkamiehelle sellaisella konseptilla, jonka hän ymmärtää. Tuoda esiin, miten tärkeä asia on vastaanottajalle itselleen, hänen kotimaalleen tai poliittiselle ryhmälleen, Tulonen sanoo.

Hän korostaa kuitenkin vain palvelevansa päätöksentekoprosessia.

– Tärkeintä on tuoda oikeasti relevanttia tietoa, sillä pikavoitoilla ei pitkälle pärjää. Tätä työtä täytyy tehdä nöyrästi. Edunvalvojan ei pidä rehennellä, mitä hän on saanut aikaiseksi. Kunnia kuuluu lainsäätäjille.

Huippukiintoisa loppuvuosi

Aina päätökset eivät mene siten kuin lobbari ja hänen asiakkaansa olisivat toivoneet. Siihen on osattava suhtautua oikein.

– Se kuuluu prosessiin. Koskaan ei saa sataprosenttisesti sitä, mitä hakee.

Toisaalta yksittäisiä tappioita ei kannata jäädä suremaan, sillä usein prosessi jatkuu. Europarlamentissa ja komissiossa on aina jotain kesken. Tällä hetkellä vaikutetaan esimerkiksi tulevan komission työohjelmaan.

– Tulossa on huippumielenkiintoinen loppuvuosi. Murroskausi on aina kiintoisaa instituutioiden välisessä dynamiikassa. Siinä on epäsuorasti lobbareillakin vallankäytön paikka: mahdollisuus viedä haluamiaan asioita eteenpäin, Tulonen sanoo.

Hänen mukaansa lobbarin täytyy myös uskaltaa sanoa asiakkaalle, jos tämän tavoite on epärealistinen.

– Ei päätä kannata lyödä seinään. Keskitytään siihen, mikä on mahdollista.

Yksi tapa tehdä hyvää

Tulonen pitää ylivoimaisesti parhaana asiana työssään mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä, joiden kanssa hän saa olla tekemisissä.

– Pystyn vaikuttamaan teollisuusyrityksiä koskeviin isoihin kysymyksiin, jotka vaikuttavat työllisyyteen ja talouskasvuun.

Hän myöntää avoimesti olevansa bisneshenkinen.

– Ajattelen, että hyvinvointi perustuu yrittämiseen. Tämä on minun tapani tehdä lapsilleni hyvää, Tulonen sanoo.

Hän asuu Brysselissä amerikkalaisen vaimonsa ja 11- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa. (HäSa)