Kanta-Häme

Lupaavasti oraalla

Ruista kasvaa tällä hetkellä suomalaisilla pelloilla enemmän kuin yhtenäkään vuonna viimeiseen kahdenkymmenen vuoden aikana. Suurista leipomoista esimerkiksi Fazer pyrkii siihen, että ensi vuonna se ei käytä ruisleivissään lainkaan tuontiviljaa.

– Kun tutkimuksissa on kysytty, minkä pitää olla suomalaisista raaka-aineista Suomessa valmistettua, suomalaiset vastaavat ruisleipä. Ruis on suomalaisinta Suomea, sanoo Fazer Leipomoiden tuotekehitysjohtaja Heli Anttila.

Renkolainen Heikki Karjalainen siirtyi maanviljelijästä siemenpakkaajaksi seitsemän vuotta sitten. Renkolaisen mielestä suomalaisten mielipiteet eivät täysin vastaa tekoja.

– Isänmaallisuus on joskus koetuksella, kun vaakakupissa ovat ekonomiset seikat. Hintalappu ratkaisee.

Pro Ruis on vuonna 2011 perustettu yhdistys, joka on tekee töitä rukiin viljelyn edistämiseksi. Heli Anttila, joka on myös ry:n hallituksen puheenjohtaja, uskoo, että yksi syy rukiin viljelyalan selkeään lisääntymiseen on yhdistyksen viljelijöille jakama tieto ja innostava asenne.

– Kyllähän samaa asennetta löytyy myös viljelijöistä, vahvistaa Pro Agria Etelä-Suomen viljelykasviasiantuntija Jari Keränen.

Hän kuitenkin muistuttaa, että viime syksynä rukiista maksettiin EU:n peltokasvipalkkiota, mikä kannusti osaa viljelijöistä vaihtamaan viljelykasvia.

Ruis ei ole syyttä se ainoa viljalaji, jota Suomessa kulutetaan enemmän kuin tuotetaan. Sen keskisato on pienempi kuin ohralla, kauralla tai vehnällä. Herkän kasvin satokausikin on pitkä.

– Viime talvesta kasvustot ovat selvinneet aika hyvin. Mutta ei ole talvea, ettei tulisi jonkin verran tuhoja, sanoo Karjalainen.

Syksyllä 2012 sateet estivät rukiin kylvön täysin, kaksi viime syksyä olivat suotuisampia.

Ruis on jäänyt muista viljalajeista jälkeen myös kasvinjalostuksessa. Hybridilajikkeita on ollut laajasti saatavilla vasta viitisen vuotta. Sadot ovat suurempia kuin perinteisillä lajikkeilla, mutta niin ovat myös talvehtimisriskit.

Kanta-Hämeessä viljelijät eivät ole innostuneet rukiista. Viime vuonna sitä viljeltiin alle 1 500 peltohehtaarilla, joista lähes kolmannes sijaitsee Janakkalassa. Vuosittaiset muutokset viljelyaloissa ovat olleet vähäisiä.

– Ihmettelen sitä itse oikeasti. Jalostavaa teollisuutta on lähellä ja maat täällä ovat Suomen parhaita! Viettäviä ja hiekkaisia, kummeksuu Karjalainen.

Luonnonvarakeskuksessa uskotaan, että pysyvämpään muutokseen tarvitaan yhteistyössä teollisuuden kanssa.

– Viljelijät katsovat kannattavuutta vuosittain. Rukiin viljelypinta-alat voisivat kasvaa, jos leipomoteollisuus siirtyisi suuremassa mittakaavassa sopimustuotantoon, sanoo tutkija Anneli Partala.

Myös Pro Agriassa katsotaan teollisuuden suuntaan.

– Jos hinta on kohdillaan, niin kyllä ruista riittävästi viljellään, summaa Keränen.

Ullan Pakarin yrittäjä Heikki Lankoski on kuunnellut asiakkaiden toiveita. Vuosi sitten hän teki myllyn kanssa sopimuksen, joka takaa sen Porin ja Hyvinkään leipomoihin aina kotimaisen ruisjauhon.

– Se on pikkaisen kalliimpaan. Mutta meidän imagoon kotimaisena leipomona, jossa tuotteet leivotaan käsityönä, sopii tietysti kauhean hyvin, että myös kaikki käytetty vilja on kotimaista, sanoo Lankoski.

Ullan Pakari siirtää ensi vuoden alussa Hyvinkään tuotantonsa uuteen suurleipomoon Riihimäellä. HÄSA

Päivän lehti

29.11.2020

Fingerpori

comic