Kanta-Häme

Luku- ja kuunteluaikapalveluissa on imua

– Ne ovat rantautuneet Suomeen ihan tosissaan. Viime vuoden puolessa välissä käärivät hihat ja ryhtyivät toimeen, sanoo Sakari Laiho.

Suomen Kustannusyhdistyksen johtaja puhuu ruotsalaisyrityksistä BookBeat ja Storytel, jotka myyvät luku- ja kuunteluaikapalveluja. Mutkia suoristaen ja kulmia vääristäen käsitehirviössä on kyse kirjallisuuden vastineesta musiikkipalvelu Spotifylle.

Asiakas maksaa kuukausi- tai vuosimaksun, joka avaa hänelle palveluntarjoajan hankkiman kirjaston e- ja äänikirjoineen.

Laihon mukaan muissa Pohjoismaissa palvelumuoto on onnistunut jo lyömään läpi. Storytel esimerkiksi osti Mofibon, joka teki hyvän pohjatyön Tanskassa.

– Rivien välistä on luettavissa, että sekä kustantajat että palveluntarjoajat ovat hyvillä mielin. Mutta mitä hyvä liikkeelle lähteminen tarkoittaa, se on tietysti kuulijan korvassa, sanoo Laiho.

Suomen Kustannusyhdistyksellä ei ole tietoja lukuaikapalvelujen myynneistä. Se, että sähkökirjojen myynti notkahti viime vuonna tarkoittanee, että osa niiden kuluttajista on siirtynyt käyttämään aikaperusteista palvelua.

Kirjalija-lehdessä (1/2017) BookBeatin toimitusjohtaja Niclas Sandin arvioi, että viime vuonna viime noin 20 000 olisi kokeillut yrityksen palvelua Suomessa.

Kun e-kirjat edustavat kuitenkin vain muutamia prosentteja kokonaismyynnistä, ei ole odotettavissa, että lukuaikapalvelut nostavat kannattavuusongelmien kanssa kamppailevan alan rakettimaiseen nousuun.

Laiho sanoo, että oli odotettavissa ja luontevaakin, että aikaperusteinen myynti tuli myös kirjallisuuteen.

– On kovasti tätä aikaa, että ihmiset haluavat tämän tyyppistä tapaa ostaa erilaisia sisältöjä.

Sakari Laiho näkee lukuaikapalveluissa sekä mahdollisuuksia että uhkia. Hyvää on se, että ne ovat yksi tapa lukea ja nauttia kirjallisuudesta enemmän, ja niiden kautta saattaa löytyä uusia markkinasegmenttejä.

Myös lukemisesta saatavan tilastotiedon määrä ja sisältö kasvaa. Kustantajia – mahdollisesti kirjailijoitakin – kiinnostaa esimerkiksi tieto, paljonko kirjoja jätetään kesken ja mitkä kirjat ahmitaan nopeasti alusta loppuun.

Koko alaa koskettavat kysymykset: kasvattavatko lukuaikapalvelut liikevaihtoja ja millaisilla säännöillä uudella reseptillä paistettu kakku jaetaan? Huonoimmillaan aikapalveluista todella tulee kirjallisuuden Spotify, jonka rahavirroista vain pieni noro päätyy muusikoille itselleen.

– Mutta kehitystä ei voi eikä kannata pysäyttää. Nämä pulmat täytyy vain ratkaista ja löytää uudet keinot, sanoo Laiho.

Sähköisten kirjojen kokonaismyynnille voinee ennustaa ainakin pientä kasvua, sillä tällä hetkellä näyttää todennäköiseltä, että niiden arvonlisävero laskee ensi vuonna.

Millaiseksi Suomen Kustannusyhdistyksessä kuvitellaan kuluttajan stereotyyppi, joka mieluummin maksaa noin 15 kuukaudessa rajallisesta sähköisestä kirjastosta kuin ostaa yksittäisiä fyysisiä tai e-kirjoja.

– Jos haluat villin arvauksen, hän on keski-ikäinen kaupunkilaisnainen, joka on käyttänyt valtavan määrän rahaa kirjoihin. Verrattuna siihen, että hän ostaisi yksittäisiä titteleitä, hän voi mahdollisesti kattaa harrastuksensa 180 eurolla vuodessa.

Kirjailija-lehden mukaan yli 80 prosenttia BookBeatin palveluista kulutetaan äänikirjoina. Tarkoittaako tämä sitä, että keski-ikäinen kaupunkilaisnainen kuuntelee kirjallisuutta työmatkoilla, salilla, kotitöiden taustalla ja nukkumaan mennessään?

– Voisin kuvitella, että he jotka ovat tottuneet äänikirjoihin, ovat herkempiä siirtymään kuunteluaikapalveluihin. Varsinkin Storytel kulkee markkinoinnissaan kuuntelu edellä, vastaa Laiho.

Entä millä nimellä kirja-alan ammattilaiset itse puhuvat liian pitkästä ja huonosti aukeavasta käsitteestä luku- ja kuunteluaikapalvelut?

– Termi on hirvittävän tönkkö, me käytämme mieluummin lukuaikakirjastoa. Mutta olisi kiva, jos joku keksisi paremman. Kutsun mukaan talkoisiin! heittää Laiho. HÄSA

Päivän lehti

31.5.2020