Kanta-Häme

Lue nyt koko Joulumysteeri-joulukalenteritarina

Tuomelan kuudesluokkalaisten silmät säihkyvät, kun he kertovat Hämeen Sanomien tämän vuoden joulukalenterista.

Tarinan on kehitellyt seitsemän 6B-luokkalaista. Heidän lähtökohtanaan on ollut välttää klassista joulusatua. Sen sijaan nuoret ovat halunneet luoda ”jotakin erilaista”.  

Joulukalenterin nimi on Joulumysteeri. Tarinassa seikkailee kaksi lasta Maisa ja Patrik. Pahiksiakin on esteenä ja tiellä. Muun muassa Jouluvaarilla on pahoja tapoja.

Tuomelan 6B-luokkalaista seitsemän on osallistunut joulukalenterin kirjoittamiseen ja satua on kirjoitettu pienissä 2–3 hengen ryhmissä. Muilla oppilailla on muita projekteja jouluun liittyen. 

Tuomelan koulun 6B-luokkalaiset Siiri Jormalainen, Elli Ilonen, Jere Tamminen, Anton Roininen, Jenna Vesteri, Salla Ahokas ja Erica Lounavuori (keskellä) ovat kirjoittaneet Hämeen Sanomien joulukalenterijatkokertomuksen Joulumysteeri.

 

Joulumysteeri

Luukku 1

Oli joulukuun ensimmäinen päivä. Tontut olivat täydessä työssä, mutta ilmassa oli jotain outoa. P.A.-tonttu meni kysymään Joulupukilta, mitä on tekeillä.

”Vakoojatontut eivät ole palanneet, missä he ovat?” P.A.-tonttu kysyi.

”Mitä? Eivätkö Vakoojatontut ole palanneet, voi ei!” Joulupukki sanoi huolestuneesti.

Samaan aikaan toisaalla Maisa ja Patrik leikkivät ulkona lumisateessa. He tekivät lumiukkoja, lumilyhtyjä, lumilinnoja ja lumikoiria.

”Mieti, jouluun on enää vain 23 päivää!” Maisa sanoi iloisena.

”Niin, se on mahtavaa!” Patrik vastasi.

Pian lapset menivät sisälle. He ripustivat vaatteensa kuivumaan ja menivät olohuoneeseen syömään keksejä.

”Tehdään lahjalista, minä käyn hakemassa kynät , hae sinä paperit”, Patrik sanoi.

Maisa meni hakemaan paperit, ja Patrik kävi etsimässä kynät. Meni muutama minuutti, kun lista olikin jo valmis.

”Hyvä joulupukki, minä ja veljeni Patrik toivomme omat pyörät sininen ja vaaleanpunainen.

Uudet hiekkalelut, ja minä haluan nuken, ja Patrik haluaa leikkiautoja. Se ei ole paljoa, mutta niitä me haluaisimme. Hyvää joulua!” Maisa luki kirjeen ääneen. Alkoi olla myöhä, joten lapset menivät nukkumaan.

Luukku 2

Joulupukin oveen koputettiin. Joulupukki meni avaamaan oven hieman ihmeissään, koska harva kävi joulupukin pajalla.

Ovella oli Joulupukin isä, Jouluvaari.

”Isä! Tervetuloa pajaani, asetu mukavasti sohvalle niin pyydän muoria tekemään meille piparia ja keittämään glögiä”, Joulupukki sanoi iloisesti.

Jouluvaari meni pehmeälle punaiselle sohvalle istumaan.

Samaan aikaan, kun Joulupukki meni keittiöön Joulumuorin luokse, Jouluvaari hiipi joulupukin yksityiseen huoneeseen ja varasti Joulupukin kristallipallon.

Sen avulla näkee, ketkä uskovat joulun taikaan.

Jouluvaari meni äkkiä takaisin pehmeälle punaiselle sohvalle istumaan ja piilotti kristallipallon reppuunsa.

Maisan ja Patrikin talossa oli hyvä piparin tuoksu. Heidän äitinsä oli ottanut piparit juuri pois uunista.

”Äiti, äiti! Milloin saamme piparia?” Patrik huusi samalla, kun hän juoksi keittiöön.

”Täällä tuoksuu hyvältä, ovatko piparit jo valmiita?” Maisa kysyi ja käveli veljensä perässä keittiöön.

”Älkää syökö pipareita vielä, ne ovat vasta tulleet uunista ja ovat kuumia! Mutta nyt minun pitää mennä kauppaan ostamaan meille päivällistä”, heidän äitinsä sanoi.

Heti kun heidän äitinsä oli poistunut kotoa, Patrik sai loistavan idean.

Luukku 3

Joulupukin pajalla Joulupukki ja Jouluvaari olivat juuri syöneet piparit ja juoneet glöginsä.

”Anteeksi, mutta minun pitää sanoa eräs asia luotettavimmalle tontulleni”, Joulupukki sanoi ja meni tonttupajaan. Hän etsi sieltä P.A.-tontun ja pyysi tätä etsimään vakoojatontut. P.Atonttu
suostui ja lähti heti matkaan.

P.A.-tonttu oli Maisan ja Patrikin ikkunan edessä.

”Toivottavasti löydän heidät täältä – tai no niin se sanontakin menee, että 453. kerta toden sanoo”, hän mietti.

P.A.-tonttu huomasi jotakin outoa tapahtuvan keittiössä. Patrik söi pipareita vaikka hän ei olisi saanut. P.A.-tonttu laittoi joulupukille tekstiviestiä, että Patrik on tuhma lapsi. Maisa tuli
vihaisena Patrikin taakse.

”Oletko sinä ihan tyhmä? Äiti sanoi, ettei pipareita saa syödä!” Maisa huusi vihaisena.

”En minä ole tyhmä!” Patrik huusi.

Sillä aikaa, kun Patrik ja Maisa riitelivät, P.A.-tonttu laittoi joulupukille toisenkin tekstiviestin, jossa luki, että Maisa on myös tuhma lapsi.

Luukku 4

P.A.-tonttu meni hiljaa sisälle kenenkään huomaamatta. Maisa ja Patrik riitelivät kovaan ääneen.

”Hiljaa!” P.A.-tonttu huusi ja tuli esille.

Maisa ja Patrik ihmettelivät, kuka on tämä henkilö, joka on tullut heidän kotiinsa.

”Kuka sinä olet ja mitä teet täällä?” Maisa kysyi ihmeissään.

”En voi kertoa teille, paitsi jos autatte minua”, P.A.-tonttu sanoi.

Maisa ja Patrik katsoisivat toisiansa ja nyökkäsivät.

”Miten voimme auttaa sinua?” Patrik kysyi.

”No katsokaas, kun minun pitää etsiä pari ystävääni, koska he ovat vähän niin kuin…kadonneet. Te saatte ainutlaatuisen tilaisuuden auttaa minua”, P.A.-tonttu sanoi.

Joulupukin pajalla.

Joulupukki saapui Jouluvaarin seuraan.

”Voi anteeksi isä, olinpa epäkohtelias . Voin viedä reppusi”, Joulupukki sanoi.

”Ei sinun tarvitse, minä voin viedä sen itse”, Jouluvaari sanoi ja puristi reppuaan.

”Anna minun viedä se, olet tullut jo tänne asti. Sinun ei tarvitse rasittaa itseäsi enempää”, Joulupukki sanoi.

Jouluvaari nousi seisoman ja otti repustaan ison kepin.

”Sinä arvaamaton mukula, et edes osannut arvata että varastin tämän sinulta 100-vuotta sitten. Sinä olet huono pukiksi, joten et voi olla joulupukki”, Jouluvaari sanoi ilkeästi.

Jouluvaari sanoi taikasanat ja teki kirouksen.

Luukku 5

Maisa ja Patrik olivat puhuneet P.A.-tontun kanssa, mistä oli kyse, ja mitä heidän täytyisi tehdä. Patrik ja Maisa eivät tykänneet ideasta, että heidän täytyisi lähteä kotoaan pois etsimään tuntemattoman ihmisen ystäviä.

”Äiti on sanonut, että me emme saisi puhua tuntemattomille”, Maisa sanoi.

”Äiti on myös sanonut, että kaikkia pitää auttaa”, Patrik sanoi.

Maisa ja Patrik puhuivat hetken toisilleen, mutta kuitenkin kieltäytyivät kohteliaasti. P.A.-tonttu aisti Maisassa ja Patrikissa jotain erikoista. ”He ovat ne, jotka auttavat minua”, P.A.-tonttu mietti hiljaa mielessään.

Pajalla. ”Nyt, kun olet pieni kissa, niin kukaan ei usko sinua, kun sanot olevasi joulupukki, sillä ethän osaa puhua. Silloin, kun kaikki tontut miettivät missä joulupukki on, niin he tarvitsevat uuden joulupukin ohjaamaan heitä, ja arvaa kuka se on. Minä!”, Jouluvaari kerskui. Samalla, kun Jouluvaari kiinnitti huomion muualle, niin kissaksi muutettu Joulupukki juoksi ulos pajasta etsimään P.A.-tonttua.

Joulupukki maukui, koska hän tiesi P.A.-tontun rakastavan kissoja.

Luukku 6

”Ette voi kieltäytyä! Tai siis… no minä kerron. Minä olen Joulupukin tonttu P.A.-tonttu ja vakoojatontut ovat kadoksissa. Teidän täytyy auttaa minua!”, P.A.-tonttu sanoi.

Patrik ja Maisa katsoivat P.A.-tonttua ihmeissään hetken, kunnes suuret hymyt levisivät heidän kasvoilleen.

”Joulupukin tonttu!”, Maisa ja Patrik huudahtivat yhtä aikaa. Kun Patrik, Maisa ja P.A.-tonttu olivat käsitelleet tonttuna olemista hetken, ilmaan jäi syvä hiljaisuus.

”Mikä on vakoojatonttu?”, Patrik kysyi.

”Ne ovat niitä, joka katsovat ikkunoista tiedättehän, ei itkeä saa ei meluta saa, tonttu voi tulla ikkunan taa”, P.A.-tonttu sanoi.

Patrik ja Maisa puhuivat toisillensa ja muuttivat mieltään.

”Jos voimme auttaa tonttua näin vakavassa asiassa, niin selvä on”, Patrik sanoi.

”Selvä, sitten olen mukana, mutta pakkaan ensin. Mutta entä jos äiti huolestuu meistä?”, Maisa kysyi huolestuneena.

”Ei se mitään lupaan, että kaikki menee hyvin”, P.A.-tonttu sanoi.

Maisa ja Patrik juoksivat huoneisiinsa pakkaamaan. Maisa otti vaaleanpunaisen reppunsa ja pakkasi sinne nallensa ja nukkensa. Patrik pakkasi reppuunsa leluautoja ja pehmolelunsa.

Luukku 7

Joulupukki oli vaeltanut jo pitkän matkan ja oli ihan uuvuksissa. Hän päätti mennä lepäämään pieneen luolaan.

”Oliko tämä viimeinen päiväni joulupukkina?”, Joulupukki mietti.

Hän käpertyi lämpimään asentoon ja painoi silmänsä kiinni. ”Isäni vei minulta minun työni ja perheeni, miksi hän teki niin?”, Joulupukki mietti. Hän mietti niin kovasti Jouluvaaria, ettei saanut unta.

Patrik ja Maisa olivat valmiina lähtemään. Patrik ja P.A.-tonttu odottivat jo ovella, mutta Maisaa ei vaan näkynyt.

”Rakas Taivaanisä, pidä meidät turvassa tämän matkan ajan. Aamen”, Maisa rukoili huoneessaan.

”Maisa tule, mennään!” Patrik huusi.

Maisa juoksi eteiseen ja puki ulkovaatteensa. Maisa, Patrik ja P.A.-tonttu lähtivät etsimään vakoojatonttuja.

Jouluvaarin Pajalla Jouluvaari meni tonttujen pajan ovelle ja avasi oven.

”Joulupukki on kadonnut, joten minun pitää korvata Joulupukki!” Jouluvaari huusi kovaan ääneen. Tontut olivat peloissaan, koska tiesivät, että Joulupukki ei lähtisi ikinä ilman syytä, ja kaikki rakastavat Joulupukkia.

Luukku 8

”Haluaisitko kertoa enemmän tonttuna olemisesta?” Maisa kysyi.

”Toki, tonttuja on paljon erilaisia, esim. lahjatontut, joita ovat lahjoja paketoivat tontut, maalaajatontut, jotka maalaavat vaikka autoja sekä muotoilutontut, jotka muotoilevat muovia, lasia ja vaikka mitä. On myös muita, jotka kuuluvat lahjatonttuihin. Sitten on myös ruokatontut, jotka auttavat muoria yleensä keittiössä ja vakoojatontut, jotka tarkastavat ketkä ovat kilttejä ja ketkä tuhmia lapsia.

Ainiin, normaali ihminen voi syntyä tontuksi. Silloin yleensä tontut kysyvät kyseiseltä henkilöltä, haluaako tämä olla tonttu vai ihminen. Eräs Pihla oli ihminen, joka syntyi tontuksi. Hän halusi tulla Joulumaahan”, P.A.-tonttu sanoi.

”Onko joulumaa oikeasti muutakin kuin pelkkää toiveunta? Onko Joulumaa ihmismielen rauhan valtakunta?” Patrik kysyi.

”Kyllä”, P.A.-tonttu sanoi.

”Joulumaahan matkamies jo moni tietä kysyy…” Maisa aloitti laulun.

”Sinne saattaa löytää, vaikka paikallansa pysyy”, Maisa ja Patrik lauloivat ja katsoivat P.A.-tonttua.

”Katson taivaan tähtiä ja niiden helminauhaa”, Koko kolmikko lauloi. Näin laulu lähti. He lauloivat eri joululauluja ja kävelivät samaan aikaan.

Jouluvaarin pajalla.

Tontut olivat surullisia, jolloin työt sujuivat hitaammin. Jouluvaari hoputteli tonttuja, vaikka se ei auttanutkaan mitenkään. Jotkut tontut jopa itkivät, koska he tiesivät Jouluvaarin olevan ilkeä.

”En voi uskoa, että Jouluvaarista tulee taas Joulupukki…”, Milla-tonttu sanoi samalla, kun paketoi lahjoja.

”Mitä se jouluvaari on tehnyt, kun ette näytä tykkäävän siitä?” Pihla-tonttu kysyi.

”Hän on huutanut tontuille paljon, hän ei usko Jumalaan ja rakkauden voimaan”, Millatonttu vastasi surullisena.

Erica Lounavuori ja Salla Ahokas
 

Luukku 9
 

”No niin, mennään etsimään niitä tonttuja”, Patrik sanoi. 

”Joo joo”, Maisa sanoi. He lähtivät metsään etsimään tonttuja. 

Pimeässä metsässä: ”Täällä on pimeää, en näe mitään”, Maisa sanoi. 

”Olkaa varovaisia, varokaa ettette kaadu”, P.A. -tonttu sanoi. 

”Hei taisin nähdä jotain”, Patrik sanoi. 

”Se taisi olla vakoojatonttu”, Maisa sanoi. 

”P.A.-tonttu, ei. Nyt minäkin näin, ja se ei ole vakoojatonttu.” 

He lähtivät perään.  

”Se meni tuonne luolaan!” Patrik huusi. 

Patrik, Maisa ja P.A.-tonttu menivät luolaan katsomaan, mikä se oli.  

Maisa sanoi: ”Jaa, se oli vaan kissa. Ja söpö sellainen” 

”Mitä me tehdään sille?” Patrik kysyi. 

Sitten tapahtui odottamattomia asioita – kissa puhui. 

”Se olen minä, joulupukki.” 

”Joulupukki, oletko se todella sinä?” P.A.-tonttu kysyi. 

Joulupukki sanoi: ”Olen kyllä! 

Maisa kysy: ”Miten olet kissa?” 

Joulupukki sanoi: ”Jouluvaari taikoi minut ja heitti tänne metsään.” 

Patrik kysyi: ”Miten se on mahdollista?” 

”Jouluvaari sanoi, että sinä pääset nyt pienelle tauolle!” 

”Hän on tosi ilkeä!” Huudahti Maisa. 

 ”Miten osaat puhua?” P.A.-tonttu kysyi. 

”Söin yhden marjan, jonka löysin luolasta”, vastasi joulupukki. 

Luukku 10

P.A.-tontulla oli suklaarasia, josta hän tarjosi muille.

P.A.-tonttu sanoi: ”Minä tykkään minttusuklaasta.” 

Patrik ärhäisi: ”Minä en.” 

Maisa sanoi: ”Minä taas tykkään.” 

Maisa tiesi, että Patrik suuttui paljon, kun he tykkäävät suklaasta. Heille tulikin tappelu.

Patrik sanoi: ”Minä lähden.” 

Maisa sanoi: ”Lähde vaan.” 

Patrik sanoi: ”Niin lähdenkin.” 

Mutta kun Patrik oli kävellyt hetken, hän kuuli ääntä puskasta.

Patrik sanoi peloissaan: ”Tulkaa pois puskasta Maisa ja P.A.-tonttu.” 

Sitten puskasta tuli paha lumiukko, jolla oli kädessä lumipallo.

Patrik lähti juoksemaan.

Patrik huusi: ”Auttakaa Maisa ja P.A-tonttu.” 

Maisa ja P.A-tonttu kuulivat huudon ja lähtivät auttamaan.

He tulivat paikalle ja näkivät Patrikin kiven takana piilossa.

Maisa huusi: ”Mitä sinä siellä puskassa teet!” 

Patrik sanoi hiljaa: ”Hiljaa, se voi kuulla. Se on jättimäinen lumiukko.”

P.A.-tonttu kysyi: ”Et kai vaan törmännyt pahaan isoon lumiukkoon?” 

”Patrik sanoi: ”Kyllä valitettavasti.” 

P.A.-tonttu kysyi vakavasti: ”Ei kai se seurannut sinua?” 

Sitten Joulupukki huusi: ”Tuolla se on, juoskaa!” 

Luukku 11

He juoksivat pakoon kauheaa isoa LUMIUKKOA! 

Patrik kysyi: ”Joko se meni?” 

P.A.-tonttu sanoi:” En tiedä. Hän osaa piiloutua tosi hyvin.” 

Joulupukki sanoi: ” Hän taitaa olla jossain lähellä.” 

Maisa ehdotti: ”Mennäänkö etsimään hyvää nukkumapaikkaa?” 

He etsivät hyvää nukkumapaikkaa, kunnes he näkivät iglun, jossa näkyi valoa.

Maisa kysyi: ”Mennäänkö me tuohon igluun?” 

Joulupukki vastasi: ”Kyllä. Ei meillä ole muutakaan vaihtoehtoa!” 

He lähtivät kohti pientä iglua, josta näkyi valoa.

Maisa kysyi: ”Pitääkö meidän oikeasti mennä tuohon igluun?” 

He avasivat oven hitaasti. Ovi narahti, ja he katsoivat sisään. Siellä ei näkynyt ketään. He asettuvat igluun.

Maisa kysyi: ”Pitääkö meidän niinkuin oikeasti jäädä tähän kylmään igluun?” 

P.A.-tonttu vastasi: ”Voithan mennä ulos nukkumaan, jos haluat.” 

Joulupukki sanoi: ”Älkää nyt riidelkö. Ottakaa omat nukkumapaikat, ja aamulla lähdemme pois.”  

Maisa ja Patrik totesivat tomerasti yhteen ääneen: ”Okei!” 

Aamulla he pakkasivat kamppeita ja kuulivat ääntä.

Patrik kysyi: ”Mikä tuo ääni on?” 

He kuuntelivat yhdessä.

P.A.-tonttu sanoi: ”En tiedä. Kuulostaa itkulta.” 

He menivät ääntä kohti ja löysivät ison pahan lumiukon itkemästä iglun edestä. Maisa, Patrik ja P.A.-tonttu eivät uskaltaneet lähteä, mutta sen sijaan Joulupukki meni katsomaan, mitä oli tapahtunut.

Luukku12

Joulupukki katsoi, mitä isolle, ei niin pahan näköiselle, lumiukolle oli tapahtunut. Lumiukko piteli suutaan ja näytti kärsivän. Joulupukki huomasi jotain hänen suussaan.

Joulupukki sanoi: ”Hänellä on kipeä hammas.” 

Patrik kysyi: ”Siksikö se pelotteli minua.” 

Joulupukki sanoi: ”Ei, hän koitti saada apua hampaaseen ja oli vihainen koska häntä sattui suuhun.” 

P.A.-tonttu kysyi joulupukilta: ”Osaatko puhua lumiukkoa?” 

Joulupukki vastasi: ”Kyllä, kävin lumiukon kielikurssin. Oli pakko, jos jouluna pitäisi viedä lahjoja lumiukoille. Mitä olisi tapahtunut, jos en osaisi?” 

He puhuivat hetken ja toisen, ja sitten lumiukko sai hampaan irti ja oli taas iloinen ja halusi korvata sen. Hän sanoi joulupukille jotain, mitä Patrik, Maisa tai P.A.-tonttu eivät ymmärtäneet. 

Joulupukki sanoi: ”Se antaa meille yösijan ja sillä on ruokaa ja juomaa – ja muuten se ymmärtää teitä, mutta te ette ymmärrä sitä.” 

Patrik sanoi: ”Kiva tietää, mutta voinko mennä vielä nukkumaan hetkeksi.” 

Joulupukki sanoi: ”Okei, me menemme etsimään vielä vakoojatonttuja ja tulemme takaisin ennen iltaa.” 

Joulupukki, Maisa ja P.A.-tonttu lähtivät. He olivat koko päivän poissa ja tulivat tasan niin kun he lupasivat, eli illalla.

Patrik kysyi: ”Onnistiko teitä? Löysittekö vakoojatonttuja?” 

Maisa vastasi: ”Ei löydetty, mutta nyt on nälkä.” 

Lumiukko oli laittanut ruokaa. Oli lanttulaatikkoa, joulukinkkua, glögiä, perunaa ja kaikkia muita jouluherkkuja. He söivät ja joivat ja menivät nukkumaan.

Luukku 13

He kiittivät lumiukkoa huolehtivaisuudesta ja lähtivät etsimään jälleen vakooja-tonttuja.

He kävelivät noin kaksi tuntia ja huomasivat, että lumiukko kävelee heidän perässään.

P.A.-tonttu kysyi: ”Miksi tuo tyyppi kävelee meidän perässä?” 

Joulupukki vastasi: ”Ehkä hänellä on meille asiaa.” 

Joulupukki kysyi lumiukolta: ”Miksi sinä seuraat meitä?” 

Sitten he puhuivat jotain outoa kieltä.

Sitten lumiukko lähti pois ja näytti aika surulliselta!

Maisa kysyi: ”Miksi hän lähti pois?”

Joulupukki vastasi: ”Hän olisi halunnut meidän mukaan.” 

He kävelivät ja etsivät kadonneita vakooja-tonttuja.

Hetken käveltyään he huomasivat saman aisen iglun kuin missä lumiukko oli asunut.

Patrik kysyi: ”Mennäänkö katsomaan, onko se lumiukon iglu?” 

Maisa sanoi: ”Ei se voi olla, mehän lähettiin aivan toiseen suuntaan kuin missä lumiukon iglu oli.” 

Joulupukki sanoi: ”Mennään mieluummin katsomaan kuin jäädään ulos katsomaan.” 

He huomasivat , että ovi oli rikki, ja iglussa hallitsi sekasorto. He huomasivat myös maassa lapun, jossa luki: ”Vein lumiukon, joten luovuttakaa etsimästä vakooja-tonttuja. Jos tottelette, päästän lumiukon vapaaksi. Terveisin: Jouluvaari.” 

Patrik sanoi: ”Voi ei, lumiukko oli niin kiva.” 

Maisa sanoi. ”Hänet on pakko saada takaisin.” 

P.A.-tonttu ihmetteli: ”Miten? jouluvaari ei päästä meitä joulumaahan, eikä me tiedetä, miten sinne pääsee.” 

Luukku 14

He lähtivät kohti sameampaa, missä oli paljon sumua.

Mutta heidän piti tehdä jotain, koska lumiukon oli kaapannut jouluvaari.

Heillä oli jälleen nälkä ja heitä kalvoi kylmyys.

Patrik sanoi: ”Lumiukko piti meidät täynnä ja lämpiminä.” 

He kaikki totesivat samoin. 

P.A.-tonttu kysyi: ”Mutta eikös meidän pidä nyt vain etsiä ruokaa ja lämmitettä?” 

He löysivät paljon marjoja ja yllätyksenä myös puron.

He söivät ja joivat mahansa täyteen ja lähtivät etsimään nukkumapaikkaa.

Kaikkien nukkuessa sikeästi, Maisa heräsi ja kuuli outoja ääniä.

Hän näki kiiltävät silmät puskassa.

Maisa kiljui ja huusi: ”Katsokaa puskaan, siellä näkyy kiiltävät silmät!” 

P.A.-tonttu rauhoitteli: ”Pöllö tai joku vastaava se on. Älä huoli. Nuku nyt.

Maisa ei saanut unta. Hän valvoi koko yön peläten jotain, joka vaani puskassa.

Kun kaikki olivat heränneet, he söivät ravitsevia marjoja.

P.A.-tonttu kysyi: ”Oletko sinä nukkunut yhtään, kun näytät aivan väsyneeltä?” 

Maisa vastasi: ”Joo en ole nukkunut yhtään, vaikka halusin.” 

Luukku15

He odottivat yöhön etsien vakooja-tonttuja ja lumiukkoa.

Maisa sanoi: ”Entäs, jos ne sudet tai muut hirviöt tulevat?

Joulupukki sanoi: ”En usko, että ne tulevat taas.”

Mutta miten asia mahtaa olla?

He nukahtivat – tai Maisa ei nukkunut taaskaan.

Maisaa pelotti. Hän näki taas pelottavat silmät.

Sitten Maisa näki paljon paljon enemmän silmiä – ja kuuli murinaa puskasta.

Maisa huusi: ”Herätkää ja juoskaa pakoon. Näin ja kuulin suden!”

Kaikki heräsivät ja rupesivat juoksemaan pakoon heitä jahtaavia susia.

Kun he eivät enää jaksaneet juosta, he pysähtyivät.

Patrik kysyi: ”Joko ne menivät?

Kunnes he taas näkivät sudet kaukana.

He juoksivat kovempaa pakoon ja tippuivat syvään rotkoon.

He heräsivät syvästä rotkosta.

Patrik kysyi: ”Missä me olemme?

Joulupukki vastasi: ”En minä tiedä.”

He lähtivät syvemmälle rotkoon.

Sitten kuului murinaa, ja kaikki pelästyivät.

Maisa kysyi: ”Mikä tuo ääni on?”

Kukaan ei vastannut, koska kaikki olivat kauhusta kankeita.

He näkivät heitä aiemmin jahdanneet sudet, jotka lepäsivät luolassa ja nukkuivat.

Anton Roininen ja Jere Tamminen

Luukku 16

Patrik, Maisa, P.A.-tonttu ja kissaksi muutettu pukki vaelsivat rotkossa. Yö oli jo saapumassa, joten he päättivät jäädä nukkumaan pieneen luolaan. 

He olivat jo kaikki melkein unessa, kun Patrik näki valoa. Hän nousi ylös ja käveli valonlähdettä kohti. 

Valo tuli pienestä lohkeamasta, joka oli luolan seinässä. Lohkeama oli juuri sen kokoinen, että siitä saattaisi juuri mahtua menemään. 

Patrik katsoi taakseen ja mietti, pitäisikö hänen herättää muut vai lähteä yksin. Hän valitsi jälkimmäsen vaihtoehdon ja lähti yksin eteenpäin.

Aamulla, kun kaikki heräsivät, he huomasivat Patrikin hävinneen.

”Minne hän on voinut mennä?”, Maisa ihmetteli.

”Ehkä hän heräsi meitä aikaisemmin ja lähti ulos?”, P.A.-tonttu mietti. 

He kävivät rotkossa tarkistamassa, olisiko Patrik siellä, mutta häntä ei vain näkynyt missään. He palasivat luolaan ihmeissään.

”Jos hän ei ole ulkona, missä hän oikein on?”, Pukki mietti. 

He olivat jo vaipumassa epätoivoon, kun P.A.-tonttu huomasi aukon luolan seinässä.

”Entä, jos hän on mennyt tuonne?”, tonttu kysyi ja katsoi Maisaa.

”Se olisi kyllä hänen tapaistaan! Hän pitää seikkailuista!” Maisa vastasi.

Luukku 17

Maisa katsoi aukkoa luolan seinässä. Siitä mahtuisi juuri heidän ikäisensä lapsi.  

”Pitäisikö meidän mennä katsomaan, onko Patrik siellä?” P.A.-tonttu kysyi. 

”Mennään”, pukki sanoi. He astuivat reikään, jonka takaa paljastui pitkä tunneli eteenpäin.  

”Ehkä Patrik ei olekaan täällä”, Maisa huokaisi. He olivat jo kääntymässä takaisin, kunnes kissaksi muutettu Joulupukki huomasi jotain.

”Eikö tämä ole Patrikin pipo?” Hän naukui. 

”Kyllä se on! Hän siis on täällä jossain”, Maisa hihkaisi.

 He lähtivät eteenpäin huudellen Patrikin nimeä, jos hän sattuisi vaikka kuulemaan sen. Kun he olivat kävelleet jo noin vartin, alkoi käytävän päästä näkyä kirkasta valoa.  

”Mikä tuo on?” Maisa kysyi ihmeissään ja katsoi kissaa.  

”En tiedä, mutta mennään katsomaan”, Pukki vastasi ja jatkoi matkaa. 

Pian he saapuivat käytävän päähän, jossa valonlähteeksi paljastui pieni portaali. 

Luukku 18

”Mikä tämä on?”, Maisa kysyi hämmentyneenä.

”Se on portaali Joulumaahan! Yksi niistä, jotka on kätketty ympäri maailmaa. En tiennyt, että täällä on sellainen!”, Joulupukki iloitsi.

”Mutta miksi se on täällä?”, Maisa katsoi Pukkia kysyvästi.

”No, ne laitetaan paikkoihin, joista niitä ei löydetä helposti”, Pukki vastasi.

”Mitä me odotamme? Mennään jo!”, P.A.-tonttu sanoi ja astui portaaliin.

Seuraavan kerran, kun he avasivat silmänsä, he olivat kylässä, joka oli lumen peittämä. Siellä pyöri paljon väkeä, ja kaikki olivat pukeutuneet punaiseen.

”Onko tämä Joulumaa?”, Maisa kysyi ja katseli ihmeissään ympärilleen.

”Kyllä on”, kissa maukaisi. 

He kävelivät pitkin pääkatua ja katselivat ympärilleen. Kaikki näytti jouluiselta ja kauniilta, mutta yksi asia oli pielessä. Kukaan tontuista ei hymyillyt, vaan he kaikki kulkivat allapäin ja surullisina.

”Mikä heitä vaivaa? Mikseivät he ole iloisia?”, Maisa kysyi P.A.-tontulta.

”Se johtuu Jouluvaarista. Hän on ilkeä ja sydämetön eikä halua muuta kuin valtaa. Hänen ainoa tavoitteensa on saada kaikki surullisiksi, joten hän antaa lahjaksi pelkkiä oksia”, tonttu vastasi.

”Miksi ihmeessä hän niin tekee?” Maisa kysyi, mutta ennen kuin P.A.-tonttu ehti vastata, ilmoille kajahti kova huuto.

”APUA! AUTTAKAA JOKU!”

Elli Ilonen

Luukku 19

Kaikki kääntyivät katsomaan äänen suuntaan. 

”Kuka se oli?” P.A.-tonttu kysyi. 

”Se kuulosti aivan Patrikilta!” Maisa huudahti ja lähti juoksemaan äänen suuntaan. 

”Maisa odota!” Pukki huudahti, mutta Maisa jatkoi juoksemista.  

”Mitä me teemme?” P.A.-tonttu kysyi huolestuneena.  

”Meidän pitää mennä avuksi!” Pukki maukaisi, ja lähti juoksemaan Maisa perään.  

Pian he saavuttivat Maisan, joka seisoi metsän reunalla. Metsästä  lähestyi henkilö, joka lähemmäksi tultuaan osoittautui Patrikiksi. 

”Patrik!” Maisa huudahti. 

”Missä sinä olit? Ja olitko sinä se, joka huusi apua?” P.A.-tonttu kysyi. 

”Jouluvaari kaappasi minut! Meidän on oltava varovaisempia, ja kyllä se olin minä joka huusin apua”, Patrik vastasi hengästyneenä.  

”Niin pitää, Jouluvaari on voimakas ja hän voi muuttaa teidätkin kissoiksi yhdellä sauvan heilautuksella”, Joulupukki sanoi. 

”Meidän pitää keksiä suunnitelma!” Maisa huudahti. 

”Aivan. Ehdotan että käymme hakemassa työhuoneestani Joulupallon, jonka avulla voimme nähdä ketkä uskovat joulun taikaan. Sen avulla löydämme vakoojatontut”, Joulupukki tokaisi. 

Elli Ilonen ja Jenna Vesteri

Luukku 20

Kissaksi muutettu Joulupukki, P.A.-tonttu sekä Maisa ja Patrik lähtivät kävelemään kohti Joulupukin työhuonetta.

”Meidän pitää varoa, ettei Jouluvaari näe meitä”, Maisa sanoi.

”Joulupukki, mikset sinä tule?” kysyi Patrik.

”Koska me tarvitsemme avaimen työhuoneeseeni ja avain on Jouluvaarilla”, Joulupukki sanoi.

”Voi ei! Miten me nyt saamme avaimen?” ihmetteli P.A.-tonttu.

”Mennään kysymään muilta tontuilta, tietävätkö he missä Jouluvaari on”, Maisa sanoi.

”Anteeksi, oletteko nähnyt Jouluvaaria?” Maisa kysyi yhdeltä tontulta.

”Kyllä, hän on luultavasti porojen luona”, vastasi tonttu alakuloisena.

”Selvä, kiitos avusta”, vastasi Maisa.

”Mennään siis porojen luokse”, Patrik sanoi.

Hetken etsimisen jälkeen Maisa, Patrik, P.A.-tonttu ja Joulupukki löysivät porot ja Jouluvaarin. He näkivät Jouluvaarin taskussa kimaltavan avaimen.

”Avain on Jouluvaarin taskussa! Nyt meidän vain pitää saada se”, Pukki sanoi.

”Sain hyvän idean! Joulupukki, koska sinä olet kissa, niin voit käydä hakemassa avaimen ilman, että Jouluvaari huomaa sen kadonneen”, P.A.-tonttu sanoi.

Niinpä kissaksi muutettu Joulupukki lähti hiipimään avaimen luokse. Kun Joulupukki oli aivan Jouluvaarin vieressä, hän hyppäsi ja otti avaimen Jouluvaarin taskusta. Juuri kun hän oli saanut sen, Jouluvaari näki hänet.

Siiri Jormalainen ja Jenna Vesteri

Luukku 21

”Terve Joulupukki! Yritätkö varastaa avaimeni? Jos et anna sitä takaisin, niin muutan loputkin ystäväsi kissoiksi”, uhkasi Jouluvaari. 

”Juoskaa työhuoneeseeni, se on tuolla nurkan takana”, Joulupukki sanoi. 

Niin kaikki muut, paitsi Joulupukki ja Jouluvaari, juoksivat Joulupukin työhuoneelle päin. Jouluvaari yritti saada kissaksi muutettua Joulupukkia kiinni, mutta ei onnistunut, ja Joulupukki pääsi pakoon.  

”Anna äkkiä avain minulle, niin avaan oven ennen kuin Jouluvaari saa meidät kiinni!” Patrik sanoi.

 Kun kaikki olivat päässeet työhuoneeseen sisään, he alkoivat etsiä joulupalloa. 

He olivat etsineet koko huoneen läpi, mutta joulupalloa ei löytynyt mistään. Pian he näkivät huoneen nurkassa laukun. 

Patrik juoksi laukun luo ja alkoi penkoa sitä. Pian hänen käteensä osui jotain pyöreää, joka paljastui joulupalloksi.

 ”Se on tällä!” Patrik huudahti.  

”Hyvä! Nyt me löydämme vakoojatontut”, P.A.-tonttu sanoi. 

Hän ei kerennyt tekemään mitään, ennen kuin Jouluvaari syöksyi huoneeseen. 

”Nyt jäitte kiinni!” hän huusi ja tähtäsi sauvallaan heitä kohti. Maisa, Patrik ja muut jähmettyivät paikoilleen kauhuissaan odottamaan, että kirous osuisi heihin, mutta mitään ei tapahtunut. 

Siiri Jormalainen, Jenna Vesteri ja Elli Ilonen 

Luukku 22

Kaikki ihmettelivät, miksi mitään ei tapahtunut. 

”Voi ei! Kepistäni puuttuu taikanauha, jonka avulla loitsuni toimivat! Se taisi tippua, kun jahtasin teitä”, Jouluvaari sanoi. 

”Eli jos keppisi ei toimi, niin silloinhan kaikki taikasikin pitäisi kumoutua?” kysyi Maisa. 

”Ei se niin ole. Taikani kumoutuvat vain, jos keppini rikotaan, mutta sitä ette saa ikinä tehtyä!” vastasi Jouluvaari ja lähti juoksemaan etsien taikanauhaansa. 

”Onneksi Jouluvaari lähti. Nyt meidän pitää vain löytää vakoojatontut. Miten me ne löydämme?” kysyi Patrik. 

”Löydämme heidät Joulupallon avulla. Kysymme vain Joulupallolta, ketkä uskovat joulun taikaan, ja Joulupallo näyttää kaikki, ketkä uskovat, ja missä he ovat. Ja vakoojatontut uskovat joulun taikaan, joten näemme, missä he ovat”, Joulupukki sanoi.

Kun Maisa oli kysynyt Joulupallolta, ketkä uskovat joulun taikaan, niin he saivat selville, että vakoojatontut ovat jonkinlaisen kaappikellon sisällä. 

Niinpä he miettivät, missä kaikkialla Joulumaassa olisi kaappikelloja ja lähtivät etsimään niitä.

”Mutta Joulumaassa on kymmeniä kaappikelloja! Mistä aloitamme?” kysyi P.A.-tonttu. 

”Käydään katsomassa lelupajasta”, vastasi Patrik. 

Niin he lähtivät lelupajalle päin. 

Luukku 23

Maisa, Patrik ja muut olivat käyneet katsomassa lelupajan kaappikellon ja monia muitakin kaappikelloja. He meinasivat jo luovuttaa.

”Vakoojatonttuja ei löydy mistään! Mitä me nyt teemme?” kysyi Maisa. 

”Kellarissa on vielä yksi kaappikello. Käydään vielä katsomassa sieltä”, sanoi pukki.

 Patrik, Maisa ja muut olivat vihdoin kellarissa. 

”Tuolla se kaappikello on! Tulkaa, mennään katsomaan, ovatko vakoojatontut siellä”, sanoi P.A.-tonttu. 

Kun he avasivat kaappikellon, niin vakoojatontut olivat siellä. Kaikki oli hyvin, kunnes yhtäkkiä kuului Jouluvaarin ääni. 

”Hahaa! Nyt jäitte kiinni! Lukitsen oven, ettekä pääse kellarista koskaan pois!” huusi Jouluvaari. 

”Miten me nyt pääsemme pois täältä?” ihmetteli Maisa. 

”Voimme mennä ikkunasta, ellei se ole lukossa”, sanoi yksi vakoojatontuista.

Kun kaikki olivat päässeet kellarista pois, he näkivät surullisia tonttuja kävelemässä Joulumaassa. He miettivät, miten saisivat tontut taas iloisiksi. Sitten he keksivät. 

Koska heillä oli vakoojatontut ja joulupallo, he saivat selville, ketkä olivat kilttejä ja uskoivat joulun taikaan, joten he pyysivät tonttuja tekemään lahjoja lapsille salaa Jouluvaarilta. 

Seuraavaksi heidän pitäisi saada Jouluvaarin taiat peruttua ja jaettua lahjat lapsille, niin joulu pelastuisi. 

Siiri Jormalainen ja Jenna Vesteri

Luukku 24

Nyt, kun vakoojatontut olivat taas vapaina, he lähtivät selvittämään, ketkä olivat kilttejä. Sillä välin Maisa, Patrik ja muut tekivät uuden suunnitelman. 

”Meidän pitää varastaa Jouluvaarin taikakeppi ja rikkoa se, niin muutun takaisin ihmiseksi. Sitten voimme voittaa hänet”, kissaksi muutettu pukki sanoi.

He lähtivät etsimään Jouluvaaria ympäri joulumaata. Pian he löysivät hänet käskyttelemästä tonttuja. 

”Hän on ilkeä! Miksi hän tekee noin?” Maisa kuiskasi surullisena. 

”Siihen on syynsä, mutta kerron sen myöhemmin. Nyt meidän on napattava sauva ja rikottava se!” Pukki vastasi ja lähti hiipimään Jouluvaaria kohti. 

Muut seurasivat kissaa, ja kun he olivat tarpeeksi lähellä, pukki hyökkäsi Jouluvaarin selkään, ja Patrik nappasi taikakepin hänen kädestään ja rikkoi sen. Samalla sekunnilla kaikki taiat kumoutuivat, ja Joulupukki muuttui takaisin ihmiseksi. 

”Mitä te oikein teitte?” Jouluvaari huusi vihaisena. Samassa Joulupukki oli jo Jouluvaarin edessä vihaisen näköisenä.

”Sinä et ansaitse olla joulupukkina! Olet ilkeä ja haluat sillä tavalla vain valtaa! Se on kaikille parhaaksi, jos sinä katoat!” hän sanoi vihaisena ja kutsui kaiken joulun taian jouluvaarin ympärille. 

Pian Jouluvaari oli kokonaan taian peitossa, ja kun Joulupukki teki käsillään liikkeen, Jouluvaarin ympärillä oleva taika hävisi, niin kuin myös Jouluvaari. 

”Minne hän meni?” Maisa kysyi.

”Kauas pois”, Pukki vastasi ja käveli pois. 

Pian vakoojatontut palasivat matkaltaan ja kertoivat, ketkä ansaitsivat lahjoja. Pukki pakkasi paketit rekeen ja lähti porojen kanssa portaalista jakamaan lahjoja. Maisaa mietitytti silti vielä yksi asia.

”Et ole vieläkään kertonut miksi jouluvaari on paha”, Maisa kysyi ja kääntyi P.A.-tontun puoleen.

”Silloin, kun hän oli vielä joulupukkina, hän rakasti joulua ja lahjojen jakamista. Kun Joulupukista piti tulla uusi pukki, hänestä tuli surullinen. Hän halusi virkansa takaisin, mutta kun hän ei saanut sitä, hän tuli vihaiseksi”, P.A.-tonttu kertoi. 

Patrik tuli siskonsa viereen kuuntelemaan tarinaa, ja kun P.A.-tonttu oli lopettanut, Patrik halusi kysyä erään asian.

”Miten me pääsemme kotiin?” hän kysyi. 

P.A.-tonttu taikoi heidän eteensä samanlaisen portaalin, jonka he olivat löytäneet luolasta. 

Kun Maisa ja Patrik astuivat sen läpi, he huomasivat olevansa kotonaan. He juoksivat innoissaan sisälle, jossa heitä odotti kasa lahjoja. 

He olivat avanneet jo kaikki, kun kasan pohjalta löytyi vielä yksi pieni paketti. He avasivat sen ihmeissään, mutta löysivät sieltä vain pienen lapun, jossa luki isolla KIITOS.

Siiri Jormalainen, Jenna Vesteri ja Elli Ilonen
 

Hyvää joulua!