Kanta-Häme

Maahanmuuttajien Hämeenlinnassa on kaikki värit

Tässä se nyt on – lähes puolentoista vuoden työn tulokset ovat tästä päivästä lukien Galleria Koneen seinillä ja vähän lattiallakin.

Finally, nauraa Malawista vajaat kaksi vuotta sitten Suomeen muuttanut Tadziwana Wilfred Mbewe.

Vihdoinkin.

– Olen tästä näyttelystä hyvin onnellinen ja ylpeä, hän sanoo.

Samoja sanoja käyttää Suomessa pian kuusi vuotta asunut meksikolaissyntyinen Mercedes Alba.

Koneeseen on pystytetty Maahanmuuttajat kulttuuripalveluihin -projektin eli Maku-projektin loppunäyttely. Keväällä 2013 Suomen kulttuurirahaston Hämeen rahaston varoin alkaneen projektin aikana maahanmuuttajia on taiteen avulla vedetty mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Taide on myös tukenut kieliopintoja, sillä samalla kun on tehty esimerkiksi retkiä, on keskusteltu nähdystä ja koetusta suomeksi, kertoo kuvataiteilija Edwina Goldstone.

Projektiin osallistui yhteensä satoja maahanmuuttajia.

Se mitä piti ja enemmänkin

Vaikka projektissa mukana olleet maahanmuuttajat ovat matkan varrella menneet, tulleet ja osittain vaihtuneet, Koneessa on esillä kaikki se, mitä suunniteltiin. Enemmänkin.

– Esimerkiksi valokuvakilpailun satoa ei tässä näyttelyssä pitänyt alun perin olla, sanoo prokektin toinen vetäjä, kuvataiteilija Jaakko Autere.

Kaunis paikka -kilpailussa maahanmuuttajat etsivät kauneutta Hämeenlinnasta. Parhaat työt vievät Koneesta yhden seinän. Joukossa on myös voittajatyö, Kancokorn Thinnarutwarkholn sateinen tunnelmakuva raatihuoneesta.

Yhtä seinää hallitsee Hämeenlinnan värikartta, joka on kerätty kuvausretkillä eri puolilla kaupunkia. Yhdelle seinälle heijastetaan videoita, joilla maahanmuuttajat kertovat tulostaan Suomeen.

Goldstone on koostanut ihmisten tavallisen päivän kuvauksista ja ”elämäkartoista” pienen kirjasen – ja galleriassa on myös mökki, jossa kuka vain voi piirtää oman päivänsä.

Tervehdys metrin päästä

Tadziwana Wilfred Mbewe on ollut sekä toteuttamassa värikarttaa että kertoo videolla tarinansa. Mercedes Alba ehti kiireiltään osallistua vain videontekoon.

– Tällä näyttelyllä voimme näyttää, että ajattelemme ja tunnemme samalla tavalla kuin muutkin hämeenlinnalaiset. Joukossamme on paljon lahjakkuutta, jota kukaan ei näe, Alba sanoo.

Suomalainen yhteiskunta on ollut melkoinen muutos sekä Mbewelle että eri puolilla maailmaa asuneelle Alballe.

– Yritän löytää tapaa kommunikoida ihmisten kanssa. Malawissa kommunikointi on fyysisempää kuin Suomessa, Mbewe hymyilee.

– Muutin tänne Sveitsistä, missä ihmisiä tervehditään kolmella poskisuukolla. Täällä kätellään metrin päästä. Tuntui, että kävin ihmisten kimppuun, Alba nauraa.

Toisaalta Suomessa on myös sellaista hyvää, mitä esimerkiksi Meksikossa ei ole. Demokratia ja tasa-arvo.

Maku-projektin oli tarkoitus olla ”prototyyppi”. Vetäjät ovat valmiita lähtemään leikkiin uudelleen – ja auttamaan muita, jotka haluavat aloittaa vastaavaa. (HäSa)

Maku-projektin loppunäyttely on esillä Galleria Koneessa Verkatehtaalla 29.7. saakka.

Päivän lehti

27.9.2020

Fingerpori

comic