Kanta-Häme

Maakunnan kulttuurin silmät ja korvat

– Tämä on näköalapaikka yksityisen puolen kulttuurirahoitukseen ja koko säätiösysteemiin. Se on aivan oma maailmansa valtion taidelaitosten jälkeen, sanoo hämeenlinnalainen kirjailija ja kirjoittajaohjaaja Taija Tuominen.
 
Kesäkuun ensimmäisestä päivästä lähtien hänen tittelinsä on myös Suomen Kulttuurirahaston Hämeen rahaston asiamies.
 
Häntä pyydettiin tehtävään joulukuussa, ja kevään ajan hän on opiskellut edeltäjänsä Riitta Toivosen opastuksella muun muassa nimikkorahastojen erityispiirteitä ja ollut mukana lukemassa kevään apurahahakemuksia.
 
Apurahat ja hallinnointirumba ovat Hämeen taidetoimikunnan jäsenenä ja pääsihteerinä sekä Lukukeskuksen johtajana työskennelleelle Tuomiselle tuttuja – ja myös rakkaita.
 
– Hallinnolliset jutut ovat minulle aika vaivattomia. Ennen kaikkea ne ovat mielenkiintoisia. Tällaisessa hommassa näkee kaikkea ja oppii uutta koko ajan.
 
“Aina ehtii, jos kiinnostaa”
Tuominen näkee Suomen Kulttuurirahaston merkityksen yhä kasvavan tulevaisuudessa.
 
– Valtion tilanne on mikä on. En näe esimerkiksi Taiteen edistämiskeskuksen tulevaisuutta kovin valoisana.
 
Pyyntö ryhtyä Hämeen rahaston asiamieheksi tuli Tuomiselle mieluisana yllätyksenä. Kulttuurirahaston toiveena on, että hän hoitaa asiamiehen tehtävää yhtä pitkäjännitteisesti kuin edeltäjänsä. Hän aikoo vastata toiveeseen.
 
Taija Tuominen tunnetaan kiireisenä naisena, joka rientää läpi vuoden opettamassa ympäri Suomea – ja maan rajojen ulkopuolellakin.
 
Miten asiamiehen tehtävä mahtuu aikatauluihisi?
 
– Aina ehtii tehdä niitä asioita, jotka kiinnostavat. Elämä on niin lyhyt, että pitää keskittyä tekemään asioita, joista nauttii ja jotka ovat merkityksellisiä. Tätä voi tehdä osittain etänä, koska asiamiehen työ on selkeä sivutyö, joka on hektisimmillään apurahojen haku- ja jakoaikaan.
 
Pesti on hänelle myös pieni tilaisuus “antaa takaisin”.
 
– Olen itse aiemmin saanut apurahoja. Ne ovat merkinneet minulle hirvittävästi.
 
SKR:llä suuret resurssit
Vuonna 2013 Hämeen rahasto jakoi apurahoina yli puoli miljoonaa euroa kantahämäläisen tieteen ja taiteen edistämiseen.
 
– Suurimmilla apurahoilla todella pystyy toteuttamaan hankkeita. Ne eivät ole vain pikku tsemppirahoja, joista tulee hyvä mieli, Tuominen pohtii.
 
Rahat ovat tulleet ja tulevat yksityisiltä lahjoittajilta. Tuomista liikuttaa muun muassa leipomoyrittäjä Ida Kongan (1902–2000) tarina.
 
Kasvattilapsena kasvanut, miehensä ja lapsen menettänyt ja ikänsä raatanut Konga sai iäkkäänä lotossa täysosuman. Hän osti pojalleen auton ja kustansi itselleen polvi- ja lonkkaleikkauksen. Loput hän säästi ja testamenttasi SKR:lle lääketieteellisen tutkimuksen ja musiikin opiskelun tukemiseen.
 
– ‘Jos raha tekee jonkun onnelliseksi, niin ei se nyt niin paljon ole, mutta kun se menee tämmöiseen niin sillä voi korjata monta asiaa ja tehdä monta vähän onnellisemmaksi’, Tuominen siteeraa.
 
– Asiamiehenä saan olla maakunnan silmät ja korvat. (HäSa)
 
 
Lisää aiheesta sunnuntain Hämeen Sanomissa