Kanta-Häme

Luonnonmuistomerkit vähenevät

Luonnonmuistomerkkejä lakkautetaan Hämeenlinnassa enemmän kuin uusia ehditään perustaa. Suurin osa rauhoitetuista kohteista on puita, jotka kuolevat, kaatuvat, maatuvat tai kuivuvat.

Tällä hetkellä Hämeenlinnassa ja Hattulassa on rauhoitettuja luonnonmuistomerkkejä noin 85. Ahkerimpia luonnonmuistomerkkien rauhoittajia ovat olleet hattulalaiset, jotka ovat suojelleet yli 60 kynäjalavaa ja Suomen ainoan muurahaiskeon.

Hämeenlinnan kaupungin ympäristöasiantuntija Heli Jutilan mielestä luonnonmuistomerkit rikastuttavat suomalaista maisemaa. Hän toivoo, että maanomistajat hakisivat rauhoitusta uusille kohteille sitä mukaa, kun vanhoja joudutaan lakkauttamaan.

– Rauhoitettuna puu säilyy turvassa seuraavillekin sukupolville. Ilman rauhoitusta siitä ei ole takeita, Jutila huomauttaa.

Puita on rauhoitettu paljon niiden harvinaisuuden, historian tai vaikka erikoisen muodon takia. Pelkästään Kanta-Hämeenlinnan 11 luonnonmuistomerkistä vain yksi on joku muu kuin puu. Sekin on kivi, jolla kasvaa mänty.

Luonnonmuistomerkkeihin liittyy usein tarinoita, uskomuksia tai vaikka paikallista historiaa. Tunnetuin Hämeenlinnan rauhoitetuista puista on Pikku-Parolassa oleva Keisarinmänty. Puun iäksi on arvioitu jopa 400 vuotta ja sen runko on ainakin 500 senttiä paksu.

Tarinan mukaan Ruotsin kuninkaat Kustaa III ja Kustaa IV Aadolf olisivat aterioineet puun varjossa ja sitä alettiin kutsua Kuninkaanmännyksi. Nykyisen nimensä se sai 1800-luvulla kun Venäjän keisarit Aleksanteri I ja Aleksanteri II ruokailivat Parolassa käydessään puun juurella..

Keisarinmäntyä on arvostettu aina, mutta luonnonmuistomerkin status sillä on ollut 56 vuotta. Ikuinen ei Keisarinmäntykään ole ja sen rauhoitus voidaan lakkauttaa. Hämeenlinnassa on lakkautettu 2000-luvulla muun muassa Tammion ja Viipurintien iso tammi sekä Mäskälän mänty.

Luonnonmuistomerkkejä kartoitetaan säännöllisesti ja silloin kiinnitetään huomio myös niiden kuntoon.

– Kartoitamme parhaillaan Hämeenlinnan ja Hattulan luonnonmuistomerkit. Edellisen kerran kartoitus tehtiin 2000-luvun alussa ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Työ on hidasta, sillä sen kuluessa kierretään jokainen merkki, Jutila kertoo.

Luonnonmuistomerkeistä tehdään syksyllä vielä uusi julkaisu. Jo nyt merkkiluettelot löytyvät kyllä internetistä, mutta niiden löytäminen maastosta on vaikeaa.

Luonnonsuojelulakiin perustuvia luonnonmuistomerkkien rauhoittamisia tehtiin eniten 1960- ja 1970-luvuilla. Tuolloin ei ollut vielä ympäristöministeriötä ja yksittäisten luonnon erikoisuuksien rauhoittaminen oli suuria alueita helpompaa.

Pikkuhiljaa innostus uusista luonnonmuistomerkeistä laantui ja Suomessa keskityttiin suojelemaan laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi Hämeenlinnassa on suojeltu 2000-luvulla ainoastaan Tiirikkalan koivukujat ja Kuusisen kaksi iäkästä honkaa.

Poikkeuksen tekee Tuulos, jossa ei ollut vuoteen 2010 mennessä luonnonmuistomerkkeiä. Tuolloin suojeltiin Suolijärven ranta-alueella Kuusisen kaksi iäkästä honkaa. Hongat jäivät ainakin toistaiseksi Tuuloksen ainoiksi muistomerkeiksi. HäSa

Päivän lehti

4.4.2020