Kanta-Häme

Lopella syntyy heleää ja lämmintä raitaa jalan alle

 

Valot tuikkivat punaisen työpajan ikkunoista ja houkuttelevat Lopen Sajaniemessä kulkijoita luokseen. Ruutujen takana seisoo Seija Rantanen ja heittää ahkerasti sukkulaa mattopuiden loimien väliin. Seinillä roikkuvat kudevyyhdit kaikissa sateenkaaren väreissä.
 
Seija Rantasen Mattopaja pitää räsymaton perinnettä yllä. Suomalaisten rakastama räsymatto syntyy yhä parhaimmillaan asiakkaiden itse leikkaamista kuteista.
 
– Aika moni haluaa yhä maton, jota varten kotona on leikattu kudetta vanhoista lakanoista, verhoista, pöytäliinoista tai jopa vaatteista. Siihen voidaan sitten sommitella sekaan muuta kudetta, Seija Rantanen kertoo.
 
Kuteiden leikkaaminen on kuitenkin käynyt harvinaiseksi. Suuri osa matoista kudotaan teollisesti valmistetuista kuteista, joita Seija Rantanen hakee Pohjanmaalta. Sieltä hän hankkii myös loimensa, joita menee tukille puoli kilometriä kerralla.
 
Valtaosa kuteista on nykyään peräisin ulkomailta, pääasiassa Turkista.
 
– Kuteiden kanssa saa tehdä aika lailla töitä. Kaikki erät pitää pestä ennen käyttöä, jotta ne kutistuvat sopivaan kokoonsa.
 
Oman kodin pesukone pyörittää kudevyyhtejä, joita kesällä riippuu ulkona narulla kuivumassa ja talvella saunatiloissa lattialämmön paahteessa.
 
Osa kuteista kutistuu neljänneksen ja osa jopa enemmän. Kirkkaat värit, kuten sininen ja punainen, värjäävät ensimmäisessä pesussa. Mattoja suunnitellessaan Seija Rantanen ottaa värien lähdön huomioon.
 
Trendivärejä lattialle
 
– 1970-luvulla kudottiin paksuja ja raskaita rahkamattoja, mutta niistä luovuttiin aika pian. Ne pölysivät ja aiheuttivat allergioita.
 
Rahkamaton pehmoinen pinta oli voittanut ihmisten sydämet, joten tilalle syntyi melkein heti LP-lanka eli lenkitetty puuvillalankakude. Eriväriset ja erilaiset lenkkikoot elävöittävät muuten helposti kovapintaiseksi jäävää puuvillamattoa.
 
Seija Rantasen asiakkaista moni hakee räsymattoja maatalojen tupiin, kesämökeille, mutta myös aivan uusiin omakotitaloihin. Matosta suunnitellaan sopiva.
 
– Nyt parin vuoden aikana suursuosikki on ollut mustavalkea matto. Yleiset sisustustrendit heijastuvat myös siihen, millainen matto hankitaan.
 
Tiukkaa ja käsin kudottua mattoa tullaan teettämään pitkien matkojen päästä. Lopelta on haettu mattoja jopa Pohjanmaalle, jossa mattokutomoja sentään takavuosina oli tiheässä.
 
Osa Mattopajan asiakkaista hakee kuteita virkkaus- ja neulontatöihinsä ja omiin kotipuihinsa. 
 
Työtä ja terapiaa
 
– Tämä on niin raskasta ja hidasta työtä, että yrityksiä on enää jäljellä kourallinen. Minulle tämä on rakas elämäntapa ja terapiaa, Seija Rantanen toteaa.
 
Hän kertoo kuntoutuneensa mattoja kutomalla hiljalleen seitsemän vuotta sitten kärsimästään vakavasta aivoverenvuodosta. Kutomossaan hän sai elämästä kiinni ja kartutettua voimiaan hiljalleen ennalleen.
 
Takana neljännesvuosisata
 
Hurahtaminen mattojen kutomiseen tapahtui jo 1980-luvun puolivälissä, kun Seija Rantanen osti ensimmäiset mattopuunsa.
 
Hän on syntyään Pohjanmaalta ja haki ensimmäiset puunsakin sukulaisten pihan perältä Lopelle.
Oman kahvion pito Lopen kirkonkylällä vaihtui pian Mattopajan avaamiseen vuonna 1988 vanhan meijerin tiloissa Yhdystiellä.
 
– Olen aina tehnyt toistakin työtä tämän kutomisen lisäksi, joten kiireitä on riittänyt.
 
Sajaniemestä hankkimiinsa tiloihin Seija Rantanen osti toisetkin mattopuut, jolloin hän alkoi kutoa 80-senttisten lisäksi myös 165-senttiä leveitä mattoja.
 
Työ vaatii seisomista koneen takana ja sukkulan heittoa loimien väliin. Kone paukauttaa kuteen tiukkaan, mutta muuten matto valmistuu kokonaan käsityönä.
 
– Välillä livahdan tuonne kodin puolelle pitämään lepotaukoa ja hengähtämään. Pikkuisen tauon jälkeen olen taas kuin toinen ihminen ja lennätän innolla sukkulaa. (HäSa)