Kanta-Häme

Lukijan aihe: Ankerias sotkee muikkuverkot

Katumajärven muikkuverkoissa on usein pesäpallon kokoisia myttyjä, jotka muikkujen syömässä olleet ankeriaat ovat jättäneet jälkeensä. Kalastajia sotketut ja rikotut verkot harmittavat.

– Kolmen muikkuverkon suorimiseen menee normaalisti viisitoista minuuttia. Mutta kun verkossa on tällaisia myttyjä, aikaa voi mennä tuntejakin. Kyllä se alkaa ottaa koteloon, sanoo järvellä kauan kalastanut Esko Tolvanen.

Hän kertoo, että mytty syntyy, kun ankerias käy kiinni verkossa olevaan kalaan ja ryhtyy tempoilemaan sitä imiessään. Verkossa kimalteleva pehmeä muikku houkuttelee helppona saaliina muuta pikkukalaa normaalisti syövää ankeriasta.

Ongelma on tuttu myös Katumajärven kalastusyhdistyksen puheenjohtajalle Jyrki Varjoselle.

Hän ihmetteleekin, miksi ankeriaita ylipäätään pitää istuttaa vuodesta toiseen täkäläisiin vesiin, kun rasvainen kala ei edes ole haluttu saalis kalastajien keskuudessa. Varjosen arvion mukaan ankeriaan pyytäjät ovat harvassa.

Isoja vonkaleita ja uusia tulokkaita

– Niin kauan kuin minä voin asiaan vaikuttaa, Katumajärveen ei enää istuteta ankeriaita, ei ole istutettu ainakaan 15 vuoteen, Varjonen vakuuttaa.

Järvessä on kuitenkin vanhastaan varsin paljon ankeriaita, sillä niitä nousee aina muun muassa hoitokalastuksen yhteydessä.

Sekä Tolvanen että Varjonen sanovat, etteivät Katumajärven ankeriaat lähde mihinkään vaeltamaan, vaan viihtyvät järvessä isoiksi vonkaleiksi.

– Ankeriaan pitäisi lähteä 3–4-vuotiaana kutemaan Atlantin Sargassomereen, mutta eivät ne onnettomat täältä mihinkään lähde, Tolvanen toteaa.

Varjonen puolestaan kertoo, että tästä on todisteena muun muassa Katumajärvestä pyydetty 4,666 kilon painoinen ankerias, jonka iäksi on arvioitu 42 vuotta.

Järvessä on myös pienehköjä 30–40-senttisiä ankeriaita, jotka ilmeisesti tulevat järveen Kutalanjokea myöten Vanajavedestä, jonne ankeriaanpoikasia on istutettu lähes vuosittain.

– En minä muutakaan selitystä keksi tai sitten alan uskoa siihen, että ne voivat myös lisääntyä Katumajärvessä, Varjonen vitsailee.

Vaellus tyssää patoihin

Hämeen kalatalouskeskuksen kalastusneuvoja Petri Mäkinen kertoo, että suhtautuminen ankeriaaseen riippuu vähän siitä, keneltä kysyy.

– Vapakalastajat ovat kyllä ihan tyytyväisiä saadessaan ankeriaita. Vanajavedellä on myös pitkäsiimakalastajia, Mäkinen tietää.

Hänkin tosin kyseenalaistaa sen, onko ankeriaiden istutuksien jatkaminen Vanajaveden vesistössä järkevää, varsinkin kun kalalle on asetettu paikallisia syöntirajoituksiakin.

Mäkinen kertoo, että ankerias pyrkii vaelluksellaan vesistössä ylöspäin, kuten Vanajavedestä Katumajärveen, mutta Ruununmyllyn padosta ne eivät pääse enää eteenpäin.

Lisääntymisvaelluksella kalojen matka puolestaan päättyy yleensä viimeistään Nokialla sijaitsevan padon turbiineihin, joita on lähes mahdoton ohittaa.

– Osa Katumajärvenkin ankeriasta varmaan lähtee matkaan, mutta osa ei, Mäkinen arvioi.

Ei uusia istutuksia pariin vuoteen

Vanajaveden istutuksista päättää Hämeen ely-keskus, joka käyttää niihin velvoiterahoja, joita muun muassa Hämeenlinnan kaupunki ja alueen teollisuus ovat maksaneet korvauksena vesistöön laskemistaan jätevesistä.

Kalastusmestari Jari Pelkonen ely-keskuksesta kertoo, etteivät he ole viimeiseen pariin vuoteen enää istuttaneet Vanajaveteen ankeriasta. Syynä tähän ovat muun muassa poikasten kohonneet hinnat sekä osittain myös tieto ankeriaista mitatuista PCB-pitoisuuksista.

Istutettavista kalalajeista on Pelkosen mukaan aikanaan päätetty yhdessä kalastuskuntien kanssa. Tänä vuonna Vanajaveden reitillle on istutettu muun muassa kirjolohia ja karppeja.

Ankeriaskantojen hoitoon velvoittaa esimerkiksi Euroopan unionin asetus. Kala on koko Euroopan laajuudella luokiteltu uhanalaiseksi. (HäSa)