Kanta-Häme

Lukijat kertovat: Vihatuimmat joululahjamme

Kysyimme kokemuksia inhotuimmista pukin tuomisista, ja vertailun voittajaksi päätyivät Budapest-suklaat ja marmeladi. Myös Unisef-korvalappustereot ovat aiheuttaneet 1980-luvun lapsille paljon pysyviä traumoja.
 
 
Budapesteistä ja vihreistä kuulista:
– Budapestia ei tarvitse kuin maistaa, kerran. Saati sitten 15 helvetin vuotta putkeen, kunnes tajuaa, että eihän näitä ole AIVAN pakko syödä. (mies)
 
– Budapest. Nuo 1980–90-lukujen vaihteessa kauppoihin ilmestyneet puoli-ilmaiset, Keski-Euroopan itäosiin paikallistuneet suklaarasiat ovat jääneet mieleen. Budapestiin on kai jo tottunut. (mies)
 
– Minä taas koin juuri lämpimän jälleennäkemisen Budapestien kanssa! Mutta skidinä muistan, että jos sai lahjan, joka ei toiminut tai oli väärän kokoinen, olihan se hanurista. Joskus varhaisella ysärillä oli niitä hirveitä viinakirsikkakonvehteja – puhdasta pahuutta! (nainen)
 
– Marmeladit, yök en syö… En ole koskaan tykännyt, ja varsinkin vihreät kuulat olivat jotain ihan kammottavaa. Yleensä niitä tuli jouluna vähintään yksi rasiallinen joltain sukulaiselta. Kyllähän niillekin tosin aina perhepiiristä syöjä löytyi. Näin keliaakikkona voisi nykyisin pikkaisen riipaista, jos joku antaisi lahjaksi esimerkiksi Geishaa… (nainen)
 
 
Hajuvesistä:
– Väärä hajuvesi – jos et tiedä oikeaa merkkiä, älä ostele summassa. Jäätävää on saada anopilta parikymppisenä joku mummotuoksu ”koska se oli kaupan suosituin”. Näitä on tullut useitakin eri vuosina, ja aina yhtä pieleen. Chanel 5 on mun ykköshirvitykseni, ja hutia alleviivaa se, että se on vielä melkoisen kallis. Käteisenä olisin ottanut mieluummin! (nainen)
 
– Toi hajuvesijuttu on niin totta. Olenkin viettänyt pari joulunalusta opettaen lapsille oikeiden hajuvesien nimiä, kuten ”Givenchy ange ou demon elixir”. Pala kakkua 5-vuotiaalle! (nainen)
 
 
Alusvaatteista ja sukista:
– Äitini sai kerran pitkälti eläkeiän ylittäneeltä rouva-asiakkaaltaan käytettyjä, liian suuria seksikkäitä pitsihepeniä. Siis kalsareita. Outoa, mutta hauskaa. (nainen)
 
– Tyhmin joululahja oli, kun mummu oli vahingossa laittanut mun nimelle kahdet villasukat, eikä velipojalle ollutkaan omia. Tyhmää tästä tekee, että itsekkäästi pidin molemmat parit itselläni, enkä ollut joulumielellä luopumaan toisista. Asia vaivaa 20 vuoden jälkeen yhä. Sittemmin olenkin joskus tarjonnut omasta, sangen kattavasta, valikoimastani korvaavia tilalle, mutta ei kuulemma ole enää moinen epäkohta muistissa, tai ei ainakaan haittaa. (mies)
 
– Pitkäpunttinen aluskerrasto! (nainen)
 
 
Unisef-korvalappustereoista:
– Sain kerran Unisef-merkkiset korvalappustereot, jotka oli paketoitu aitojen Sony Walkmanien pakettiin. En vieläkään tiedä, kuka sai ne alkuperäiset. Tunneskaala mentiin kolmessa sekunnissa aika laidasta laitaan. (mies)
 
– Mäkin sain penskana sen Unisef-merkkisen korvalappusterereon, vaaleanpunaisen vielä! Mutta kyllä mä vaan tykkäsin kovasti, vaikka ei ollutkaan kallista merkkiä. (nainen)
 
– ”Kukaan vanhempi ei varmaankaan aliarvioi lastaan ostamalla Unisef-korvalappustereoita”, sanoi TM-testi vuosimallia noin -84. (nainen)
 
 
Taide-esineistä:
– Sain jokunen vuosi takaperin eräältä sukulaiseltani, jonkun jollain tavalla nimeä tehneen keraamikon, jumalattoman ison koristelautasen kivalla puujalustalla katettuna. Lautasen koristemaalauksessa oli Edvard Munckin Huuto-maalauksen henkeen maalattu hahmo ulvomassa ja pitelemässä kiinni kepeksistään. Lahjan antajan kommentti oli: ”Pakkohan tämä oli sinulle ostaa, kun tulit niin mieleen tämän nähdessä”. Jostain syystä lahja on ollut odottamassa arvonnousua vanhempieni kellarivarastossa. (mies)
 
 
Karuista yllätyksistä:
– Ikimuistoisin ylivoimaisesti on lapsuusvuosilta kerhon joulujuhlan lahja. Jokainen vei mukanaan paketin, jotka laitettiin odottamaan salin eteen. Taktikoin ja hain hyvän paikan itselleni eturivistä. Valitsin katseellani etukäteen kohteen, ison ja selvästi teräväkulmaisen niin sanotun kovan paketin. Kun saimme luvan hakea, tuo valittu oli niin minun kädessäni. Ja sieltä paljastui Elovena-paketti. Itkin varmaan seuraavaan aamuun. (mies)
 
– Karuin oli 80-luvulla, kun tuli ensimmäiset tv-pelit. Naapurin pojalla oli se hyvä niistä peleistä, jossa oli pyöritettävät ohjaimet ja jopa autopeli. Sitten oli se huono (eli halpa) tv-peli, jossa oli vain kahteen suuntaan siirtävät ohjaimet eikä autopeliä. Vannotin vanhemmilleni, että jos ei ole mahdollista ostaa sitä hyvää peliä, niin sitten älkää ostako mitään! Ja useampaan kertaan. Arvatkaa vain, kumman tv-pelin sain joulupaketista? Ainut kerta, kun on jouluna vituttanut, ja vieläkin muistuu tunne mieleen, noin 30 vuotta myöhemmin. Vanhemmat ja isovanhemmat – kuunnelkaa lapsia joululahjojen suhteen! (mies)
 
 
Hämmentävistä paketeista:
– Olin noin 8-vuotias kun tämä tapahtui: Tätini, noin 60-vuotias tuolloin, oli meillä joulun vietossa. Pukki kävi ja lahjat saatiin, niitä sitten kiireellä aukomaan. Ensimmäisestä tuli muovimukiteline mukeineen. Sellainen, joita on julkisten paikkojen vesipisteiden vieressä, löysiä valkoisia mukeja antava härpäke. No oho. Eipä mitään, uutta pakettia auki, kyllä tämä tästä. Jumalauta yöpaita! Kokopitkä, hörhelöitäkin! Tempaisin sen tietysti heti niskaan ja totesin kohteliaasti, että ihan sopiva on. Siinä vaiheessa muutkin huomasivat tilanteeni. Muovimukihärpäke kädessä ja yökolttu niskassa mahdoin olla näky! Olin siinä hätäpäissäni ja epähuomiossa ryhtynyt availemaan Lea-tädin pinosta paketteja. (mies)
 
– Se tuntui vähän hassulta, kun naapurin rouva antoi joululahjaksi meille saman suklaarasian, samassa paketissa, jonka olimme antaneet hänelle joululahjaksi edellisenä vuonna. Korttikin oli vielä kiinni paketissa – meidän kirjoittama siis, mistä asia sitten huomattiin! (nainen)
 
– Sain pari joulua sitten ystävältä sellaisen kahden jalkapallon kokoisen kirpputorilta ostetun likaisen otuksen, joka puhui ruotsia, kun sitä kosketti vatsaan. Samalta kaverilta sain 30-vuotislahjaksi hiuslenkkejä. Oli silloin vielä niin lyhyt tukka, ettei se yltänyt ponnarille. (nainen)
 
 
Miesten antamista lahjoista:
– Meinasin vähän kimmastua ukko-kullalle pari joulua sitten, kun kaivoin lahjapaketista leivänpaahtimen, jota en muistaakseni ollut edes toivonut. Laatikko jäi sen tarkempaa tutkimista vaille, kunnes husbando kehotti avaamaan laatikon ja tutkimaan paahdinta vähän tarkemmin. Laitteen kylkeen oli teipattu teksti ”Paahtaa kuin liekki rakkauden sydämessäin”. Sai anteeksi.
 
– Jalkakylpylaite. Väittäisin niiden alkuperän juontavan jonnekin kivikauden loppuvaiheisiin, missä luolamiehet taluttivat naisensa kuuman lähteen luokse ja käskivät upottaa jalat kiehuvaan veteen. Nainen sitten uskollisesti kävi kiehauttamassa jalkansa muutaman ensimmäisen kuunkierron ajan, kunnes kyllästyi ja lähde jäi käyttämättä. Vuosituhansien aikana tekniikka on saattanut kehittyä, mutta edelleen näitä helvetinkoneita näkee tyrkyllä joka juhlapyhä. Ja yleensä viimeistään maaliskuussa kyseisiä vempaimia näkee kirpputoripöydillä enemmän kuin posliinieläimiä tai Tekniikan Maailman vuosikertanippuja.
 
– Epäonnistunein lahja mieheltäni on ajalta ennen hänen poliittista uraansa: silityslauta ja silityslautaan hihalauta. Sittemmin lahjat ovat olleet erinomaisia!
 
 
Naisten antamista lahjoista:
– En halua, enkä tarvitse kynttilää. Jumalauta! (HäSa)