Kanta-Häme

Lumensulatuskontti syö lumivuoret

Helsinki kokeilee yhdessä Lemminkäinen-yhtiön kanssa kadunvarsien lumikasojen sulattamista lumensulatuskoneella. Menetelmän toivotaan vähentävän tarvetta kuljettaa lunta mereen ja lumenkaatopaikoille.

Kaupunki tarvitsee uusia tapoja päästä eroon lumesta, kertoo ylläpitoinsinööri Anna Keskinen Helsingin rakennusvirastosta. Hernesaaren edustalle mereen ei enää pitkään voida viedä lunta, jos aluetta aletaan rakentaa. Lumisina talvina tila muilla lumenkaatopaikoilla ei riitä.

– Kevään kokemusten perusteella tehdään laskelmat, kuinka suuri sulatuskapasiteetti tarvitaan ja mitkä ovat kustannukset. Kaupunki tuskin hankkii koneita, vaan ostaa palvelun yksityiseltä yritykseltä, toteaa Anna Keskinen.

Roskat poistuisivat merestä

Jos koekäyttö vakuuttaa lumen sulattamisen onnistuvan, mereen lumen mukana joutuvista roskista päästään eroon. Helsingin tavoin usea pienempi kaupunki, kuten Lahti ja Jyväskylä, kaataa yhä katuvarsien lumia vesistöön ja pohtii ratkaisuja vesien roskaantumiseen ja likaantumiseen.

Sulatuskoneeseen kuormattavasta lumesta erotellaan sulatuksen jälkeen roskat ja hiekka ennen kuin sulavesi johdetaan sadevesiviemäriin.

Sulaveden sisältämät ravinteet ja metallit pysyvät edelleen ongelmina, sillä niitä sulatuskoneen suodatuslaitteet eivät pysty poistamaan.

– Erityisesti lumen sulaessa kaupunkialueilla syntyvän huleveden sisältämän haitta-aineiden kuorman vähentäminen on kaupunkialueilla vaikeaa. Huleveden runsaan synnyn ehkäisy kylmänä kautena ei tahdo onnistua, joten haittoja voidaan vähentää erityisesti käyttämällä lumelle sulavesiä läpäiseviä läjitysaloja, sanoo hulevesien asiantuntija, tutkijatohtori Nora Sillanpää Aalto-yliopistosta.

Jos suodatusmenetelmällä pystytään erottelemaan hienojakoista kiinteätä ainetta, sen mukana saadaan vedestä pois ehkä merkittävä osa siihen kiinnittyneistä ympäristölle haitallisista metalleista ja fosforista.

Likainen lumi kuormittaa vesistöä

– Kaduille päätyvää sadevettä on totuttu pitämään kohtalaisen puhtaana, mutta sitä se ei ole. Kaupungeissa pyritään lähinnä torjumaan tulvimista ja johtamaan hulevedet mahdollisimman nopeasti vesistöön, kertoo lisensiaatti Marjo Valtanen, joka väittelee hulevesistä Helsingin yliopistossa huhtikuussa.

Katujen varsille kerääntyvien lumikasojen mukana kulkee lumen vastaanottopaikoille suuria määriä keskusta-alueen saasteita. Kinoksiin kasautuu hiekkaa ja nastarenkaiden jyrsimää asfalttia, ravinteita, metalleja, tiesuolaa, öljyjä sekä PAH-aineita eli palaessa syntyviä polyaromaattisia hiilivety-yhdisteitä.

– Erityisesti kylmänä aikana kaupunkien keskustojen hulevesien haitalliset aineet ylittävät Tukholmassa käytössä olevat raja-arvot. Suomessa ei ole käytössä vastaavia arvoja. Kyseessä ovat pitoisuudet, joista aiheutuu vesistölle haittaa, kertoo Marjo Valtanen.

Typpeä, sinkkiä ja kuparia

Tiheästi rakennetulta kaupungin keskusta-alueelta kulkeutuu vuodessa kiintoainetta kuten hiekkaa, orgaanista ainetta ja roskaa jopa 60 000 kiloa neliökilometriltä vesistöön. Hulevesien mukana kulkeutuu vuoden aikana typpeä 300 kiloa, fosforia 70 kiloa, sinkkiä 50 kiloa ja kuparia 10 kiloa yhden neliökilometrin alueelta.

– Verrattuna luonnontilaiseen metsään, typpi- ja fosforikuorma on suuri. Fosforikuorma on myös peltoalueiden tasoa, mutta typpikuorma on pienempi kuin maataloudesta kulkeutuu vesistöön, Marjo Valtanen arvioi.

Sadevesien sekä lumen sulamisvesien eli hulevesien sisältämien ympäristölle haitallisten aineiden määrää on tutkittu Suomessa hyvin vähän.

Muualla maailmassa hulevesien tutkimus on pitkällä ja ympäristövaikutukset otetaan vakavasti.

Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksella on parhaillaan käynnissä vuonna 2008 alkanut laaja tutkimus, jossa selvitetään hulevesien laatua, määrää ja ympäristövaikutuksia niin Lahden kuin Helsingin keskustassa. (HäSa)