Kanta-Häme

Lukihäiriö johti kokiksi

LUKIJAN AIHE!!!!!

Pitseria Onurissa Tuulosen kauppakeskuksessa on kaikki tiptop jo aamuyhdeksän jälkeen.

Kauppakeskuksen käytävällä myydään ravintolassa leivottua tuoretta leipää, ja vitriinissä on huolellisesti pilkottua salaattia. Kebabliha pyörii vartaassa, ja tuore kahvi on houkutellut paikalle jo ensimmäiset asiakkaat.

Osman Avcin nahkainen lepotuoli kekottaa tyhjänä aivan pitsauunin kupeessa, sillä isäntä pyyhkii pöytiä takavasemmalla. Paikan päällä poikkeaville tutuille hän hymyilee leveästi. Kiire tai väsymys eivät tätä hymyä hyydytä.

– Viime vuonna minulla oli lomaa 25 päivää, mutta tänä vuonna en ole vielä vapaapäiviä pitänyt. Työpäivä alkaa yhdeksältä ja loppuu iltakahdeksalta. Joskus vaimo kyllä pyytää pitämään vapaata, mutta minkäs teet. Yrittäjän pitää yrittää, Osman Avci sanoo.

”Nautin Suomen rauhasta ja ihmisistä”

Hymyilevä ravintoloitsija on pitänyt pitseriaa Tuulosessa yli kaksi vuotta ja viihtynyt hyvin.

Hän sanoo nauttivansa Suomessa eniten rauhasta ja ihmisistä, joista monen kanssa hän on jo ystävystynyt. Vaikka Turkissa onkin perhe ja ystävät, ei hän kaipaa maan levottomuutta.

– Toivottavasti äiti ja isä pääsevät käymään tänä vuonna Suomessa. He palavat halusta nähdä ravintolan.

Lukihäiriö lisää vaikeuksia

Osman Avci on ilmeisen tyytyväinen elämäänsä, vaikka hän ei ole vielä yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan Suomen kansalaisuutta.

Kuusi Suomessa vietettyä vuotta on hionut kielitaidon sujuvaksi, mutta siitä huolimatta hän ei ole saanut läpi kansalaisuuteen vaadittavaa kielikoetta läpi.

– Minulla on paha lukihäiriö, jonka takia en voinut käydä kouluja Turkissakaan. Olen opetellut itsekseni lukemaan ja kirjoittamaan, mutta se on paljon hitaampaa kuin muilla ihmisillä. En kerta kaikkiaan ehdi tehdä kielikoetta riittävän nopeasti.

Asia häiritsee Osman Avcia paljon. Seuraava koe on huhtikuun alussa, ja hän suhtautuu siihen hyvin varauksellisesti. Suurin toive olisi saada suorittaa koe suullisesti, mutta siihen ei ole ainakaan vielä hellinnyt lupaa.

Kokiksi jo nuorena

27-vuotias Osman Avci syntyi ja kasvoi pienessä kurdikylässä Turkissa, jossa ei kouluja ollut.

Kun hän muutti Konyan miljoonakaupunkiin, olisivat koulut olleet käden ulottuvilla, mutta lukihäiriön takia koulunkäynti ei nuorelta mieheltä onnistunut. Kokin hommat sen sijaan luonnistuivat.

– Olen elättänyt itseni kokkina jo 15-vuotiaasta lähtien. Olin armeijassakin kokkina koko sen viisitoista kuukautta, minkä se Turkissa kesti. Se oli raskasta aikaa, sillä kotiin pääsi lomalle vain harvoin.

Heti armeijan jälkeen nuori mies sai Suomesta tärkeän puhelun ystävältään, joka pyysi häntä töihin ravintolaansa Hämeenlinnaan. Vuonna 2008 Osman Avci muuttikin Suomeen. Pari vuotta sitten Suomeen tuli myös miehen vaimo, joka opiskelee parhaillaan suomen kieltä. Nyt Osmanin elämä on mallillaan.

Kotimaista nautaa sen olla pitää

Pitsan ja kebabin lisäksi mies on ottanut ravintolansa listoille myös kanaa, salaatteja ja esimerkiksi falafelia. Kebabliha on kotimaista nautaa, sillä hän on huomannut suomalaisten haluavan tietää, mitä he syövät.

Hoikkavartinen Osman Avci ei itse paljon pitsoilla tai kebabilla herkuttele. Kun on päivät pitkä kebabin käryssä, ei niitä kerta kaikkiaan saa alas.

– Kaikki aina ihmettelevät hoikkuuttani, mutta en voi syödä pitsaa tai kebabia kuin silloin tällöin. Omissa eväissäni minä täällä kuljen. (HäSa)