Kanta-Häme

Lomahymnille ei hevin löydy voittajaa

Kuluneen viikon keskustelu suvivirren ja Enkeli taivaan -virren asemasta Suomen kouluissa on melkoista pilkunviilausta. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalaisen mielestä virrenveisuu on uskonnonharjoittamista, joten suvivirttäkään ei pitäisi laulaa kevätjuhlissa.
 
Virren puolustajien mielestä suvivirren alkusäkeistöt eivät ole erityisen uskonnollisia, joten perinteisen kesälaulun esittämiselle kevätjuhlissa ei ole estettä. 
 
Puumalainen on oikeassa siinä, että kirkon määritelmän mukaan virsi on laulettu rukous. Virsikirjassa ei siis ole lauluja, jotka olisivat vain ”lievästi uskonnollisia”, kuten suvivirren puolustajat esittävät. 
 
Käytännössä hengellisen ja maallisen ulottuvuuden erottaminen toisistaan ei kuitenkaan ole näin yksioikoista. Ihmiset ovat läpi vuosisatojen laulaneet virsiä esimerkiksi työtä tehdessään tai viihdykkeekseen ja lohdukseen ilman, että olisivat erityisesti miettineet niiden kaikkia teologisia tulkintoja.
 
Vastaavalla tavalla kirkolliset ja maalliset piirteet kietoutuvat toisiinsa juhlaperinteissämme. Nimimerkki Ukko kiteytti asian Hämeen Sanomien yleisönosastossa (28.3.): ”Jos sivuvirsi kielletään, pois myös pääsiäinen munineen ja joulu lahjoineen.”

Vastaisku …runolaululle

Jotta voidaan käsittää, miten suvivirrestä on tullut osa suomalaista kevätjuhlaperinnettä, on palattava uutiskertauksessa harvinaisen kauas. Tausta ulottuu 1500–1600-lukujen luterilaiseen uskonpuhdistukseen ja kansanopetuksen ensimmäisiin vaiheisiin Suomessa.
 
Tuon ajan papit ja professorit näkivät paljon vaivaa kitkeäkseen suomalaisista sekä katolisen uskonnon rippeet että pakanallisen ajan muistumana pidetyt kalevalaiset runolaulut ja muut maalliset kansanlaulut.
 
Edistääkseen asiaansa he julkaisivat suomen kielellä raamatun, katekismuksen ja virsikirjan. Niiden opetteleminen kuului jokaisen suomalaisen velvollisuuksiin. Ilman lukutaitoa – joksi tosin riitti aluksi muutaman katekismuksen käskyn ulkoa opetteleminen – ei nimittäin saanut avioliittolupaa.
Etenkin virsikirjasta muodostuikin jo 1700-luvulla joka kodin kirjasto. Muihin painotuotteisiin ei tavallisella kansalla juuri ollut varaa, mutta virsikirjaa ja siihen liitettyä artikkeliosaa ja almanakkaa luettiin ahkerasti.
 
Suvivirsi painettiin suomenkieliseen virsikirjaan ensimmäisen kerran 1701. Enkeli taivaan lausui näin kurkottaa vieläkin kauemmas historiaan. Se suomennettiin 1605.

Virsi oli ennen …kansakoulua

Kun kansakoululaitos sitten perustettiin 1860-luvulla, suvivirttä ei tarvinnut erikseen istuttaa kevätjuhlalauluksi. Se oli jo kaikkien tuntema laulu, joka sujahti luonnostaan osaksi koulumaailmaa, joka oli muutenkin vielä tuohon aikaan enemmän tai vähemmän kirkon valvoma ja uskonnollis-siveellisten kasvatuskäsitysten läpitunkema.
 
Koulu on vähä vähältä maallistunut muun yhteiskunnan mukana ja kristilliset perinteet ovat karisseet yksi toisensa jälkeen pois.
 
Seimikuvaelma, Enkeli taivaan -virsi ja suvivirsi ovat säilyneet koulun joulu- ja kevätjuhlissa kuin muistumana vuosisatojen takaa. Harva enää mieltää niitä uskonnon harjoittamiseksi, vaikka asiaan on nyt puututtu perustuslain yhdenvertaisuussäädöksiin vedoten. 

Laulaen …kesälomalle

Suvivirressä on poikkeuksellista voimaa. Se on yksi harvoista lauluista, jonka lapset, vanhemmat, isovanhemmat ja ties kuinka monta sukupolvea heitä ennen osaavat.
 
Osansa suosiossa on varmaankin vetävällä ruotsalaisella kansansävelmällä, jonka melodiaan laulu on tehty. Runoilija on myös osannut tiivistää kevään riemun tavalla, joka puhuttelee vielä nykykoululaisiakin.
 
Mitä kevätjuhlissa pitäisi laulaa ”lomahymninä”, jollei suvivirttä?
 
Lähipiirini nuoret sanoivat, ettei mieleen tule mitään muuta kuin Kevät toi, kevät toi muurarin.
Tai ehkä pitäisi seurata suvivirren ruotsalaista historiaa ja valita ruotsalaisen Tomas Ledinin kesähitti vuodelta 1982: Sommaren är kort, de mesta regnar bort. (HäSa)