Kanta-Häme

Lumenpudotukseen vaaditaan lupa

Keväinen sää tekee töitä lumenpudottajien puolesta.

Jorma Vilmunen ja Aulis Passila katselevat silti Palokunnankatu 6:n katolle huolestuneina.

Vesi tippuu valtoimenaan sulavista jäänkimpaleista, jotka ovat jo katon reunan ulkopuolella. Milloin vain voi katolta pudota painava jäämöhkäle jalkakäytävälle, jonne on pingotettu muovitolppien väliin nauha varoittamaan vaarasta jalankulkijoita.

Ilmeinen tarve jäänpudotukseen ei kuitenkaan ole ainoa asia, joka vaikuttaa siihen, miten ja missä järjestyksessä töihin ryhdytään.

Hämeenlinnalaisen Kiinteistönhoito Vilmunen oy:n Jorma Vilmunen ja hattulalaisen Nosto ja Asennus Passila oy:n Aulis Passila ovat tänä talvena yllättyneet lupabyrokratiasta, jota lumenpudottajilta Hämeenlinnassa edellytetään.

Molemmilla on useiden vuosien ja jopa vuosikymmenten kokemus työstään. Näihin aikoihin asti kaikki on sujunut hyvin ja ennen kaikkea kaupunkilaisten turvallisuuden parhaaksi ilman lupamenettelyäkin.

– Nyt lupamenettely on saanut farssin piirteitä, jotka eivät palvele ketään, Aulis Passila jyrisee.

Jorma Vilmunen kertoo, ettei lumenpudotukseen enää uskalla lähteä, jos lupaa ei ole haettu.

Pysäköinninvalvoja kysyi lupia

Ensimmäisen kerran Aulis Passila kertoo törmänneensä lupavaatimukseen vuodenvaihteessa Rauhankadulla seurakuntatalon lumenpudotuksessa.

– Kaupungin pysäköinninvalvoja tuli antamaan palautetta ja kysymään lupia. Se oli melkoinen yllätys, kun olen sentään 20 vuotta tehnyt töitä ilman ongelmia, eikä ikinä ole lupia kyselty, Aulis Passila kertoo.

Aikoinaan vuosia sitten töitä aloittaessaan Passila oli kysynyt poliisin kantaa asiaan ja liikennejärjestelyihin. Poliisilla ei ollut mitään huomautettavaa, jos turvallisuudesta vain huolehditaan.

– Koskaan ei ole katua tarvinnut sulkea kokonaan, vaan aina on vähintäänkin jäänyt puoli katua vapaasti, eli liikenne on päässyt kulkemaan lumenpudotuspaikan ohi vähintään kohtalaisesti. Puomit ja varoitusmerkit ovatkin olleet kunnossa varoitusvilkkuja myöten.

Turvallisuus lähtökohtana

Aulis Passila painottaa, että turvallisuuden pitää olla ensimmäinen lähtökohta.

– Vahinkoja tai edes vaaratilanteita ei ole sattunut, vaikka ihmisten onkin vaikeaa noudattaa varoituksia.

Hätilässä Tornin talon luona kolmekin miestä yritti opastaa yhtä naista noudattamaan varoituksia, mutta vaikeaa se silti oli.

– Kiinnihän ei keneenkään saa käydä, nauraa Passila. Useita muitakin vastaavia tilanteita on sattunut. Joku raahasi polkupyöräänsä suljetun alueen läpi lumihangessa.

Lumi ja jää hengenvaarallisia

Asia on vakava, vaikka siihen sisältyykin harvinaisen paljon kaupunkilaisten toikkarointia.

Lumi ja jää käyttäytyvät katolla täysin arvaamattomasti.

– Tonnin palanen saattaa lähteä kerralla liikkeelle. Alas pitkän matkan pudotessaan se saattaa tehdä pahaa jälkeä.

Passila toivoo lupabyrokratialta vain yhtä asiaa.

– Käytännön inhimillisyyttä ja järkeä kaivattaisiin.

Sellainen lupamenettely olisi Passilan mukaan riittävä, että tänään haettu lupa olisi valmiina seuraavaksi päiväksi.

– On järkeä vailla, että tunnin tai korkeintaan kahden työtä varten pitää varautua pitkään lupakäsittelyyn.

Työtä lumenpudottajilta vaatii muun muassa se, että lupahakemukseen pitää sääntöjen mukaan liittää liikennesuunnitelma siitä, miten liikennöinti mahdollisesti osittain suljettavalla katuosuudella ja jalkakäytävällä hoidetaan.

Periaatteessa lumen ja jään saisi pudottaa myös hätätyönä eli välittömästi, kun vaara on havaittu. Kysymys kuitenkin kuuluu: kuka se hätätilanteen määrittelee?

Katu on kaupungin aluetta

Pidempiaikaisten remonttien ja muiden nostotöiden lupabyrokratian yrittäjät ymmärtävät hyvin.

Lumenpudotuksen lisäksi kaupungin katuja ja yleisiä kaupungin hallitsemia alueita ei saa käyttää ilman lupaa kiinteistöjen rakennus- ja korjaustöihin tai esimerkiksi rakennusmateriaalien säilytykseen. (HäSa)