Kanta-Häme

Luonnon määräaikaiset suojelusopimukset eivät ole metsänomistajien suosiossa

Kanta-Hämeen alueella on Metsäkeskuksen kanssa tehtyjä 10 vuoden sopimuksia metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Olli Lukanniemen mukaan noin 30 kappaletta vuodessa. Päijät-Hämeessä niitä on noin 20 per vuosi.

– Pienvedet, puronvarret ja lampien rantavyöhykkeet ovat täällä yleisimpiä paikkoja suojelulle, Lukanniemi kertoo.

 

Vuonna 2012 Metsäkeskuksen ympäristötuki muuttui veronalaiseksi, mikä aiheutti Lukanniemen mukaan pienen notkahduksen määräaikaisten sopimusten suosioon.

– Silloin oli pari vuotta hankala markkinoida määräaikaista sopimusta metsänomistajille, hän kertoo.

Luonnonsuojelulain pohjalta tehdyn suojelusopimuksen korvaus on puolestaan verotonta tuloa.

Lukanniemi sanoo, että metsänomistajat ovat hiljalleen sisäistäneet Metsäkeskuksen tarjoaman suojelusopimuksen veronalaisuuden ja tilanne alkaa olla parempi.

 

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma Metson avulla ely-keskukset toteuttavat vapaaehtoisuuteen perustuvaa luonnonsuojelua.

Määräaikaisten suojelusopimusten tekeminen on ollut erittäin harvinaista Hämeessä.

Metson puitteissa Hämeessä on suojeltu määräaikaisesti vuodesta 2005 lähtien vain 39 hehtaaria yksittäisiä kohteita.

Ympäristöneuvos Päivi Gummerus-Rautiainen myöntää, että määräaikaiset suojelusopimukset eivät ole kovin yleisiä.

Hän arvioi, että metsiä suojellaan vuosittain noin 3000–4000 hehtaaria, joista määräaikaisten sopimusten alla on noin 300–400 hehtaaria.

– Lajisuojelutapauksia on ehkä joitakin vuodessa. En ole varma, mutta se ei ole kovin yleistä, Gummerus-Rautiainen kertoo.

 

Gummerus-Rautiainen on yllättynyt siitä, kuinka harvinaista on määräaikainen suojelu.

Hän ei kuitenkaan osaa antaa suoraa vastausta siihen, miksi määräaikaisten suojelusopimusten määrä on jäänyt vähäiseksi.

– Olisin Metso-ohjelman osalta kuvitellut, että ne voisivat olla suositumpia.

Gummerus-Rautiainen arvelee, että korvaustaso on voinut olla sen verran alhaisempi, että metsänomistajat ovat valinneet mieluummin pysyvän suojelun.

Hän myös nostaa sen mahdolliseksi, että metsänomistajat eivät tiedä suojeluvaihtoehtoja kovin hyvin.

– Tämä on silti vain spekulointia, pohdintaa ja arvailua. Meillä ei ole tilastotietoa, miksi se ei ole suosittua, Gummerus-Rautiainen toteaa.

 

Metsänomistaja saa korvauksen suojelun aiheuttamasta taloudellisesta haitasta.

Korvaus perustuu puuston arvon muutokseen, kun metsien käsittely ja hakkuu myöhästyvät 20 vuotta.

Gummerus-Rautiainen kertoo, että käytössä on laskentaohjelma, joka mittaa suojeluajasta maanomistajalle kertyvät kulut.

Lukanniemen mukaan Metsäkeskuksen maksama ympäristötuki on ongelmallinen.

Kun tuki on Hämeessä 38,15 euroa, puustokorvaus 10 vuoden sopimuksessa on kolmasosa siitä eli noin 13 euroa per kuutio.

Jos korvattavana on runsas havupuuvaltainen metsä, jossa on esimerkiksi paljon kuusitukkeja, tukin hinta on lähemmäs 65 euroa.

– Siinä on valmistajalle aikamoinen ero, jos lähtee tekemään suojeluratkaisua ja vertaa meidän ja ely-keskuksen maksamaa hintaa, Lukanniemi kertoo.

 

Luonnonsuojelulain sopimus on sopivin esimerkiksi lajisuojelukohteisiin, joissa luontoarvo voi olla niin sanotusti liikkuva.

– Tällöin arvioidaan 20 vuoden jälkeen uudelleen, onko suojelusopimuksen perusteena ollut lajiesiintymä yhä alueella, Gummerus-Rautiainen sanoo.

Jos suojelusopimus on syntynyt metsänomistajan omasta tahdosta, hän voi sopimuksen raukeamisen jälkeen halutessaan jälleen suorittaa hakkuita.

Kun tehdään 20 vuoden suojelusopimus, taustalla on Gummerus-Rautiaisen mukaan usein sosiaalinen peruste.

Osalle metsänomistajista määräaikainen suojelusopimus on mieluisa vaihtoehto, jos ei ole halua tehdä päätöksiä tulevien sukupolvien puolesta. HäSa

Päivän lehti

30.10.2020

Fingerpori

comic