Kanta-Häme

Loistomiekan Suontaan kylä

– Alueen historia kiteytyy Suontaan historiaan. Kylässä on ollut rautakaudelta saakka yhtäjaksoisesti asutusta, kirjailija ja historioitsija Eero Ojanen sanoo.

Suontaan kartanossa julkaistiin tiistaina Eero Ojasen kirjoittama kirja Hämeen Suontaka esihistoriasta nykypäivään.

– Kylä on ollut samalla paikalla ensimmäiseltä vuosituhannelta asti. Suontakana on valtava jatkuvuus, Ojanen kuvaa vanhaa kylää.

Suontaan kylän kunniakasta historiaa kuvaa rautakauden loistomiekka, joka löydettiin sieltä vuonna 1968. Loistomiekka on poikkeuksellisen hieno miekka, joka on Kansallismuseon kokoelmissa. Se on myös kiertänyt maailmaa viikinkinäyttelyn esineenä. Ojanen sanoo, että loistomiekka on loisteliaisuudessaan tunnetuimpia yksilöitä.

– Miekka oli ylhäisen ja varakkaan miehen merkki. Suontaka oli hämäläisten keskuspaikka rautakauden lopulla, yksi suurimmista kylistä.

Ojanen arvioi Suontaan vaurauden lähteeksi pellot ja turkikset. Kylässä on ollut viljeltyjä peltoja hyvin kauan.

Suontaka on myös keskeisellä paikalla Vanajaveden laaksossa vesistön kapeikossa. Kylän sijainti oli strateginen, sillä Vanajavesi oli tärkeä kulkureitti. Ojasen mukaan kansantarina kertoo, että Hämeen linna aiottiin rakentaa Suontaakse.

– Tällaisia tarinoita eri paikoista on paljon, mutta johonkin ne kuitenkin perustuvat. Kylä oli kuitenkin ruotsalaisten vallanpitäjien jonkinlainen tukikohta.

Ritari asui…keskiajalla

Suontaan ensimmäinen tunnettu mahtimies on ritari Nils Olofinpoika, joka asui kylässä 1300–1400 -lukujen vaihteessa. Hän oli ensimmäinen suomalainen, jonka tiedetään saaneen korkeimman aatelisarvon. Nils Olofinpojan alkuperästä ei ole tietoa.

– Nils Olofinpoika oli Tanskan kuninkaan luottomiehiä. Hänen kotipaikkansa oli Suontaka. Tämä osoittaa, että kylä oli vauras ja mahtava.

Alueen johtava asema siirtyi Lepaan kartanolle 1500-luvulla. Suontaka siirtyi aatelisille, jotka eivät asuneet kylässä. Peltoja viljelivät lampuodit eli vuokratilalliset.

Lahdentaan kartanon omistaja, sotaneuvos Otto Boije ryhtyi hankkimaan Suontaan maita omistukseensa 1760-luvulla. Suontaan nykyinen kartano muodostui kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, kun vapaaherra Edvard Standertskjöld osti sen. Edvard oli Aulangon perustajan Hugo Standertskjöldin pikkuserkku.

Punaiset surmasivat Standertskjöldin vuonna 1918 kuljettaessaan häntä Suontakaa Parolaan. Perikunta myi kartanon teollisuusmies Erik Rosenlewille. Kartano on edelleen Rosenlewin suvun omistuksessa.

– Kartanoa nykyaikaistettiin, ja se tunnettiin edistyksellisenä tilana. Ulkomailta tuotettiin ayrshire-karjaa, jota jalostettiin. Kartanon alueella asui kymmeniä työntekijöitä, joille rakennettiin nykyaikaisia asuntoja.

– Muodostui tiivis yhteisö, jossa oli paljon lapsia ja elämää, Ojanen kertoo ajasta.

Kartano oli Tyrvännön kunnan suurin työnantaja, sillä se työllisti kausiluontoisesti satakunta työntekijää. Maatalouden muutos 1960-luvulla muutti myös kartanon ja kylän luonteen.

– Suontaasta näkee pienoiskoossa hämäläisen maaseudun historian, Ojanen sanoo. (HäSa)

Päivän lehti

30.3.2020