fbpx
Kanta-Häme

Maakuntien Suomi tulee – oletko valmis?

 
Ei nyt sentään bileitä ole pystyssä, mutta tyytyväisenä hyristään. Hallituspuolueiden välisellä rintamalla tyyntä myrskyn jälkeen. Niin kuvaillaan keskustan tunnelmia eduskunnan käytävillä tiistaina, reilut kolme vuorokautta sote-sovun jälkeen.
 
Keskusta sai maakunnallisen itsehallinnon, jota se katsoo ajaneensa sadan vuoden ajan. 
 
Samalla keskustan kansanedustajan Tuomo Puumalan proseminaarityön aihe muuttui lihaksi. Hän kirjoitti tutkielmansa maakunnallisesta itsehallinnosta reilut kymmenen vuotta sitten.
 
– En muista, uskoinko vielä tuolloin, että se toteutuu, toivoin ainakin. Suomi lähti aikoinaan Venäjän tielle, kun muissa läntisen Euroopan maissa on maakunnallisesti vahva itsehallinto.
 
Puoluesihteeri Timo Laaninen (kesk.) siteeraa peräti K. J. Ståhlbergin perustuslakiin kirjoittamaa pykälää kuntia suuremmista hallintoalueista. Hänen mukaansa pykälä on ollut näihin päiviin asti kuollut kirjain. Edellinen askel sitä kohti otettiin Esko Ahon (kesk.) hallituksessa 1990-luvun alussa.
 
Kuntien ja valtion väliin nousee vallan linnake, joka on Laanisen mukaan jykevä.
 
– Meidän näkökulmastamme itsehallintoalueet tulevat olemaan hyvinkin tärkeitä vallankäyttäjiä, jotka tekevät avoimeksi ja näkyväksi sen, mitä maakuntatasolla on jo pitkään tapahtunut.
 
Samaan aikaan kokoomuksessa. Kielletään riemuvoitto, mutta tyytyväisyyttä vakuutetaan sielläkin. Kokoomuksessa koetaan, että puolue sai läpi keskeiset tavoitteensa. Erityinen juhlan paikka on valinnanvapauskirjaus, jota etenkin perussuomalaiset olivat viime hetkiin saakka karsastaneet. 
 
Kokoomuksesta korostetaan, että maakuntien Suomi ei ole mörkö sillekään. Maakunnissa asuu järkeviä, tavallisia suomalaisia, joiden päätösvalta omista asioistaan vahvistuu. 
 
Puoluesihteeri Minna Arven (kok.) mukaan myös suurempia itsehallintoalueita tulee tarkastella niiden vahvuuksista käsin. 
 
– Jos alueella on selkeä keskuskaupunki, yksi vaihtoehto pitää olla se, että itsehallintoalue rakentuu keskuskaupungin pohjalta. 
 
Mitä perussuomalaiset saivat? Lännen Median tietojen mukaan puolueen neuvottelijat olivat viimeisten neuvottelutuntien aikana hiljaisia. Ulkoministeri Timo Soini oli sairastunut kuumeeseen jo Indonesian-matkallaan, sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä oli tullut kipeäksi ennen maanantain tiedotustilaisuutta. 
 
Mäntylää ministeririvissä tuurannut eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho vakuutti, että perussuomalaisetkin ovat tyytyväisiä. Hän kuitenkin kiisi myöhemmin eduskunnan käytävillä pakoon median valinnanvapauskysymyksiä.
 
Oikeus- ja työministeri Jari Lindström (ps.) potee eduskunnan naulakoilla pienimuotoista identiteettikriisiä.
 
 – Pitää rimpuilla itsensä taas hallitusmoodiin. Välillä ehti jo ihan oikeasti miettiä, että tässäkö tämä nyt oli.
 
Puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo (ps.) vastaa alkuperäiseen kysymykseen. Hänen mukaansa se, mitä perussuomalaiset saivat, oli hyvä sote-ratkaisu Suomeen. Slunga-Poutsalon mukaan valinnanvapaus on kirjattu tällä hetkellä niin pyöreästi, että perussuomalaiset voivat sen kanssa elää.
 
On huhuttu, että keskusta olisi luvannut perussuomalaisille jotain muihin asioihin liittyvää, jos se tukee keskustan aluemäärätavoitetta.
 
– En ota kantaa. En ole ollut neuvotteluissa läsnä. En tiedä, mitä on koplattu, jos on koplattu, sanoo Slunga-Poutsalo.
 
Kirkkaan pinkkiin kravattiin pukeutuneen perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulan (kesk.) katse nauliutuu toistuvasti pitkäksi aikaa yhteen pisteeseen. Siten käy, kun on väsynyt tai ajatuksissaan. 
 
Rehulan mielestä yövalvomisista on alkanut tulla jo myytti. Valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) on julkisuudessa vitsaillut, että yöneuvottelujen jälkeen olo on kuin krapulassa.
 
Alkuviikon tiedotustilaisuuden hymistelyä on edeltänyt poikkeuksellisen syvä hallituskriisi.
 
Poikkeuksellinen se oli siksi, että pääministeri uhkasi julkisesti hallituksen hajottamisella.
 
Vielä torstaiaamuna luultiin, että hallitus esittää ratkaisunsa illalla.
 
Puolen valtioneuvoston piti olla torstai-iltana Mikko Alatalon (kesk.) konsertissa Finlandia-talolla. Pääministeriä varten oli järjestetty jo turvamiehetkin. Maalaispojat jäivät kuitenkin kuulematta. Viisi ministeriä ei päässyt paikalle, kun biisiksi vaihtui vuorokausien sote-humppa. 
 
Illalla pääministeri Juha Sipilä (kesk.) piti todennäköisenä, että hallitus kaatuu.
 
Kokoomuksessa katsotaan, että puolue otti silloin riskin, että hallitus tosiaan kaatuu.
 
Neuvottelun loppuvaiheessa pöydän ympärillä istui väsyneitä miehiä ja naisia. Rakentava ja rauhallinen tyyli ei viime vaiheessa ollut vahvimmillaan.
 
Pääministeri Sipilä kertoo Lännen Medialle, että yöunet perjantaita ja lauantaita vasten jäivät vajaaseen kahteen tuntiin. Hänen mukaansa päätöksentekokunto ei kuitenkaan ollut uhattuna.
 
– Olen tottunut vääntämään, kun on sen aika.
 
Sipilän mielestä kyse ei ollut kiristämisestä vaan siitä, että yhdessä sovitusta aikataulusta pidetään kiinni.
 
– Ei olisi voitu enää mistään kerätä tietoa. Oli ihan viimeisiä hetkiä, että päätös pitää tehdä.
 
Kokoomuksessa tulkitaan niin, että jos se olisi antanut torstaina periksi 18 sote-alueelle, se ei olisi saanut valinnanvapautta näin selkeänä periaatteena mukaan. 
Keskusta taipui 15 sote-alueeseen vasta neuvottelujen loppuvaiheessa.
 
Ryhmäpuheenjohtaja Matti Vanhasen mukaan puolueessa kuitenkin tiedostettiin jo ennen lopullista kompromissia, että osa maakunnista oli yksinään tarpeettoman pieniä sote-alueiksi. Vanhasen mukaan 18 sote-alueen mallissakin pienimpien alueiden välille olisi järjestetty yhteistyötä.
 
Keskustalle kaikkein tärkeintä oli se, että maakuntahallinto perustuu olemassa oleviin maakuntiin. Se sai pitää 18 aluetta, joissa järjestetään vaalit.
 
Jos tuette meidän  18 maakuntaamme, me tuemme teidän valinnanvapauttanne.
 
Valtio-opin professori Kimmo Grönlundin silmiin sote-vääntö näyttäytyi poliittisena kaupankäyntinä. Siksi sen lopputulos oli hänen mielestään mahdollisimman huono.
 
– Näyttää siltä, että keskusta sai tavallaan kaiken ja kokoomus sai kaiken, mutta ei etsitty yhteisymmärrystä siitä, mikä olisi maan kannalta parasta, hän kysyy.
 
Demokratiassa pyritään yleiseen eikä erityiseen etuun, joten Grönlundin mielestä sote-väännössä se ei toteutunut.
 
– Keskusta saneli parinkymmenen prosentin kannatuksellaan mallin, jota suuri enemmistö ei halunnut. Valinnanvapaus taas oli kokoomukselle tärkeä asia, josta muut eivät tuntuneet niin piittaavan.
 
Jäivätkö perussuomalaiset nuolemaan näppejään?
 
– Pelottavin skenaario on se, että keskusta on luvannut perussuomalaisille jotain, jos se on lojaali keskustalle. Hypoteettisesti vaikka jotain Eurooppa- tai maahanmuuttopolitiikkaan liittyvää.
 
Pelottavaa se on Grönlundin mielestä siksi, että kaupankäynti ei sovi nykyiseen politiikantekoon.
 
Maakuntien Suomi joka tapauksessa tulee. Mitä se käytännössä tarkoittaa ja millainen vallankäyttäjä maakuntatasosta tulee?
 
Maakunnallinen itsehallinto on merkittävä askel myös aluetieteen professorin mielestä. 
 
Jouni Häkli Tampereen yliopistosta huomauttaa, että sitä hahmotteli jo Tulenheimon komitea vuonna 1923.
 
Häklin mielestä Sipilän hallitus toteuttaa nyt puolittain myös edellisen hallituksen 70  kunnan rakenneuudistuksen, jota pidettiin radikaalina.
 
– Nyt tulee tavallaan suurkuntataso eli maakuntataso. 
 
Miksi siinä onnistuttiin juuri nyt? Häklin mukaan pitkään jatkunut kriisitunnelma tarjosi momentumin, jota ei aiemmin ole ollut. Edelliset yritykset maakunnallista itsehallintoa kohti oli tehty itseisarvon vuoksi, ei pakon edessä.
 
Toisaalta tehty ratkaisu vaikuttaa Häklistä välimallilta, koska valtion ohjaus säilyy vahvana. Maakuntatasosta on silti mahdollista rakentaa hyvinkin vaikutusvaltainen. Kaikki riippuu siitä, miten paljon valtion aluehallinnon tehtäviä maakuntiin siirretään. Häkli pohtii, ollaanko valtion näkökulma valmiita sivuuttamaan esimerkiksi maakuntien maankäytön suunnittelussa.
 
On arvioitu, että maakuntien keskuskaupunkien vaikutusvalta tulisi vähenemään, mutta Häklin mukaan sitä on vielä liian aikaista varmuudella sanoa.
 
Poliitikoille itsehallintoalueiden valtuustoista tulee joka tapauksessa himoittuja ponnahduslautoja kunnallisesta päätöksenteosta valtakunnalliseen.
 
Mennäänkö Suomessa nyt Euroopan-malliin, kuten kansanedustaja Puumala sanoi?
 
– Eri maissa on hyvin erilaisia rakenteita, varmasti tällaisiakin on. Tällä hetkellä malli näyttää vähän omintakeiselta hybridimallilta siksi, että vain osa kuntien tehtävistä irrotetaan, mutta kunnat jäävät yhä itsehallinnollisiksi elimiksi.
 
Kuka pelkää maakuntasatraappia?
 
Paavo Lipposen (sd.) lanseeraama arvonimi on noussut sote-ratkaisun jälkeen joidenkin kauhukuviin.
 
Kokoomuksessa maakuntasatraapeilla viitataan keskustan maakunnallisiin johtohahmoihin. Kun itsehallintoalueita on 18, jakoon tulee esimerkiksi 18 maakuntajohtajan, kansliapäällikön, maakuntavaltuuston ja -hallituksen puheenjohtajan paikkaa. Se on monta paikkaa enemmän kuin 12 alueen mallissa olisi ollut. 
 
Tämä on tulkinta kokoomuspiireissä, joiden mielestä Sipilä menetti väännössä mahdollisen modernin keskustalaisen maineensa ja palasi ”maakuntanurkkapatrioottisuuteen”.
 
Ratkaisu on valtakysymys myös kokoomukselle. Maakuntien keskuskaupungeissa on kokoomussaarekkeita, joiden toimijat kokevat, että vaikutusmahdollisuudet pienenevät, kun merkittävä osa tehtävistä siirtyy maakuntatasolle. 
 
Keskustasta todetaan, että joka tapauksessa nyt tippuu pois satoja kuntayhtymien johtajia ja muita virkoja.
 
Puoluesihteeri Laanisen mielestä itsehallintoalueiden valtuustoihin pitää päästä pientenkin ryhmien.
 
Hän kannattaa asukasluvusta riippuvaista valtuuston kokoa.
 
– Riittävän suuria niiden pitää olla. 3–4 prosentin kannatuksellakin täytyy saada edustus. Se on turvattu jo, jos paikkoja on 40.
 
Timo Soini on puhunut lommoista ja Juha Sipilä haavoista. Kokoomuksessa on käytetty kolhu-sanaa. Yleisesti myönnetään, että prosessi ei ole voinut mennä haavoja jättämättä. Puolueet pyrkivät kuitenkin palaamaan normaaliin päiväjärjestykseen. 
 
Kokoomuksesta huomautetaan, että kynnys hallituskysymykseen asetettiin aika alas.
 
Hallitus onnistui saamaan kuivakasta hallintorakenneuudistuksesta koko kansan seuraaman trillerin, jossa loka lensi puolin ja toisin median välityksellä.
 
Laaninen myöntää, että ”julkisuuspuoli ei ollut välttämättä niin suunniteltua”.
 
– Sipilällä on oma suoraviivainen tapansa toimia. Niin hän toimii julkisuuteenkin päin.
 
Puoluesihteeri antaa kuitenkin rauhallisen ennustuksen.
 
– Vuoden parin päästä tämä on vain epämääräinen muisto.

Menot