Kanta-Häme

Lukioryhmät paisuvat huolestuttavasti

Lukio-opetus on menossa entistä enemmän luennoimiseksi. Valtionosuuksien pienentyessä opetusryhmiä on vähemmän ja niiden koot kasvavat entisestään.

Hämeenlinnan lyseon lukion rehtori Jarmo Vaara on seurannut kehitystä huolestuneena. Hänen mukaansa normaali ryhmäkoko lukiossa on tällä hetkellä 30–40 opiskelijaa.

– Kun määrä alkaa lähestyä 40:ää, ryhmä on liian iso. Ei opettaja pysty silloin enää kunnolla opettamaan. Helposti voi kuvitella, ettei vaikkapa liikunnan opetuksesta 40:lle tule yhtään mitään. Siinä alkaa opettajan vastuu nousta jo vähän liian korkealle, Vaara pohtii.

Alakouluilla on suositus korkeintaan 20 oppilaan opetusryhmistä. Vaaran mukaan lukioille ei tarvita suosituksia, mutta kouluille pitäisi antaa mahdollisuus optimoida ryhmäkoot oppiainekohtaisesti.

– Joissakin aineissa isot ryhmät ovat ihan ok, kun taas toisissa tarvittaisiin selvästi pienempiä ryhmiä. Kun valtionosuuden tipahtavat, kaikki on opetuksesta pois, sillä mistään muusta on enää vaikea nipistää, Vaara sanoo.

Vankikurssit loppuivat

Keskiviikkona 60 vuotta täyttävä Vaara kuvailee arkeaan rehtorina värikkääksi.

– Tilanteet meidän lukiossa vaihtelevat vaikkapa vankilassa opiskelevan vangin puuttuvan peruskoulutodistuksen suunnittelusta aina Yhdysvaltoihin menevän lukiolaisen viimeisten lukiokurssien tekoon.

Hän kertoo takavuosilta esimerkin mieleen painuneista ylioppilaskirjoituksista, jotka eivät sujuneet ihan normaalisti.

Kirjoituksiin oli tulossa myös eräs vanki, joten huumepoliisi oli tutkinut tilat jo hyvissä ajoin ennen h-hetkeä.

– Koe oli alkamassa ja vanki istui salissa vartijoiden kanssa muiden kokelaiden joukossa, kun yhtäkkiä poliisi tuli paikalle tekemään ruumiintarkastuksen. Kyllähän sieltä sitten paketti löytyi, Vaara muistelee.

Tänä vuonna Lyseon lukio ei järjestä vankilalle opetusta, mutta aiempina vuosina vangeille on tuotettu sekä peruskoulun että lukion kursseja.

– Kyse on rahasta. Vankila on maksanut valtionosuuden yli menevän osuuden, mutta heillä ei ole päivittäisiin ryhmiin enää varaa, Vaara harmittelee.

Verkostot tärkeitä

Hän korostaa rehtorin olevan ”vain yksi mutteri” koulun monimutkaisessa koneistossa, joka koostuu eri alojen ammattilaisista.

– Tässä työssä verkostojen merkitys eri aloille ja toisiin koulutuspaikkoihin on kaiken a ja o.

Vaara kertoo Hämeenlinnan lukioiden välisen yhteistyön olleen jatkuvaa ja hedelmällistä. Sen sijaan yhteys yläkouluihin on hieman rakoillut sen jälkeen, kun lukiot siirrettiin kaupungin alaisuudesta omaksi liikelaitoksekseen koulutuskuntayhtymä Tavastian yhteyteen.

– Sitä kaipaisin lisää. Lukion ja yläkoulujen yhteistoiminnan tulisi olla kiinteämpää myös hallinnon kesken, Vaara sanoo.

Kalastushommat kutsuvat

Vaaralle tulee pian täyteen 30 vuotta Hämeenlinnan kaupungin työntekijänä. Hän muistelee aikaa hymyssä suin.

– Olen erittäin kiitollinen, että olen saanut tehdä hyvin monipuolista työtä upeassa kaupungissamme. Nyt sitten on aika keskittyä enemmän kalastushommiin, Vaara sanoo.

Hän jää eläkkeelle pian 60-vuotispäiviensä jälkeen maaliskuun alussa. Eläkkeellä mies metsästää ja kalastaa mökkimaisemissaan Ristiinassa, mutta koti säilyy edelleen Hämeenlinnassa.

Mies piipahtaa kevään aikana lyseollakin.

– Opetan aikuislukion puolelle pari matematiikan kurssia, Vaara kertoo. (HäSa)

Päivän lehti

1.6.2020