Kanta-Häme

Maailmaa uhkaa hyönteiskato, mutta miten Suomen lajit voivat?

Tohtori Francisco Sánchez-Bayoan mukaan nykyisellä häviämisvauhdilla hyönteiset kuolevat sukupuuttoon sadan vuoden sisään.
Hyönteisten ennustetaan katoavan maapallolta jopa sadan vuoden kuluessa. Kaikki eivät ennustetta hyväksy, mutta uhka on todellinen. Kuva: Heini Suvisuo

Vuoden 2019 helmikuussa brittilehti The Guardian julkaisi tietoja tutkimuksesta, joka maalasi synkän pilviverhon maailman tulevaisuuden ylle. Tutkimus julkaistiin ensimmäisenä Biological Conservation -julkaisussa.

Sydneyn yliopiston tohtori Francisco Sánchez-Bayoa totesi Guardianin jutussa, että jos hyönteisten biomassa jatkaa putoamistaan 2,5 prosentin vuosivauhdilla, niin sadan vuoden kuluttua jäljellä ei ole enää yhtäkään.

Biomassalla tarkoitetaan kirjaimellisesti hyönteisten painoa. Massasta tehdään arvioita esimerkiksi punnitsemalla hyönteispyydysten saaliita ja vertaamalla niitä arvioihin kantojen koosta.

Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian PNAS-julkaisussa arvioitiin vuonna 2018, että maalla elävien niveljalkaisten biomassa on noin 0,2 gigatonnia. Maalla elävät niveljalkaiset tarkoittavat siis hyönteisiä ja niiden sukulaisia, esimerkiksi hämähäkkejä, skorpioneja ja siiroja.

Jos Sánchez-Bayoan johtaman tutkimusryhmän arvio pitää paikkansa, niin häviämisvauhti on tällä hetkellä 5 miljardia kiloa vuodessa.

Häviämistahti vastaa noin 80 miljoonan keskivertoihmisaikuisen massaa.

Ohjasiko aineiston valinta tulosta?

Sánchez-Bayoan tutkimusryhmän esittämä arvio sai kuitenkin osakseen välitöntä kritiikkiä myös Suomessa.

Suomen luonto -lehden kolumnisti Riikka Kaartinen totesi kolumnissaan, ettei alkuperäisen tutkimuksen perusteella voi väittää, että hyönteiset saattaisivat kadota jo sadassa vuodessa.

Juttu jatkuu kuvien jälkeen.

Kimalaiset ovat tärkeitä luonnonpölyttäjiä. Tarhatut mehiläiset voivat osin korvata luonnonpölyttäjät peltoviljelyssä, mutta luonnonkasvien osalta tilanne on toinen Kuva: Johannes Blom
Kimalaiset ovat tärkeitä luonnonpölyttäjiä. Tarhatut mehiläiset voivat osin korvata luonnonpölyttäjät peltoviljelyssä, mutta luonnonkasvien osalta tilanne on toinen Kuva: Johannes Blom

Kritiikki kohdistui tutkimuksen metodologiaan. Pohja-aineistoksi etsittiin aiempia tutkimuksia hakusanoilla ”hyönteinen, vähenee, tutkimus”. Pois karsiutuivat siis ne julkaisut, joissa ei havaittu määrällisiä muutoksia tai ne, joissa huomattiin joidenkin lajien kantojen kasvaneen.

Toistaiseksi on siis liian aikaista tehdä arvioita siitä, kauanko hyönteiset selviävät planeetallamme. Joidenkin arvioiden mukaan hyönteislajeista tunnetaankin vasta reilusti alle puolet. Tällä hetkellä tunnistettuja lajeja on yli miljoona.

Hyönteiskadon uhka pitää kuitenkin ottaa vakavasti, sillä monet lajit kärsivät. Miksi hyönteiset katoavat? Miten ihminen selviää, jos luonnonpölyttäjät häviävät? Ylen jutussa arvioitiin vuonna 2015, että kolmannes ihmisen ruokavaliosta on riippuvaista pölyttäjistä.

Ilman pölyttäjiä saatamme joutua heittämään hyvästit esimerkiksi monille hedelmille, porkkanalle, tomaatille, kurkulle, monille mausteille ja kahville.

Suomen perhoset voivat paremmin

Martti Raekunnas Iittalasta on eläköitynyt Opettajankoulutuslaitoksen biologian ja maantiedon lehtori, oppikirjailija ja pitkän linjan perhosharrastaja.

Martti Raekunnas on harrastanut perhosia jo vuosikymmenten ajan. Kuvassa hän esittelee punaviinisyöttiä, jolla perhoset houkutellaan rysään. Kuva: Johannes Blom
Martti Raekunnas on harrastanut perhosia jo vuosikymmenten ajan. Kuvassa hän esittelee punaviinisyöttiä, jolla perhoset houkutellaan rysään. Kuva: Johannes Blom

Kun STT uutisoi Sánchez-Bayoan työryhmän tutkimuksesta vuoden 2019 helmikuussa, todettiin jutussa perhosten kuuluvan suurimpiin kärsijöihin. Englannissa perhoset viljelymaalla vähenivät 58 prosenttia vuosina 2000–2009.

 


”Noin suuri vähennys on kuitenkin katastrofaalinen.”


 

Raekunnaksen mukaan perhosten tilanne Suomessa ei ole lainkaan yhtä tukala kuin esimerkiksi Englannissa tai Saksassa.

– Tutkimus on tehty mittaamalla biomassaa. Silloin tilanne on yleensä se, että alueilla on muutama todella runsas laji, jotka muodostavat suuren osan biomassasta. Niiden kantojen heikkeneminen ei siis tarkoita automaattisesti lajiston köyhtymistä. Noin suuri vähennys on kuitenkin katastrofaalinen.

Perhoset ovat joutuneet usein myös sijaiskärsijöiksi – näin on käynyt esimerkiksi Euroopan suurimmalle kiitäjäperhoselle. Pääkallokiitäjä suosii ravintokasvinaan perunaa, kuten myös koloradonkuoriainen.

Keski-Euroopassa koloradonkuoriaisen torjuntaan käytetyt myrkyt ovat tappaneet myös pääkallokiitäjiä. Suomessa tilanne on Raekunnaksen mukaan onneksi erilainen, sillä kuoriaishavainnoista tulee ilmoittaa Ruokavirastoon tai ely-keskukselle, joka antaa torjuntapäätöksen. Pääkallokiitäjä ei lisäänny Suomessa, vaan täällä elää vaeltavia yksilöitä.

Raekunnaksen mukaan Suomen hyönteislajistosta on tullut entistä monimuotoisempaa.

– Suomessa kaikissa hyönteisryhmissä lajien määrä on kasvanut. Vähentyneet lajit ovat yleensä biotooppisidonnaisia.

Biotooppisidonnaisella lajilla tarkoitetaan esimerkiksi sellaista, joka menestyy ainoastaan suomailla tai vanhassa metsässä. Maatalous, soiden ojitus ja metsätalous vaikuttavat siihen, millaisia biotooppeja, eli elinympäristöjä Suomella on tarjota hyönteisille.

Kaupungistuminen ajaa ötökät ahtaalle

Keski-Euroopassa biotooppien monimuotoisuus käy ahtaalle kaupungistumisen myötä – kaupunkiympäristöt ja tiebaanat vievät tilaa sopivilta luonnonympäristöiltä. Tehomaatalous puolestaan syö pientareet ja luonnonniityt.

Kadon syyksi on arvioitu myös tuholaismyrkkyjen käyttöä. Esimerkiksi öljykasvien viljelyssä on jouduttu eräänlaiseen noidankehään: rapsia ja rypsiä viljellään laajoilla aloilla, joiden pölyttämiseen luonnonpölyttäjät eivät enää riittäneet. Monet viljelijät ovat päätyneet vuokraamaan mehiläisyhdyskuntia peltojen laidoille, jotta sadoista saataisiin parempia.

Rypsin ja rapsin siemenet peitattiin neonikotinoidivalmisteilla kirppojen torjumiseksi. Siementen käsittelyyn käytettyä myrkkyä löydettiin yllättäen lopulta myös kasvin kukista, joista se kerääntyi kuormittamaan mehiläisyhdyskuntia.

Vuonna 2018 Euroopan unionissa päästiin sopuun neonikotinoidien täyskiellosta. Silloin Maataloustuottajain keskusliitto MTK arvioi, että kielto saattaisi lopettaa rypsin viljelyn Suomessa kokonaan.
 


”Nuoret mehiläiset ja toukat ovat erityisen alttiita myrkyille.”


 

Luonnonvarakeskuksen asiantuntija Sakari Raiskio Jokioisilta on tutkinut neonikotinoidien vaikutusta pölyttäjiin.

Tutkimuksessa seurattiin pääasiassa tarhattuja hunajamehiläisiä. Raiskio ja muu työryhmä huomasivat, että edes moninkertaiset annosmäärät peittausainetta eivät tappaneet aikuisia mehiläisiä.

Ongelmana on kuitenkin torjunta-aineen kertyminen pesiin. Nuoret mehiläiset ja toukat ovat erityisen alttiita myrkyille.

Martti Raekunnaksen mukaan Suomessa tehdyissä tutkimuksissa on todettu rypsisatojen pienentyneen siitä alkaen, kun neonikotinoidien käyttö aloitettiin.

Syyksi epäillään pölyttäjien vähentymistä.

Lajisto muuttuu jatkuvasti. Martti Raekunnas uskoo, että pelkkä ilmaston lämpeneminen hyödyttää hyönteisiä Suomessa. Ihmisen aiheuttamat syyt lämpenemiselle puolestaan ovat hyönteisiä vastaan. Kuva: Johannes Blom
Lajisto muuttuu jatkuvasti. Martti Raekunnas uskoo, että pelkkä ilmaston lämpeneminen hyödyttää hyönteisiä Suomessa. Ihmisen aiheuttamat syyt lämpenemiselle puolestaan ovat hyönteisiä vastaan. Kuva: Johannes Blom

Tuontikimalaiset töihin kasvihuoneessa

Talvella 2018–2019 Suomessa talvehti enemmän mehiläisyhdyskuntia kuin koskaan aikaisemmin.

– Talvi oli kohtuullisen suotuisa yhdyskunnille ja keväällä 60 000–70 000 mehiläisyhdyskuntaa oli aloittamassa pölytystä, Raiskio kertoo.

Peltokasvien viljelyssä ihmisen tarhaamat pölyttäjäyhdyskunnat voivat osittain korvata luonnonpölyttäjät, sillä mehiläinen sopeutuu hyvin, vaikka pölytettävät kasvilajit vaihtuvat.

– Esimerkiksi luonnonmarjojen pölytystä mehiläisyhdyskunnilla ei kuitenkaan voida paikata täysin. Silloin pitäisi lähteä kierrättämään mehiläispesiä säännöllisesti luontoalueilla.

Tomaatin kasvihuoneviljelyssä käytetään Alankomaista ja Belgiasta tilattuja kontukimalaisyhdyskuntia. Yhdyskunta tekee työnsä kasvihuoneessa ja sen jälkeen pesän elämä hiipuu itsekseen. Tuontikimalaiset saattavat kuitenkin levittää tauteja kotimaisiin kimalaislajeihin.

Kontukimalaisten määrä saattaa vaikuttaa kotimaisten kimalaisten pärjäämiseen pistemäisesti alueilla, joissa on paljon kasvihuoneviljelyä.

Suomessa luonnonpölyttäjien ja tarhattujen mehiläisten tilanne on kuitenkin edelleen parempi kuin monissa muissa maailman maissa. Keskimääräiset mehiläistappiot vuonna 2015 olivat noin 15 prosenttia.

Espanjassa mehiläiskato on ollut pahinta Euroopassa, siellä jopa 80 prosenttia pesistä on kuollut. Katoon on vaikuttanut hyönteismyrkkyjen lisäksi esimerkiksi Nosema apis -loinen, jota löydettiin espanjalaisista mehiläisistä ensimmäisen kerran vuonna 2005.

Myös Suomen mehiläiset kärsivät loisista. Jo 1980-luvulla Kaakkois-Aasiasta Suomeen levinnyt varroapunkki tappaa mehiläisiä ympäri maailmaa.

Kiinassa mehiläiskato on puolestaan johtanut tilanteeseen, jossa viljelijät joutuvat pölyttämään kasvit käsin, jos satoa halutaan kerätä.

Lämpeneminen hyödyttää, sen syyt haittaavat

Voittavatko vai häviävätkö hyönteiset, kun ilmasto muuttuu Suomessa? Vastaus on epäselvä.

Martti Raekunnas arvioi, että pelkkä lämpeneminen hyödyttää hyönteisiä. Vuodenaikakierron muutokset vaikuttavat siihen, montako sukupolvea kesän aikana ehtii kasvaa.

Ilmastonmuutosta vauhdittava ihmisen toiminta on kuitenkin hyönteisten edun vastaista, sillä se saastuttaa ja tuhoaa hyönteisten elinalueita. Elinkeinoista maatalous, teollisuus ja liikenne kuluttavat luonnonvaroja ja tuottavat hiilidioksidia.

Sakari Raiskio arvioi, että leudot talvet saattavat olla etu luonnonpölyttäjille. Suomen luonnonpölyttäjät ovat talvehtivia lajeja, joten talven ankaruus vaikuttaa niiden selviytymiseen.

Pakkastalvi on toisaalta myös pelastus, sillä pakkanen tappaa tuholaisia ja ikään kuin desinfioi tauti-invaasioita. Leutous saattaa helpottaa talvehtimista, mutta kosteus puolestaan on usein haitallisempaa.


”Biologia on niin monimuotoista, ettei asioita pysty usein toteamaan syvällä rintaäänellä.”


 

Lämpötilojen heittely ja epävakaus on haitallista talvehtimisen kannalta. Raekunnaksen mukaan monet karikekerroksessa talvehtivat lajit myös hyötyvät lumihangesta, joka toimii eristeenä kylmyydeltä.

Kimalaiset ja muut luonnonpölyttäjät saattavat hyötyä myös uusien kukkivien kasvilajien leviämisestä pohjoisemmaksi. Lapin perhos- ja hyönteislajisto tulee kuitenkin kärsimään ilmastonmuutoksesta, kun niiden elinalueet häviävät. Lajit levittäytyvät jatkuvasti kohti pohjoista, mutta Lapissa Jäämeri tulee nopeasti vastaan.

Helppoja vastauksia kysymyksiin ei ole antaa, mutta tilanne Suomessa ei vielä näyttäydy yhtä katastrofaalisena kuin monissa muissa maailmankolkissa.

– Biologia on niin monimuotoista, ettei asioita pysty usein toteamaan syvällä rintaäänellä, Raekunnas tiivistää. HäSa

Päivän lehti

8.8.2020