Kanta-Häme

Lulu Riikonen ja Kari Ilkkala eivät halua riidellä

 

Hämeenlinnassa on viimeistään lokakuun kunnallisvaaleista alkaen puhuttu, spekuloitu, arveltu ja ennakoitu Pro Hämeenlinnan roolia politiikan tekemisessä seuraavien neljän vuoden aikana.
Hyvällä tahdollakaan keskustelua ei voi sanoa helläkätiseksi tai sovinnaiseksi, päinvastoin. Pro Hämeenlinna, ja etenkin Perussuomalaiset, on rusikoitu keskusteluissa jo ennakkoon häiriköksi, konsensuspolitiikan päävastustajaksi.
 
– Yhteistyökyvyttömyyttämme on yritetty osoittaa ja alleviivattu tahallisesti, valtuustoryhmän johtokaksikko Lulu Riikonen ja Kari Ilkkala sanovat.
 
– Varmasti haastamme entiset vallanpitäjät ja toimintatavat, mutta emme tarkoituksellisesti riitele. Tavoitteena on yksinkertaisesti saada kaupungin talous paremmalle uralle, oma palvelutuotanto kuntoon ja näyttää kaupunkilaisille, että asioita voidaan tehdä eri tavoilla kuin tähän saakka on tehty, Perussuomalaisten valtuustoryhmän puheenjohtaja Kari Ilkkala tähdentää.
 
Hän ja ryhmän toinen johtohahmo, Kokoomuksesta viime valtuustokaudella loikannut Lulu Riikonen painottavat voimakkaasti sitä, että asioista voi olla eri mieltä myös päätöksenteon hetkellä:
 
– Uskallamme olla eri mieltä, jos sellainen tilanne tulee eteen. Emme myötäile tai tee lehmänkauppoja. Erilaiset mielipiteet ja epäkohtien esiin nostaminen ovat asukkaiden etu.  
 
Tähän Kari Ilkkala jatkaa painokkaasti, ettei perusteltu toisella tavalla näkeminen tarkoita riitelyä.
 
– Epämiellyttävienkin asioiden kanssa on elettävä. Se kuuluu politiikkaan. Kaupankäynti eri asioiden kesken on saatava kokonaan pois. Jokainen ratkaisu on omansa, ei koplattava. Nyt sulle, kohta mulle -periaate ei saa koskaan olla toimintamalli.
 
Viekö Pro Hämeenlinna tai Perussuomalaiset sitten kaikki häviämänsä äänestyspäätökset valituskierrokselle tai oikeusprosessiin, kuten julkisesti väitetään?
 
– Ei tietenkään. Kuten sanoin, päätösten kanssa on elettävä, Ilkkala tyrmää julkisuudessa ja pöytäkeskusteluissa yleisesti esitetyn väitteen. 
 
– Huolellisesti valmisteltuja päätöksiä ei tarvitse kyseenalaistaa, lisää Riikonen.

Ei pelkkää piruilua

Epäilykset Pro Hämeenlinnan kurittamisesta jo ennakkoon vahvistui, kun puolueet tekivät sopimuksen kaupunginhallituksen jäsenten vain yhden vuoden toimikaudesta.
 
– En ota lyhyttä toimikautta pelkkänä piruiluna. Minusta se johtuu aika pitkälle avoimesta kaupunginjohtajakysymyksestä, Ilkkala tasoittelee kannattajiensa herkkiä tuntoja.
 
– Voihan henkilöitä vaihtaa tai valita uudelleen vaikka joka vuosi.
 
Riikosella ja Ilkkalalla on selkeä käsitys siitä, miten tuleva johtajavalinta pitää hoitaa:
 
– Yksi kaupunginjohtaja, avoin haku, valinta ilman poliittista kauppaa ja viralle määräaikaisuus.
 
Kari Ilkkala kytkisi samaan pakettiin myös talous- ja hallintojohtajan viran.
 
– Ismo Uusitalon seuraaja pitäisi valita jo nyt oppimaan Uusitalolta kaupunkikonsernin talousjohtaminen. Uuden viranhaltijan pitäisi olla aivan uudentyyppinen osaaja, nykyajan talouden koukerot monella tavalla hallitseva henkilö.

Perusteellista valmistelua

Lulu Riikonen sanoo koko Pro Hämeenlinna -koalition vaativan virkamiesvalmistelulta jatkossa etenkin perusteellisuutta.
 
– Päättäjien on saatava ennakkovalmistelusta kaikki tarpeellinen tieto sekä kattavaa tietoa päätösten aiheuttamista seurauksista. Päättäjien täytyy olla päätöksenteon hetkellä varma siitä, että kaikki tarvittava tieto on käytettävissä. Olettamuksien tai toiveiden varassa ei voi tehdä järkeviä ratkaisuja.
 
Kaksikko käyttää tässä yhteydessä sanaa valmistelukulttuuri. Käytännössä se koskee myös luottamushenkilöitä, jotka asettavat virkamieskunnalle raamit siitä, mitä kaikkea on esittelyvaiheessa päättäjille esiteltävä.
 
–  Kaiken lähtökohtana on kaupunkilainen, asukas. Ajamme heidän etuamme, emme jonkun puolueen tai pienen piirin ja vain asukkaille olemme vastuussa, Riikonen sanoo.

”Talous ei ole rakettitiedettä”

Julkisessa keskustelussa talousosaajaksi profiloitunut nykyinen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Kari Ilkkala painottaa hyvin voimakkaasti sitä, että kaupungin talous on nyt otettava haltuun.
 
– Hämeenlinnan talous ei ole nyt hallussa, Ilkkala sanoo rauhallisen painokkaasti.
 
Hänen mielestään kaupungin viime vuosien kiivas investointiputki on nyt pistettävä poikki – on aika puhallella jonkin aikaa.
 
– Ei tämä talouskaan rakettitiedettä ole. Yksinkertaisia asioita, yksinkertaisia ratkaisuja.
 
Hän ottaa esimerkin:
 
–  Kaupunkiin houkutellaan koko ajan ns. kasvuinvestoinneilla uusia yrityksiä ja asukkaita verotulojen kasvun toivossa. Lisääntynyt palvelukysyntä ja kustannusten nousu syövät kuitenkin verotulojen kasvun niin, ettei investointeja saada maksetuksi ja kaupunki velkaantuu. Toimimaton yhtälö!
 
Ilkkala laajentaa asian valtakunnalliseksi, EU-aluetta koskevaksi, globaaliksi:
 
– Kun Hämeenlinna, tai ihan mikä kaupunki tahansa, houkuttelee tässä taloustilanteessa uusia asukkaita ja yrityksiä, on se väistämättä toiselta paikkakunnalta pois. Sen me maksamme sitten valtion kautta sinne lähtöpaikkakunnalle. Kukaan ei tässä tilanteessa kasva. Sama pätee Eurooppaan. Jos tänne tulee yritys toisesta EU-maasta, se on lähtömaasta pois. Ja taas me maksamme EU:n kautta.
 
Ilkkala ja Riikonen ovat tyytymättömiä nykyiseen tilaaja–tuottaja-malliin, joka on heidän mielestään vain lisännyt byrokratiaa.
 
– Koulupuolella tällä mallilla ei ole mitään käyttöä, Riikonen puuskahtaa.
 
Ilkkala huolena on se, etteivät asiakas ja palvelusta päättävä koskaan kohtaa toisiaan.
 
– Viranomaissuhde katkesi, sillä asiakas ei enää pääse suoraan yhteyteen palvelun tilaajan kanssa. Palvelua tarjoava henkilö ei saa ratkaista mitään, kun tilaajalla on kaikki valta. Asukkaan kannalta se on huono toimintamalli.
 
Molempien mielestä kaupungin omaa palvelutuotantoa on viritettävä yhtä tehokkaaksi kuin yksityinen palveluntarjoaja sen on tehnyt.

Missä se iso raha luuraa?

Talouskurimuksen kourissa taistelevat kunnat ovat nyt niillä näppäimillä, kun pakon edessä on tehtävä isoja ratkaisuja. Tällä menolla veroprosentti nousee taivaisiin.
 
–  On löydettävä paikat, mistä isoihin rahoihin (=säästöihin) päästään kiinni. Sairaanhoitopiiri on yksi suurimmista, Ilkkala sanoo.
 
Häntä suorastaan hirvittävää se, että sairaanhoitopiirin alijäämä on pian yli 20 miljoonaa euroa.
 
–  Aivan pian ollaan tilanteessa, jossa kuntien on maksettava sairaanhoitopiirille enemmän kuin saavat sieltä palveluja. Tämä on oikeasti ainoa tapa kattaa alijäämät, jolloin kuntien rahat jatkossa eivät mene pelkästään talousarviovuoden palvelujen ostamiseen, vaan myös vanhojen alijäämien kattamiseen.  
 
Hänen mielestään sairaanhoitopiirin hallintoon on saatava jämäkkyyttä.
 
–  Tähän saakka päättävissä asemissa on ollut henkilöitä, jotka ovat ajaneet toisaalla kunnan etua, toisaalla sairaanhoitopiirin etua. Näiden roolien sovittaminen ei ole yksinkertainen temppu.
 
Kari Ilkkala patistaa kaikkia alueen asukkaita käyttämään mahdollisimman paljon julkisia terveyden- ja sairaanhoidon palveluja.
 
– Yksityiseltä tuottajalta ostaminen on liian helppo ratkaisu. Viemällä rahat yksityisille, näivetetään julkiset palvelut. Samalla yksityinen tuottaja voi päästä monopoliasemaan. Siitä se rahastus vasta alkaa.
 

Päivän lehti

31.3.2020