Kanta-Häme

Lukemisen taika lumosi tutkijan

Kaija Lehmuskallio sivelee hellästi postikortteja Hattulan pääkirjaston eli Juteinitalon työtiloissa. Kortit ovat hänelle tuttuja ja rakkaita, sillä ne ovat osa hänen omaa lukemisaiheista kokoelmaansa, ”Lukemisen tolkku ja herkku”.

– Erityisen ihastuttavia ovat kortit, joissa eläimet ja satuhahmot lukevat. Niistä välittyy lukemisen taika, Lehmuskallio kuvailee.

Hänet itsensä lukemisen taika lumosi 1970-luvulla, kun hänet nimettiin alkuopetuksen pedagogiikan lehtoraattiin Oulun yliopistoon, ja myöhemmin alkuopetuksen dosentiksi.

Turhaa tavujen …tankkaamista

– Lukemaan oppiminen on kiehtovaa. Jokainen meistä on käynyt läpi sen vallankumouksen, että opimme yhdistämään puheen äänteet kirjainmerkkeihin ja siitä kirjoitetuksi kieleksi.

Lehmuskallion mukaan tätä voidaan pitää suoranaisena ihmeenä. Hän on pitkään pohtinut asiaa ja kritisoinut suomalaisia aapisia ja lukutaidon opetusta siitä, että ne eivät ota huomioon lapsen luontaista tapaa kuunnella ja hahmottaa kieltä.

– Opetus lähtee yksittäisistä kirjaimista ja tavuista, jotka eivät tarkoita mitään.

– Lapset elävät kirjoitetun kielen eli sanojen ja merkkien keskellä, mutta opetuksessa keskitytään Mikael Agricolan jalanjäljissä tavuihin, sanoo Lehmuskallio ”maahan asti Agricolaa kumartaen”.

Kokoelma karttui …pakon edessä

Tänään Mikael Agricolan päivänä Kaija Lehmuskallion ainutlaatuinen lukemisaiheinen kokoelma siirtyy virallisesti Hattulan kunnan haltuun.

Lukemisen tolkku ja herkku -kokoelmassa on 91 aapista ja satoja lukemisaiheisia postikortteja. Lisäksi kokoelmaan kuuluu alkuopetukseen, lukemisen oppimiseen, opettamiseen ja tutkimukseen liittyvää kirjallisuutta yli 600 nimikettä sekä yli 800 diaa Lehmuskallion kokoamasta oppimateriaalista.

– Kasvatustieteeseen tuli alkuopetuksen erikostumisopinnot vuonna 1968, ja minut nimitettiin siihen lehtoraattiin vuonna 1972. Jouduin tai pääsin luomaan kokonaan uuden opetusalan yliopiston opettajankoulutukseen, Lehmuskallio muistelee.

Opetusmateriaalia Lehmuskallio alkoi koota välttämättömän tarpeen edessä, sillä valmista aineistoa ei suomen kielellä ollut.

– Aloin koota käsikirjastoa ja samalla tein itse runsaasti aineistoa lukemisen opettamisesta ja laadin opetus- ja tutkimussuunnitelmia.

Kortit kertovat …arvostuksesta

Aapisia Lehmuskallio innostui keräämään vähän samasta syystä: hän halusi selvittää, miten lapsia on opetettu ja opetetaan lukemaan. Aapiskokoelmassa on parikymmentä vieraskielistä kirjaa, joita Lehmuskallio on saanut muun muassa kollegoiltaan eri puolilta maailmaa tutkijakongresseissa.

Suomenkielisiä aapisia hänelle kertyi muun muassa koulujen varastoista ja vinteiltä sekä ystäviltä.

– Ja postikortteja aloin kerätä ihan vain siksi, että kun jokin asia kiinnostaa, siihen liittyviä juttuja alkaa huomata ympärillään. Minä huomasin, että postikorteissa on usein kuvattu lukemista ja kirjoittamista.

Lehmuskallion mukaan kortit kuvastavat lukemiskulttuuria ja lukutaidon arvostusta. Osa niistä on kuvia maalauksista, osa taas varta vasten korteiksi tehtyjä.

– Ennen kuin luku- ja kirjoitustaito yleistyivät, kirjoja pidettiin lähes pyhinä ja kirjureita salatun tiedon haltijoina. Vastaavasti monissa korteissa lukemiseen liittyy syventyminen ja jopa harras tunnelma.

Lehmuskallion mukaan tämä on ollut omiaan vahvistamaan lukemaan oppimisen arvoa kansan keskuudessa. Yhdysvalloissa esimerkiksi julkaistiin 1950-luvulla postikorttisarja, jolla tuettiin lukutaitokampanjaa.

– Korteissa oli kuvattuna Lauren Bacall ja Humphrey Bogart eli sen ajan suuret tähdet perheensä parissa lukemassa. Kiintoisa yhteensattuma on sekin, että Bogartin äiti oli kuvittaja, ja hän maalasi lukemisaiheisia tauluja ja postikortteja, joista yksi on kokoelmissani. (HäSa)