Kanta-Häme

”Lukeekohan työhakemuksia edes kukaan?”

Pia-Maria Niska, 28, on kokenut työnhakija. Hän valmistui parikymppisenä nuoriso-ohjaajaksi ja on hakenut töitä siitä lähtien.

– Työttömänä, äitiysvapailla, vanhempainvapailla, hän tiivistää työuransa.

Torniolaisen perheen vanhin lapsi Tytti, 10, on jo koulussa, kun kuopus Wiivi, 2, on vasta kaksivuotias. Keskimmäinen lapsi Christa, 7, käy esikoulua.

Tilastojen mukaan Tornion työvoimasta 17,2 prosenttia on työttömiä työnhakijoita, kun valtakunnassa keskimäärin luku on 3,5 prosenttiyksikköä vähemmän.

– Aika epätoivoiselta näyttää, Niska kuvailee työnäkymiä.

– Esimerkiksi uuteen Motonetiin oli 600 hakijaa, kun työntekijöitä otetaan 30, hän päivittelee.

NISKA KERTOO tehneensä työttömyysjaksojen ja lastenhoidon välissä pari kuukautta puhelinmarkkinointia ja 2,5 kuukauden pestin kaupan myyjänä.

Hän sanoo vastanneensa työpaikkailmoituksiin ja jättäneensä avoimia työhakemuksia muun muassa kauppoihin, mutta yhteenkään kymmenistä työhakemuksista ei ole kuulemma tullut edes kielteistä vastausta.

– Se ihmetyttää. Tulee mieleen, että lukeeko niitä edes kukaan?

Te-toimistosta Niska ei ole kertomansa mukaan saanut koskaan yhtään työtarjousta.

– Ainut työkkärin kautta tullut työ oli neljän viikon jakso päiväkodilla. Palkka oli työttömyystuki ja ylläpitokorvaus eli niin sanottu ruokaraha, Niska sanoo.

Toisella kerralla Niskalle pohdittiin nuoriso-ohjaajan osa-aikaista kaksivuorotyötä naapurikunnasta.

Koska Niskalla ei ollut omaa autoa, hänen olisi pitänyt viedä ensin lapset hoitoon, ajaa sen jälkeen linja-autolla Keminmaahan ja kävellä viimeiset viisi kilometriä työpaikalle.

– Laskimme, että lapsille voisi tulla hoitopäivän pituudeksi 14 tuntia. Virkailija sanoi ymmärtävänsä tilanteen, eikä osoittanut työpaikkaa minulle, Niska kertoo.

NISKAN MUKAAN hän kyllä haluaisi työtä, periaatteessa millaista tahansa. Hän arvelee tienaavansa missä tahansa työssä paremmin kuin nykyisin. Niska saa nyt vain lapsilisillä höystettyä työttömän peruspäivärahaa.

Esimerkiksi asumistukea perhe ei saa, koska Niskan puolisolla on töitä.

– Sekin työ on tosin määräaikainen, ensi syksyyn asti, Niska huomauttaa.

Työttömyysturvaan kaavaillut uudistukset tuntuvat lähinnä hymyilyttävän Niskaa. Hänen mielestään hallituksen aikeet kuulostavat ”pöljiltä”.

Työttömät esimerkiksi velvoitetaan tulevaisuudessa osallistumaan pääsääntöisesti kaikkiin heille te-toimistosta tarjottuihin palveluihin. Niska on pettynyt niihin, eikä pidä uudistusta järkevänä.

– Kursseilla pitäisi olla rehellisesti jotain merkitystä. Niiden pitäisi esimerkiksi täydentää jotenkin omaa ammattialaa sen sijaan, että opetellaan kaksi viikkoa kirjoittamaan cv:tä, Pia-Maria Niska kritisoi.

HALLITUS YRITTÄÄ patistella työttömiä myös yrittäjiksi, mutta Niska ei usko pystyvänsä järjestämään itselleen työtä sitä kautta.

Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) piti maanantaina järjestämässään tiedotustilaisuudessa selvänä, että yhä useampi joutuu vastedes etsimään itselleen työtä ammattia vaihtamalla.

OPISKELU MAISTUISI Niskalle, ellei se tarkoittaisi pienten tulojen puolittumista opiskeluajaksi.

– Olen vuosia haaveillut, että voisin lähteä opiskelemaan seksuaalineuvojaksi. Se kestäisi vuoden, mutta työkkäri ei suostu maksamaan 3 500 euron koulutusta, Niska harmittelee.

– En rehellisesti sanottuna tiedä, onko seksuaalineuvojille sen enempää töitä, mutta ne opinnot auttaisivat myös nuoriso-ohjaajan työssä, hän jatkaa.

Niskan mielestä esimerkiksi opintolainaa olisi houkuttelevampaa ottaa, jos edes puolisolla olisi vakituinen työ.

Hän arvelee, että kynnys alanvaihtoon opiskeluineen madaltuu, kun perheen lapset kasvavat, eivätkä tarvitse enää yhtä paljon hoitoa kuin nyt.